Lastenkoti ja polkupyörämatka

Parin viikon nettitaukoni on päättynyt vihdoin. Mukava päästä taas lukemaan iltapäivälehtiä, teidän blogejanne ja sähköpostia vaikka vieroitus netistä tekikin ihan hyvää. Palasin eilen kotiin ihanalta Kreetan matkalta johon liittyen ajattelin kirjoittaa pienen jutun kunhan ehdin. Sitä ennen tätä Kotiliesi-lehden kirjoituskilpailun satoa elokuulta 1963 taaskin!

Ensimmäinen osa tässä ja toinen tässä.

KOLMAS PALKINTO

"Uskalsin kuiskata silloin"

Kuinka toisenlainen olisikaan ollut elämäni ellen pienenä 4-vuotiaana tyttönä olisi puuttunut sen kulkuun.

Olin silloin lastenkodissa, vain yksi monista kodittomista lapsista. Kotiin oli tullut eräs täti hakemaan lasta itselleen. Seurasin sivusta kuinka hän valitsi joukosta erään tytön ja esitti johtajattarelle voisiko hän saada sen tytön. Tyttö itse vastusteli ja juoksi huoneen nurkkaan ja alkoi siellä itkeä. Silloin johtajatar meni toiseen huoneeseen ja minä, käyttäen tilaisuutta hyväkseni, kipaisin tädin syliin ja kuiskasin hänen korvaansa: "Kyllä minä tulen!" Esitystäni seurasi uusi neuvottelu joka päättyi siihen että sain lähteä tädin mukaan.

En pidä tätä kuitenkaan omana ansionani enkä sattumana, vaan Jumalan johdatuksena. Hän halusi antaa minulle hyvän kodin, äidin ja ison veljen.

Kiitollinen

NELJÄS PALKINTO

"Kesälomalta emännäksi"

Lähdimme ystäväni kanssa kesälomallamme pitkälle pyöräretkelle. Kun emme päässeet yksimielisyyteen reitistä, löimme vetoa. Kruunu vai klaava? Kruunu, minä voitin.

Matkastamme muodostui minulle kohtalokas. Olimme ajelleet uupumukseen asti ja sydämestämme nauttineet isänmaamme suurenmoisesta luonnonkauneudesta ja ihanista aurinkoisista päivistä. Sitten matkamme keskeytti äkillinen ukonilma jota seurasi kaatosade.

  Onneksi olimme lähellä maataloa jonka ulkorakennuksen seinänviereltä haimme sateensuojaa. 

Koska paikka näytti miellyttävältä, pyysimme lupaa pystyttää telttaa jonnekin talon lähettyville. Tähän suostuttiinkin ystävällisesti. Todettuamme että talossa oli karjaa, pyysimme ostaa maitoa.

 Isäntä vastasi kyllähän sitä saisi mutta kun emme saa sitä lehmistä irti kun emäntää ei talossa ole ja apulainen makaa kovassa kuumeessa. Päätimme vastata ystävällisyyteen ystävällisyydellä. Olimme molemmat lypsytaitoisia. 

Niinpä me lypsimme ja teimme asiaan kuuluvat työt niin kauan että apulainen parantui. 

Lomamatkastamme oli seurauksena että jonkin ajan kuluttua olin yksinaisen isännän vaimo ja kolmen pienen pojanvesselin äiti. Kaikkina näinä vuosina olen kiittäen muistanut sitä ukonilmaa joka pysäytti meidät suoraan elämäni onneen. Toisen naisen lapset mutta nyt minulle lahjoitetut kiertävät joka ilta kätensä kaulaani ja kuuluu kuiskaus "hyvää yötä äiti."

Äitipuoli