Kotilieden kirjoituskilpailun satoa vuodelta 1963.
Tässä olisi nyt tarjolla sarjan viimeinen osa jossa Jalmarin
sukulaistyttö pohtii sitä miten rahan puute on joskus siunaukseksi...
Tässä olisi nyt tarjolla sarjan viimeinen osa jossa Jalmarin
sukulaistyttö pohtii sitä miten rahan puute on joskus siunaukseksi...
VIIDES PALKINTO
"Onneksi en päässyt Titaniciin"
Pirttiniemen Jalmariin oli iskenyt kova Amerikan-kuume.
Kaksi veljeä oli jo "Rapakon" takana josta he kirjoittelivat nuoremmalle veljelle,
kertoivat suomen oloihin verrattuna edullisista työtilaisuuksista. Koska kotona
Pirttiniemen mökissä oli leskiäiti nuorempien lasten kanssa ja perheellinen vanhin
veli, Jalmarista tuntui olevan aika siirtyä väljempiin oloihin länteen. Hän oli ahkeroinut
metsätöissä nuoruuden innolla ja säästänyt jo pitkän ajan matkarahoja.
Kaksi veljeä oli jo "Rapakon" takana josta he kirjoittelivat nuoremmalle veljelle,
kertoivat suomen oloihin verrattuna edullisista työtilaisuuksista. Koska kotona
Pirttiniemen mökissä oli leskiäiti nuorempien lasten kanssa ja perheellinen vanhin
veli, Jalmarista tuntui olevan aika siirtyä väljempiin oloihin länteen. Hän oli ahkeroinut
metsätöissä nuoruuden innolla ja säästänyt jo pitkän ajan matkarahoja.
Nyt oltiin Mikkelin kevätmarkkinoilla vuonna 1912.
Siellä oli myös toisia saman pitäjän poikia ja heillä
oli tarkoitus ostaa matkaliput Amerikkaan. Jalmari tapasi heidät
ja koska hänellä oli jo passikin, hän päätti liittyä samaan matkaan.
Poikien mieli teki saada lippu uuteen hienoon Titanic-laivaan josta puhuttiin paljon,
mutta lipun hinta oli liian kallis Jalmarille. Ei olisi jäänyt maihinnousurahaa jota
piti olla jokaisella siirtolaisella. Harmitti mutta minkäs teit.
Siellä oli myös toisia saman pitäjän poikia ja heillä
oli tarkoitus ostaa matkaliput Amerikkaan. Jalmari tapasi heidät
ja koska hänellä oli jo passikin, hän päätti liittyä samaan matkaan.
Poikien mieli teki saada lippu uuteen hienoon Titanic-laivaan josta puhuttiin paljon,
mutta lipun hinta oli liian kallis Jalmarille. Ei olisi jäänyt maihinnousurahaa jota
piti olla jokaisella siirtolaisella. Harmitti mutta minkäs teit.
Niinpä, osa pojista - myös Jalmari - osti lipun vanhaan, halvempaan
laivaan joka lähti kolmea viikkoa aikaisemmin kuin Titanic.
Osa osti lippunsa siihen hienompaan alukseen.
Lähtö tapahtui samoilta markkinoilta kuin muiden lähtö Titaniciin.
Aikaa kului ja lopulta Jalmari oli jo perillä
Amerikassa veljensä kotona kun tuli hätkähdyttävä tieto,
Titanic oli uponnut.
laivaan joka lähti kolmea viikkoa aikaisemmin kuin Titanic.
Osa osti lippunsa siihen hienompaan alukseen.
Lähtö tapahtui samoilta markkinoilta kuin muiden lähtö Titaniciin.
Aikaa kului ja lopulta Jalmari oli jo perillä
Amerikassa veljensä kotona kun tuli hätkähdyttävä tieto,
Titanic oli uponnut.
Entä jos sillä kerralla Mikkelissa olisikin ollut
vain hiukan enemmän metsätyörahaa lippuun?
vain hiukan enemmän metsätyörahaa lippuun?
Tätä asiaa on perhepiirissä pohdittu.
Sylvia
Minä olen aina miettinyt näitä sattumankantamoisia, kun jonkun on pitänyt mennä vaikka jollakin lennolla, ja sitten hän ei ole jostain syystä mennytkään, ja se alkuperäinen lentokone onkin pudonnut ja kaikki ovat kuolleet.
VastaaPoistaEttä onko kyseessä loppujen lopuksi sattuma, vai onko kyse jostain muusta? Onko sattumaa olemassakaan, vai onko olemassa mitään muuta kuin sattumaa?
Minä luulen että niitä on sekäettä. On vahinkoja mutta myös säädeltyjä tapauksia... Varmaa tietoahan on hieman hankala saada tällaisesta asiasta mutta kiehtovia ajatuksia nämä herättävät.
PoistaKuoleman sanotaan alkavan sillä hetkellä kun ihminen syntyy; Tuonelan herra tietää jo silloin kauanko elämän on määrä kestää ja lähtee juuri oikealla vauhdilla kulkemaan tulevaa vainajaa kohti. Minun uskoni tähän vahvistuu kun luen uutisista esim. että joku kuoli kun Hakaniemessä (jossa itsekin hillun ainakin kerran viikossa) tippui lunta katolta päähän. Jalmarin ei ollut tarkoitus päätyä Titaniciin, ja vaikka hän sinne olisikin silti tavalla tai toisella itsensä keplotellut, hän olisi kuulunut pelastuneisiin.
VastaaPoistaHindu siis huikkaa uskovansa, ettei mikään ole sattumaa vaan karma ohjaa meitä - paitsi jos astumme osittain sen ulkopuolelle tai venytämme sen raameja rupeamalla toimimaan epäitsekkäästi, luovasti, eri tavalla kuin helpointa ja oman mukavuudenhalun nimissä kivointa olisi. (Todellinen epäitsekkyys voi tarkoittaa jotain ihan muuta kuin sitä minkä yhteiskunta kokee epäitsekkyydeksi.)
Kuten tuossa Satulle totesin, uskon itse että on sekä säädeltyjä tapauksia mutta on myös sattumia. Tai toisin sanoen, uskon että ajan käsite voi joskus yllättää tieteilijät tulevaisuudessa. Ehkä aika ei ole jatkumo ja suora viiva vaan ehkä jopa ympyrä tai monikaistainen tie... Tulevaisuus on ehkä säädetty mutta se voi muuttua eri tekijöiden johdosta ja sitä voi muuttaa myös itse. Uskon että "kohtaloaan" voi myös paeta jos siihen keskittyy.
PoistaMutta taidat olla kanssani vähän samoilla linjoilla pohdinnassasi karman raamien venyttämisestä :)