Tässä muutamana päivänä olen lueskellut suomen sodista kertovaa kirjaa joka keskittyy erityisesti naisten työpanokseen ja pärjäämiseen sodassa. Kirjasta myöhemmin enemmän mutta sotajuttujen lisäksi siinä sivutaan aina välillä joillain pikkuinfoilla pula-ajan ruokia.
Jostain syystä kaikki ruokajutut kiinnostavat aivan erityisesti
itseäni ja mitä hurjempi resepti sen enemmän siitä innostun.
Ei puhettakaan että sitä ruokaa itse ryhtyisin laittamaan
tai edes toisen laittamana maistaisin mutta jotenkin
ihmeesti ne mitä hulluimmat reseptit vain kiehtovat?
Ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan aikana suomessa oli kova elintarvikepula ja senaikainen, v. 1917 ilmestynyt kirja latoo reseptejä esim. verikakkuihin, savustettuihin lehmän utareisiin, sorkkarasvaan ja heinissä keitettyihin herneisiin, onpa opastettu myös miten raaoista perunoista voisi tehdä hiivaa.
Uppouduin näiden mielenkiintoisten esimerkkien innoittamana tutkimaan yleisemmin sota-aikojen reseptejä ja selviytymisvinkkejä ja siinä törmäsin jälleen uudenlaiseen sota-ajan keittokirjaan. Nimittäin amerikkalaiseen. Joka on piirretty.
(Kuvat suurenevat kun klikkaat niitä.)
Varsinainen sota-ajan kirja tämä ei ole sillä se on ilmestynyt Englannissa vuonna 1946 jolloin sota oli jo ohi mutta säännöstely jatkui.
Kirjan nimi on "PATSY'S REFLECTIONS, LEARN TO COOK BY PICTURES" ja se on täynnä eksoottisia reseptejä ja neuvoja korvikkeiden valmistamiseen.
Alun perin kirjan sarjakuvastripit julkaistiin Daily Mirror-nimisessä lehdessä tuoden
kotirouville joka päivä huvia ja hyötyä.
kotirouville joka päivä huvia ja hyötyä.
Tämä kirja on suunnattu erityisesti nuorille vaimoille
jotka ovat juuri lähteneet äitinsä helmoista aviopuolisonsa
kotiin ja joka nyt opettelee nuorekkaalla tavalla kokkaamaan
sekä taloudellisesti että maistuvasti.
jotka ovat juuri lähteneet äitinsä helmoista aviopuolisonsa
kotiin ja joka nyt opettelee nuorekkaalla tavalla kokkaamaan
sekä taloudellisesti että maistuvasti.
Reseptejä on satoja ja useimman lopussa työstä palannut pukuun sonnustautunut aviomies Peter kommentoi Patsy-pikkuvaimon kokkailuita vaihtelevin sanoin.
Patsy etsii neuvoja kokkailuihin naapurinrouvilta sekä äidiltään.
Mietin että onkohan tuolla Peter-puolisolla pieni ihastus naapurin Joania kohtaan, tuossa vasemmassa kuvassakin kehuu tämän kosketusta
Ehkä se on jotain hienovaraista vihjailua? :D
Mietin että onkohan tuolla Peter-puolisolla pieni ihastus naapurin Joania kohtaan, tuossa vasemmassa kuvassakin kehuu tämän kosketusta
Ehkä se on jotain hienovaraista vihjailua? :D
Tässä Peter palkitsee nuorikkonsa elokuviin viemisellä.
Tässä opetetaan taloudellista uunin käyttöä. joka ritilälle oma ruokansa paistumaan.
Ihanan ällöttäviä reseptejä löytyy, miten olisi
suklaamakaronivanukasta ja haudutettua kurkkua?
Entäs hyvää valaanlihasipulipihviä?
Tai sitten mahalaukkua tomaatin kera?
Minusta tämä on ihana kirja, niin aikansa mukainen, joka reseptissä on melkein erilainen esiliina ja
kaikki kampaukset ovat niin viimeisen päälle.
Pula-ajasta kertoo se että monessa reseptissä neuvotaan miten korvata maito, munat, voi ja toisinaan
liha kermavaahdosta puhumattakaan. Melkein kaikki paistetaan laardissa ja
joka toisen aterian jokin valmistusaine ovat leivänmurut jostain syystä.
Pisteitä eli ilmeisesti jonkinlaisia ruokakorttipisteitä
laskettiin tarkasti ja jos kyseessä on erityisen hieno resepti jossa
käytetään kuin käytetäänkin esim. voita laardin ja margariinin sijaan,
tulee sarjakuvaan varmasti hahmo heristämään sormea ja kysymään tietääkö
ruoanlaittaja miten monia pisteitä joudut kuluttamaan tämän kakun takia??
Keittokirja opetti siis lukijoilleen myös säästäväisyyttä ja harkintaa taloudenpidossa.
laskettiin tarkasti ja jos kyseessä on erityisen hieno resepti jossa
käytetään kuin käytetäänkin esim. voita laardin ja margariinin sijaan,
tulee sarjakuvaan varmasti hahmo heristämään sormea ja kysymään tietääkö
ruoanlaittaja miten monia pisteitä joudut kuluttamaan tämän kakun takia??
Keittokirja opetti siis lukijoilleen myös säästäväisyyttä ja harkintaa taloudenpidossa.
Peterkään ei siis saa vanukkaidensa päälle kermaa vaikka valittaa ja katsoo Patsya pahalla silmällä.
Onneksi miespolo sai jossain vaiheessa maalaisserkuilta syntymäpäivälahjaksi munia ja voita ja antoi positiivista palautetta Patsyllekin.
Minusta tämä oli aivan ihana löytö ja tästä kuulette vielä myöhemminkin!
Tuosta pula-ajan ruoasta tuli mieleen, että minua vähän harmittaa se, miten ihmiset ovat nykyään vieraantuneet täysin luonnosta ja sen antimista. Ajattele miten paljon kaikkea ihanaa (ja ilmaista!) luonnosta saisi, jos vain tunnistaisi kasvit ja osaisi käyttää niitä! No talvella sieltä ei tietysti saa paljon mitään, mutta kesällä niitä voisi kerätä talveksi varastoon.
VastaaPoistaKun anoppi oli Suomessa kerran käymässä, hän huomasi tien varrella kasvavan syötävän kasvin, jota löytyy Intiastakin. En harmikseni tullut katsoneeksi silloin tarpeeksi tarkkaan, miltä kasvi näytti, joten en osaisi itse kerätä sitä. Anoppi keräsi kasvin lehtiä ja valmisti niistä meille intialaista kasvisruokaa, ja hyvää oli. :-)
Oletkohan joskus kertonut tuosta blogissasi? Ihankuin olisin lukenut sen silloin sieltä ja jo silloin ajatellut että olipa ihanasti tehty! Itse tunnen melko hyvin suomalaisia villivihanneksia, itse veikkaan että anopin keräämä kasvi oli pihatähtimöä, sitä kasvaa ainakin intiassa ja joka puolella ja se on aika hyvää.
PoistaVaikka näitä kotimaan yrttejä tunnenkin, oli minulle jonkinlainen ahaa-elämys kun kuulin että rakastamaani rucolaa ja vuonankaalia kasvaa euroopassa inhottavina rikkakasveina :D Minä konttaisin siellä varmaan nurmikolla kuin lehmä ja rouskisin menemään :D
Tuosta talven varalle kuivaamisesta, minulla on jokakesäinen ongelma siinä että vaikka vanhempani asuvat keskellä maaseutua, ei siellä tunnu silti olemaan tarpeeksi ruohoa ja kasveja marsuilleni jotka syövät kaksi muovikassillista ruohoa ja yrttejä kesällä joka päivä joiden keräämisessä on iso homma ja keruualuetta pitää laajentaa välillä tosi kauan. Mitään ei jää kuivattavaksi talven varalle! :D
Juu, olen kertonut tuosta tapauksesta blogissani, mutta siitä on niin kauan, että aika ihme, että muistat! :-) En tiedä, olisiko kasvi pihatähtimöä, kun siinä oli minusta pitkulaisemmat lehdet. Mutta tapauksesta on jo niin monta vuotta, että saatan muistaa väärinkin.
PoistaHih, tulipa huvittava mielikuva: sinä rouskimassa nelinkontin rucolaa ja vuonankaalia. :-D
:D
PoistaHei!! Blogistani löytyy haaste sinulle :)
VastaaPoistaKiitos Sonza, perehdynpä haasteeseen tässä lähitlevaisuudessa!
PoistaMinusta pula-aika voisi tulla takaisin ainakin jossain määrin...ihmiset joutuisivat käyttämään enemmän mielikuvitustaan ja se olis loistavaa :) Edelliseen postaukseen komppaisin että mulle on oikeastaan ihan sama vaikka kirjoittaisit kastemadoista joka postauksen niin lukisin sen innolla. Tuntuu että sulla on kyky luoda kaikesta hauskaa ja mielenkiintoista ja se on suuri lahja. Toki arvostan kykyäsi keksiä aiheita joita en kyllä koskaan itse keksisi tutkia. Jos haet uutta ammattia itsellesi musta se voisi olla .TAIKA OMITUISTENASIOIDENASIANTUNTIJA-AGENTTI. Olis siinä ihmisillä hämmästelemistä käyntikortin saatuaan ;)
VastaaPoistaMinulle tuli melkein itku kun ilahduin tuosta tittelistä niin paljon. Nytpä tiedän mitä teen, aina kun minulla on ikävä päivä, tulen kerjäämään sinulta uutta titteliä käyntikorttiin kun niistä tulee aina niin hyvä mieli :)
PoistaMinulla on sinullekin yksi titteli "MARIA ILO-HIPSTERI, ONNELLISTEN ASIOIDENHOITAJA JA OSAAJA" <3
Heipparallaa täältä kammarista ! Kiitos kommentistasi jossa kyselit kameraani. Ihan kuule on digi-mallia ja merkiltään Olympus 9010. Kuvvauksesta jottain ymmärtävät ovat kyllä kehuneet sen ominaisuuksia ja käsittelen myös kuviani hieman mutta en palajon . Mukavata tammikuuta sinulle :)
VastaaPoistaTack, tack, minulla on uuden kameran hankinta tässä edessä ja nytpä taas tuli ehdokas. Hauskaa tammikuun jatkoa!
Poista