Kotiliesi-lehtiä jälleen.
Juhlapukuja!
Ja jos kaipaat eleganssia,
voit hankkia sitä Instrumentariumista.
Saakohan sieltä höyhenhiusdonitsejakin pinkkeinä?
Viimeiseksi artikkeli jota ei uskoisi "uuden ajan" artikkeliksi.
Jutun julkaiseminen kertoo paljon aikansa moraalista
ja myös Kotiliesi-lehden perinteisen konservatiivisesta linjasta.
"Muutoksista on miehen aina otettava
vastuu sillä mies on perheenpää.
Sellaisia naiset ovat aina ihailleet."
Jaa'a.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaJoo, ymmärrän kyllä mitä fiksua mainoksella ajetaan takaa mutta nyt ei kyllä ole onnistunut :D
PoistaMinulla oli muistaakseni nuo samettijakkujen kuvat ja kaavat tallessa. Nytkään ei olkatoppaukset iskeneet silmiin ennenkuin luin kuvatekstisi.
VastaaPoistaOn hauska huomata miten joihinkin asioihin tottuu niin että silmä ei enää niitä oikein näe. Esim. mummolassani on aina ollut sama kalustus enkä ollut huomannut että siellä eräällä pöydällä on mitä upein ja värikkäin retroliina ennen kuin minulle siitä huomautettiin. Vasta silloin tajusin että niiiiiin, sellainenhan tuossa todella on! Sinulla kai sama toimii olkatoppauksiin :) Itsellä ne pistävät silmään heti!
PoistaOO olkatoppauksia, melkein tuli kyyynel silmään tästä nostalgian määrästä ;)on nää hauskoja nää vanhat mainokset.T.nim. keitin juuri aamukahvia ilman kahvia kun unohdin laittaa suodatinpussiin kahvia... tulikin vain kuumaa vettä...ehkä mun pää kaipais vähän poretta?
VastaaPoistaAjattelin nyt aina ehdottomasti sinua kun näen olkatoppauksia, että tuossa näky josta Maria tykkäisi! :D
PoistaVoi olla että tuo on vain uniersumin merkki siitä että sun pitäisi mennä nauttimaan niistä pporeista sinne poreammeeseen sen kahvikupin kanssa!
Hui miten pelottavia vaatteita! :-D Ja sitten nuo permikset...
VastaaPoistaEtkö ihan oikeasti ole koskaan maistanut piimää? Itse en ikinä osta piimää, mutta vanhemmat juovat ruokajuomana rasvatonta piimää, ja joskus tulee itsenikin siellä juotua. Oikeastaan aika hyvää, ja hyvää myös vatsalle. :-)
En ole tosiaan koskaan maistanut piimää. Perheeni joi lapsuudessani sitä kyllä paljon mutta olin itse tällainen paaria. En kyllä muista että minua olisi yritetty pakottaakaan sitä juomaan toisinkuin maitoa.
PoistaMinulla on sellainen mielikuva että piimä on kuin löysennettyä, hapanta viiliä. Ei vain ole kovin ruokahalua herättävä mielikuva!
Sitäpaitsi olen opetellut viimeaikoina syömään toista terveysvaikutteista ruoka-ainetta nimittäin hapankaalia joten ehkä se korvaa piimänjuomattomuuteni :)
Joo ei mulle tuommoisia kasarirytkyjä! Vaan tietäähän sen, vielä meidän elinaikanamme joku nuorisosukupolvi keksii että juuri nuo kasarirytkythän ovat maailman magein juttu ja muodin suunnannäyttöjä.
VastaaPoistaPiimä on hyvää ja tekee ihan oikeasti hyvää!
Tuossa puheenvuorossa oli moralisoiva ote, eikä sen punaisesta langasta meinannut millään saada kiinni, mutta luulenpa että asia jota Viljo Mäkinen yritti sanoa liippaa läheltä erästä asiaa jota minäkin yritän aina välillä blogissani sanoa. Eli että miehet haluavat tuntea olevansa kunnioitettuja sankareita. Se tunne on niin koukuttava että se saa heidät kehittymään omasta halustaan yhä sankarillisemmiksi. Jos heitä kuitenkin kotona kohdellaan ymmärtämättöminä ja osaamattomina pettymyksinä, sellaisia heistä luultavasti tuleekin, eivätkä he enää viihdy kotona.
En toki missään tapauksessa yritä väittää että kenenkään pitäisi palvoa kotonaan ihan oikeasti ymmärtämätöntä ja osaamatonta tyyppiä joka jatkuvasti tahallaan tuottaa naiselleen pettymyksiä. Mutta sellaista tapahtuu, paljon, että miehen avuttomuus ja viitsimättömyys ovat seurausta eivätkä syy. Tai että kärsivällisyydellä, ylpeyden nielemisellä ja anteeksiannolla olisi saanut miehen koulutettua ennen kuin hän lakkasi viitsimästä yrittää.
Piimä... Hmm. Tuossa Hipulle jo vuodatinkin piimäajatuksiani. No, ehkä vielä joskus!
PoistaMinä en sitten yhtään tykännyt tuosta artikkelista. Kun sanot että sen punaisesta langasta oli vaikea saada kiinni niin olen samaa mieltä. Minusta se on ollut tarkoituksellista, hieman sanahelinää peittämään sitä kirjoittajan tärkeintä teesiä.
Ja ymmärrän tosi hyvin mitä sinäkin ajat takaa ja olen tavallaan samaa mieltä. Olen itse huomannut että monet miehet todellakin haluavat tuntea olevansa niitä kunnioitettuja sankareita.
Näin naisesta se tuntuu hieman typerältä, eikö kumpikin sukupuoli ansaitse samaa hyvää sanaa ja molemminpuolista kannustusta hyvistä toimistaan ja ansioistaan? Aivan varmasti. Tuntuu vain monesti että jotkin miehet oikein erityisesti haluaisivat erityisarvostusta ihan niistä samoista jutuista jotka naiset hoitavat kiitosta odottamatta kuten kotitöistä.
Näitä kotityranneja löytyy kyllä molemmista sukupuolista, on miestään alistavia Justiinoita kuten myös vaimoa tai tyttöystävää alistavia ukkoja ja molemmat ovat yhtä väärin. Olen taipuva ajattelemaan että molempien puolisoiden pitää suitsuttaa toisilleen yhtä paljon kiitosta ja tunnustusta jolloin molemmat pyrkivät vastaisuudessakin hyviin tuloksiin.
Varsinkin tuo kehuminen on sellainen asia joka kannustaa toista hyviin juttuihin ja toimii niin naisen kuin miehen kohdalla :)
Olen ihan samaa mieltä, että totta hemmetissä kumpikin sukupuoli ansaitsee saman hyvän! Hyvää itselle ei kuitenkaan saa olematta itse hyvä toiselle. Tuossa onkin noidankehä joka pitäisi ehdottomasti rikkoa. Mies ei tee kovin paljon kotitöitä, nainen tekee paljon enemmän. Mies ei huomaa korjata epäkohtaa eikä myöskään tarpeeksi kiittää vaimoa. Vaimo kokee ettei hänen rakkauttaan ja panostaan kodin viihtyvyyteen arvosteta tarpeeksi. Hän alkaa joko nalkuttaa, mököttää selittämättömästi, tai kumpaakin. Mies ei enää tunne oloaan kotona ollenkaan mukavaksi ja sankarilliseksi, vaan viihtyy yhä paremmin omissa oloissaan. Eli vaikka naisen kiukku on aiheellista, tapa jolla se tuotiin esiin vain pahensi tilannetta.
VastaaPoistaVarmasti rauhallinen keskustelu, ja kritiikin tuominen esiin esimerkiksi kerrosvoileipätyylillä (paketoidaan kritiikki kehuihin jostain muusta asiasta niin ettei mies tunne että turpiin tuli) tai halaten - ja kehut pienestäkin edistysaskeleesta kun mies niitä ottaa - johtavat todennäköisemmin pysyviin parannuksiin kuin nalkutus ja mökötys! Siksi niitä kannattaa kokeilla vaikka se vaatisi oman ylpeyden ja kaunan tunteen hetkellistä nujertamista.
Toki niitä toivottomiakin tapauksia on, en kiistä... Tässä kohtaa käännyn itse aina hengellisyyteen päin. Eli jos miehellä on sydämessään halu kehittyä, kasvaa ja tulla paremmaksi hengenasioissa (tätä ei pidä sekoittaa ulkokultaiseen uskonnollisuuteen!), niin ihan varmana hän kuuntelee ja vastaa toivotulla tavalla kun nainen yrittää ratkoa kotityöbluesia rakentavalla tavalla. Sen sijaan miehet, joita moinen kehitys ei kiinnosta ja joille riittää sohvaperunanautiskelijan epäsyvällinen elämä, ovat suuremmalla todennäköisyydellä potentiaalisia toivottomia tapauksia.
Ja on mahdollista että se epäsyvällinen sohvaperunanautiskelija on alunperin ollut paljon idealistisempi ja halukkaampi oppimaan, mutta joku nainen on hänet nalkutuksella lannistanut tuumaamaan, ettei naisten eteen kannata yrittää tehdä juuri mitään kun ei niille kumminkaan mikään riitä. Tämä tosiasia ei missään tapauksessa siirrä vastuuta ja syytä miehen harteilta sen ex-naisen harteille, kyllä miehen kuuluu kehittyä, mutta syy-yhteyttä sietää miettiä ettei vaan itse huomaa eräänä päivänä olleensa se kohtalokas monityydyttymätön nalkuttaja.
VastaaPoista