Vanhojen mainosten lomassa juttelua meikeistä!
Ja hiuksista!
Olen itse huono käyttämään mitään ehostusta.
En koe meikkien, ihonhoitotuotteiden tai hiustenhoitotuotteiden
maailmaa erityisen kiehtovaksi tai mielenkiintoiseksi.
Sanon sen nyt kuitenkin heti ettei minulla kuitenkaan ole mitään sitä vastaan että niitä
muut käyttävät ja välillä itsekin yritän innostua parantamaan muun muassa naamaani
mutta lannistun kun tuntuu että kosmetiikan maailma on niin massiivinen.
On niin vaikea löytää "aloita tästä"-kohtaa
kun on vuosikymmenet kohauttanut sille maailmalle olkiaan.
Tässä "meikki-ihonhoitotuote-hiustenhoitotuote-vartalonhoitotuote ja tuotetuote"
-maailmassa minua inhottaa lähinnä se koko tuotteistus.
Jos kaikki rasvat, geelit, pursokkeet, tahnat, öljyt, voiteet ja liemet kerättäisiin markkinoilta
yhteen ja ihan oikeasti suomalaisen naisen perusmaalaisjärjellä ajateltaisiin tarvitseeko
minun kehoni näitä tuotteita, uskon että vastaus on ei, ei tarvitse.
Ajatella. Vain vuorokaudessa ihan uusi naama.
Kun täytin viime marraskuussa kolmekymmentä, eksyin eräille sivuille jossa oli pitkät
pätkät kolmekymppisen naisen ihonhoidosta ja valuin ainakin puoleksi tunniksi tilaan jossa
ajattelin että minun pitää nyt todella tehdä tilanteelle jotakin ennekuin se kirjaimellisesti
leviää käsiin! Että minun pitää ostaa X-määrä tuotteita joista merkitsin muutamia
tietokoneeni kirjanmerkkivalikkoon muistiin.
Että muistaisin ostaa niitä pikimmiten!
Seuraavana päivänä olin jo unohtanut koko jutun ja pesin naamaani palasaippualla
yhtä maireana kuin ennenkin.
Onpa sievä nainen mutta se tuskin on Tokalonin ansiota.
Nämä tämän kirjoitukseni mainokset ovat vain suunnilleen 60 vuotta vanhoja.
Paljon vanhempiakin mainoksia on. Naiset ovat ihan aina olleet kiinnostuneita
ulkonäöstään ja koska perinteinen kauneuskäsitys arvostaa ulkonäön nuoruuteen
ja terveyteen viittaavia piirteitä, on tuon maailman ympärille toki kehittynyt
massiivinen teollisuudenala jonka tehtävä ei todellakaan ole vaatimattomasti ja
hyväntekeväisyyttä osoittaen tarjota naisille helpotusta ulkonäköpaineisiin
vaan sen tarkoitus on tahkota mahdollisimman paljon rahaa
ja aiheuttaa niitä ulkonäköpaineita.
Silloin tekniikkana on uskotella kohderyhmälle ettei hän tällä hetkellä ole tarpeeksi hyvä
mutta hänestä kuitenkin voi tulla hyvä jos hän ostaa tuotteen X joka tarjoaa helpotusta ja
jopa ratkaisun ongelmaan. Jota se ei tietenkään tarjoa koska jo puolen vuoden päästä
markkinoille tulee uusi "kehitelty" tuote joka tarjoaa paljon paremman ratkaisun
ongelmaan ja siitä puolen vuoden päästä tulee taas uusi tuote jne.
Jokaisen naisen menestys riippuu suuresti hänen ihonsa kauneudesta!
Ihonne tulee voiteestamme kauniiksi ja sehän on menestyksenne ja onnenne edellytys.
(Ja sitten Urho, Simo ja Erkki tulevat luoksesi puvut päällä kukkapuskien kera!)
Tämän rahankuvasilmäisten markkinamiesten "ellet osta tätä olet ruma ja
huono ja teet itsellesi pysyvää vahinkoa"-hapatus ei mene minulta läpi.
Oletpas sinä sitten parempi ihminen ajattelee varmaan joku happamasti mutta siitä
ei ole kyse koska en todella vastusta kauneudenhoitotuotteita sinänsä, vastustan vain
suoranaista asiakkaalle valehtelua ja kertakäyttökulttuuria jonka mukaan uusi tuote on
aina parempi tuote vaikkei olisikaan.
Ja vastustan myös sitä maailmankuvaa jota
kosmetiikkamainokset meille työntävät.
Että et ole hyvä nyt mutta sinusta ehkä tulee hyvä jos ostat tätä ja sitä.
Ennen mainoksissa oltiin varsin suorasanaisia, nykyään sanallinen mainonta on
hienostuneempaa ja kovien sanojen sijasta tietokone photoshoppaa kosmetikkamainosten
ihmisten ihon pikseli kerrallaan sileääkin sileämmäksi ja maskaramainosten malleillakin
on tekoripset.
Monilla on kuitenkin tarpeita.
Jollakulla iho kuivuu kikkareeksi ja toisella taas rasvoittuu
niin että iho kiiltää kuin voideltu pulla. Joku on kalpea kuin parempikin
aneemikko tai komplekseja huonosta ihosta on ja syystä.
Kyllä näihin ongelmiin saa hakea apua mutta mistä sitä löytyy kun kokeiltavana
on 18000 eri tuotetta joita jokaista markkinoidaan mitä ihmeellisimmin ihanin
adjektiivein ja joista jokainen siis on yhtä hyvä?
No kokeilemalla, kokeilemalla ja taas paisuu markkinamiehen kukkaro.
Koko maailmassa ei ole naista joka ei
voisi tulla kauniimmaksi käyttämällä Pretty quickia.
Tämän pääni sisäisen vuodatuksen jälkeen on ymmärrettävää että voivutan toisin
ajattelevia kanssasiskoja kanveesiin kertomalla että käytän esimerkiksi ostamani tuotteet
loppuun vaikka se tuote olisi 15 vuotta vanha. Sen ikäinen silmänrajauskynä minulla
onkin. En ole saanut siitä silmätulehdusta enkä usko saavanikaan varsinkaan
koska käytän sitä laiskuuttani vain kerran vuodessa.
Kasvoni pesen saippualla, valmistan toki saippuan itse erityisen
kosteuttavaksi mutta saippuaa se on silti.
Koko meikkirutiinini on yhtä kuin pelkkä poskipuna koska olen kalpea tahtomattani ja jos
oikein tälläydyn, laitan lisäksi punertavaa huulirasvaa. Ei minulla ole parhain iho mutta en
jaksa murehtia moisesta asiasta. Enemmän murehtisin jos joutuisin maalaamaan joka
aamu kasvoilleni ihonväristä maalia ja iltasella käyttää useita eri tuotteita saadakseni
maalit pois nahasta. Ennenhän meikkaamisesta puhuttiinkin nimenomaan
maalaamisena.
Taas kuulostan tuomitsevalta ja korostan etten ole.
"Hei tyttö, jos äiti ei anna maalata, pitäis sun kuitenkin ostaa jotain. Kun tää on meidän bisnes. Niin mitä jos ostaisit tätä rasvaa? Keksittiin että sun iholle vois tulla siitä vaikka... Hmm... Ihmeellistä hohtoa? Kuulostaako hyvälle? No niin ajateltiinkii!"
Minusta ehostaminen on ajatuksena todella hauska, alkuperäiskansatkin meikkaavat
luonnonväreillä kasvojaan ja vartaloaan ja meikkaus voi myös olla todellista taidetta
jota ihailen niiden kasvoilta jotka asiansa osaavat. Mutta onko meikkaamisen oltava
normi kuten mainokset antavat ymmärtää ja olemmeko todella niin huonoja ilman
näitä monia kymmeniä tuhansia, satoja tuhansia ja miljoonia tuotteita? Tarvitsemmeko
todella näitä kaikkia tuotteita?
No emme tarvitse.
Ja tästä palaankin kirjoitukseni aivan alkuun saakka, siihen kun sanoin että toisinaan koetan
tutustua kosmetiikan maailmaan mutta turhaudun kun en löydä faktaa fiktion seasta.
Tuntuu että tämä alue on niin rahan sekä kauneusmyytin korruptoima että sitä totuutta siitä mitä
fyysinen kehonhoito edellyttää ei voi millään kaivaa esiin. Ja niinpä jatkan uppiniskaisesti
naamani tahkoamista saippualla vaikka osuvampikin keino kenties löytyisi.
Tämä on todella harmillista sillä minulla kuten monilla on niitä pieniä asioita joihin
tarvitsisi kenties avuksi jonkin tuotteen. Esimerkiksi hiukseni ovat kirjaimellinen murheenpesä.
Ne ovat pitkät, niitä on paljon määrällisesti mutta ne ovat ohutta sorttia ja vielä
luonnonkihartuvaa sorttia. Ja arkeni on sitä että itken joka päivä.
En mysteerimurheiden takia vaan siksi että en voi estää kyyneliä
valumasta tapellessani hiusharjan kanssa. Lykkäämpä tukkaani mitä tahansa
tuotetta, takkuuntuu se salamana. Ja siinä ei selvittelysuihkekaan auta.
koska silloin kutrit sähköistyvät ja kuivuvat entistä enemmän.
Sisareni käytännönläheinen vinkki ongelmaani on se, että leikkaan hiukseni
pois ja teetän niistä peruukin jota voin sitten selvitellä ilman kyyneliä. Tämä on ainoa pätevä
ratkaisu jonka olen saanut ongelmaani.
Tuotteita olen nimittäin läpi käynyt vuosien aikana hyvin monia, kampaajat ovat
hiuksia katselleet ja tarjonneet milloin mitäkin puteliä, öljyä rasvaa ja ihmeainetta
mutta ei ole apua tullut vaikka ensin markat ja sitten eurot ovat taskustani huvenneet.
En syytä kampaajia, he lienevät yhtä lailla tuotteistuksesta sekaisin kuin kuka
tahansa muukin. Ja totuus kaiken takana lienee se yksinkertainen seikka että jos
hiuslaatu on mitä on niin se sen hiuslaadun ongelmat on vain kärsittävä.
Vaikka pinoaisin tuotetta tuotteen päälle, en usko ne
muuttaisivat hiusteni fyysisiä ominaisuuksia pohjimmiltaan yhtään miksikään.
Joskus se mitä on, vain on.
Eikä yksikään tuote muuta sitä muuksi.
Lanoliinihan (lampaanvillarasva) sen kampauksen taltuttaa ja ihmeen aikaansaa.
enemmän luontaisterveystiedon suuntaan. Eli unohtaen "käytä tätä rasvaa joka on
naamallesi, toista rasvaa joka on oikealle polvellesi, kolmatta tehorasvaa joka on
vain ohimoillesi"-sanomat kokonaan keskittyen koko kehon hyvinvointiin.
Minusta on suorastaan rikollista että esim. murrosikäisille on tarjolla selvään
hormonaaliseen akneen niin monia miljoonia puteleita joiden tarkoitus on vetää
manit vex nuorilta sillä vaikka ihoa lääppisi kuinka pinnalta, lähtee sen terveys
varsinkin hormonaalisissa ongelmissa sisältä eikä sellaiseen ongelmaan pohjimmiltaan
auta mikään puikko tai huuhde.
Ihoasioista voin kertoa esim. sen että kaikkein tehokkain
ihonpuhdistaja on muutaman päivän paasto jonka olen todennut monesti.
Kun pääsiäisen alla paastosin neljä päivää, ehti ihoni pudistua tuona
aikana normaalista melko rasvaisesta ja hieman näppyläisestä aivan
uskomattoman ihanaksi ja sileäksi silkki-ihoksi. Samoihin tuloksiin en olisi
ikinä päässyt vaikka olisin ostanut sadoilla euroilla tuotteita joita olisin
kuumeisesti lätkinyt hipiälleni.
Valcremakaan ei olisi tepsinyt nopeammin.
Tämän elämän osahaaran tuotteistaminen merkitsee sitä että meidät on saatu uskomaan
siihen että ongelmamme katoavat ulkoisin keinoin kun totuus on siinä että usein niihin
voi vaikuttaa vain sisäisin keinoin ja silloinkaan suuria toiveita vaikkapa ihon suhteen
on turha asetella jos esimerkiksi ketjutupakoi kolmattakymmenettä vuotta.
Ja onhan se hupsua harmitella ohuita hiuksia ja pyrkiä vahvistamaan niitä suihkein ja
silikonein kun lähtökohtaisesti se hius kuitenkin kasvaa pään sisältä ja pitäisi pohtia
onko äkkiä ohentuneen hiustenkasvun takana vaikka sairaus tai puutos ja miten siihen
voisi vaikuttaa jotta tulevaisuudessa tilanne korjaantuisi.
Moni ulkonäköön heijastuva ongelma haperoista kynsistä, huonosta ihosta,
katki rapsahtelevista hiuksista tai monista muista probleemista ratkeaisi
miettimällä tarkemmin sitä mitä suuhumme laitamme eikä sitä
millä kehomme ulkopuolelta kuorrutamme.
Minun loppupäätelmäni on:
vähemmän humputusta, enemmän järkeä.
Me suomalaiset olemme kuulemma verraten luonnonläheinen kansa joten
käyttäisimmekö sitä luonnonläheistä järkeämme tässäkin asiassa.
Minä ajattelin nyt tämän pitkän jutun jälkeen sulkea silmäni kuvankäsittelyohjelmalla
toteutetuilta mallikaunottarilta ja jopa näiltä somilta vanhoilta mainoksilta ja
menen ratsaamaan pakastimen.
Siellä on mustikoita ja puolukoita joiden sisältämät antosyaanivärit tukevat
ihoni aineenvaihduntaa ja niiden antioksidantit suojaavat ihosolujani
hapettumiselta sekä vadelmia joiden polyfenolit suojaavat minua
syövältä ja joiden ainesosat ehkäisevät ryppyjä.
Joten alla olevaan mainokseen toteaisin vain
herroille että sori vaan.
En ole etsimänne tyttö.
Urho, Simo, Erkki, Raimo ja Pekka, I'm not the one for you!
Juurikin noin, että ihon hyvinvointi ja kauneus lähtee ihan muualta kuin purkeista ja purnukoista. Meille vaan kiivaasti yritetään uskotella ihan muuta. Jos ruokavalio ja muut elintavat (mm. unen määrä, nestetasapaino) ovat pielessä, niin ei siinä kyllä mikään ulkoinen keino auta!
VastaaPoistaMinusta tuo on ihan mahtavan hienoa, että et juurikaan käytä meikkejä. Minua oikein harmittaa, että olen ikinä oppinut meikkiä käyttämään, koska siitä tavasta on tosi vaikea (lue: mahdoton) opetella pois. Tosin meikkini on hyvin yksinkertainen ja nopea (valmistuu viidessä minuutissa), se on ollut vuosikaudet sama, ja se on myös sama aina, oli juhla tai arki. :-D
Minua rupesivat nyt harmittamaan nuo sinun hiuksesi, kun en keksinyt niihin mitään ratkaisua – muuta kuin että pidät niitä mahdollisimman paljon kiinni (varsinkin letillä), niin eivät mene päivän aikana takkuun. Älä nyt missään nimessä ainakaan leikkaa niitä, kun sinulla on niin mahdottoman kauniit hiukset!
Hauska tuo lopetus. :-D
Meikittömyydessä on paljon hyviä puolia kyllä. Joskus taas haluaisin osata meikata enemmän. Vaikka huulipunaa, ai että. Mutta ei auta, jos laitan huulipunaa, tunnen itseni ihan liian pyntätyksi ja tätimäiseksi ja pyyhin sen sitten pois. Toisten ihmisten huulipunattuja huulia taas ihailen, varsinkin sellaisia oikein punaisia epätyypillisen suomalaisia räiskyhuulia :D
PoistaMinua huvittivat kovasti nuo mainokset joissa miehet tulevat aimo virneet kasvoilla ihailemaan naista sitten kun hänellä on kunnon naamiot päällä, mahtavia ilmeitä!
Kylla vaan tuo kosmetiikkateollisuus on ovela kaikkine lupauksineen ja taytta pötya, hyvilla geeneilla varustetut ne noissa mainoksissa hymyilee ja photoshopatut nykyaan. Minakaan en paljoa meikkaa, onneksi kuten Satu tuossa ylla sanoo niin siihen tottuu ja samoin siihen ettei meikkaa. Tama sun blogisi on aivan ihana, nyt vasta ensi kerran kommentoin mutta aion tulla tanne tutkimusmatkalle viela vanhoihinkin postauksiin, joita en ole lukenut.
VastaaPoistaNiinpäniin, miten usein kosmetiikkamainonnassa muuten näkyy ns. normaaleita ihmisiä? Eipä heitä siellä kovin paljon ole. Photoshop laulaa niin paljon että ainakaan nuoret eivät sitä ihan oikeasti tajua.
PoistaIhanasti kehuttu Petra, tulipa hyvä mieli :) <3
Olen hiukan erimieltä. Vaikka ryppyjä ei tämän ikäisellä vielä paremmin ole, uskon, että jokaisen pitää silti huolehtia ihostaan. Tällä en tarkoita sitä kalleinta voidetta kaupassa vaan hyvää perusrasvausta, kuorintaa, puhdistamista ja maalaisjärkeä.
VastaaPoistaEli kosteusvoide ja puhdistaminen kasvosaippualla (ei käsisaippualla!) pitää ihon kimmoisana ja puhtaana. Kuorinnatkin voi tehdä vaikka keittiöaineksista, ohjeita löytyy netistä paljon.
Lisäksi kannattaa tutustua kasvolihasten jumppaamiseen, niin huomaa, ettei kasvojen kunnossapitoon kulukkaan niin paljon rahaa.
Kaikkien iho ei tarvitse kuorintaa, ajanhaaskausta on tehdä turhia hoitoja. Ellei tietenkin nauti niistä hoidoista, ns. hemmottelujutut on erikseen (harvoinpa ne huonoakaan tekee). Itse kuorin ihoani merisuolalla (premier), koska ennen merisuolan käytön aloittamista käsieni iho punoitti, rohtui ja halkeili kipeästi. Aattelin, että ''katukauppias'' myy jotain humpuukkituotetta, mutta samalla mietin, että myyjä on niin ystävällinen, että en menetä kuin muutaman kympin kokeilulle.. :D
PoistaJa näin löysin tuotteen, jonka ansiosta käsien jatkuva rasvaus on historiaa.
On hyvä, että myös iho-ongelmia hoidetaan. Kauneusongelmat ovat musta aivan toissijaisia, mutta joillakin voi olla ärsyttäviä (kipeitä, kutittavia..) ongelmia.
Tuo hiusten takkuisuus on ärsyttävää, mutta itse löysin vironmatkalla laivalta XL-tuotteista sellaisen suihkutettavan ja hiuksiin jätettävän aineen. Ei sekään miksikään silkiksi hiuksia muuta, mutta auttaa yllättävän paljon. Ei tarvii aina kamppailla harjan kanssa.. :>
On siis hienoa, että elämää helpottavia tuotteita tehdään, mutta hyviä tuotteita on välillä vaikea löytää. Markkinointi on niin tärkeää yhteiskunnassamme, että rahat, jotka olisi voinut käyttää siihen, että tuotteesta tehdään parempi, onkin käytetty mainontaan.
Kuinka raskasta. Ja ihmiset vielä tukevat tätä mainontaa. Aina mennään pidemmälle 'extremeä' kohti. Kauneudenhoitoala on niin täynnä kilpailua ja kaikkea turhaa. On toki hienoa, että ihmiset voivat ilmaista itseään tyylillään, kampauksillaan, meikillä ja vaatteilla mutta jos tämä viedään äärimmäisyyksiin, ollaan kaikki kohta oman elämämme Narkissoksia!
Petra, on ihan totta että kyllä siitä ihosta pitää huolehtia. Juurikin puhdistamalla ja jos on tarvetta niin ei kosteusvoide paha ole. Mutta en tykkää siitä että sitä varten pitäisi olla erilaisia puhdistusmaitoja ja kasvovesiä ja niitä jotka laajentavat ja sitten supistavat ihohuokosia jne. Veden lämmön vaihtaminenkin kuumasta kylmään jo supistaa ihohuokosia ja usein (käytännössä aina) iho-ongemat lähtevät sisältäpäin eikä niitä mikään purtilo poista.
PoistaKuten sanoit, jo ihan keittiöaineksista löytyy vaikka mitä tehoaineita iholle eikä niistä tarvitse maksaa kemikaalihyllyllä pitkää penniä!
Ruoigu: mainosten eräs puoli on tosiaankin myös se että ne antavat ymmärtää että aina tarvitaan jotakin! Esimerkiksi että ihminen jonka iho on harvinaisen puhdas ja helpohoitoinen tarvitsisi välttämättä vaikkapa sitä kuorintaa tai hyväihoinen kolmekymppinen ehdottomasti ryppyvoiteen.
Niitä helpottavia tuotteita on juurikin hankala löytää koska tuotteiden tulva on valtava ja suuri osa tuotteita on turhia vain "Rahat pois"-mentaliteetilla valmistettuja tai tehottomia. Jotkut sitten oiekasti auttavat mutta hankalaa on ne löytää.
Merisuola on iholle tosi hyvä, sen olen itsekin huomannut.
Aivan. Meikkasin nuorena paljon, tai siis oikeammin sanottuna: piilotin itseni. Nykyään laitan maalikylään lähtiessäni puuteroivan meikkivoiteen ja vähän kulmakynää, eikä ihmisten tarvitse tulla hädissään kyselemään, että kärsinkö unettomuudesta, joka on aika kiusallista. Mitä enemmän liikun luomuna, sitä varmempi olen siitä, että kelpaan itselleni. Olen kyllästynyt meikkeihin ja niiden pois pesemiseen. Ei me tarvita niitä kaikkia purkkeja! Ei niitä ennenkään tarvittu, eivätkä naiset silti hukkuneet ryppyihinsä.
VastaaPoistaMinulle sanotaan toisinaan että olen väsyneen näköinen mustien silmänalusieni takia erityisesti jos olen valvonut. Tämänkin voisi meikki muuttaa mutta olen liian laiska :)
PoistaJa eipä niiden piilottaminen mikään paha asia ole, pahaksi se muuttuu vasta sitten kun mainoksessa annetaan ymmärtää että mustat silmänaluset ovat todella hirveä asia ja että olisi jopa epäkohteliasta mennä ihmisten ilmoille sillä tavoin "huolittelemattomana." Järkytyksekseni monen mielestä ilman meikkiä oleminen kun jo lasketaan siihen että on huolittelematon! Huh!
Hehe, minulla on kroonisesti mustat silmänaluset, koska ihoni on silmien alla kovin ohutta ja suonet suuria, alaluomien alla on aina mustat varjot nukkui sitten 12h tai kuusi tuntia, aivan sama lopputulos :). Sukuvika! En jaksa ottaa asiasta stressiä. Jos simmuni haittaavat jonkun esteettistä tajua, niin siinäpähän sitten kärsii!
PoistaMinulla on myöskin ohut, luonnonkihara tukka. Sen verran osaan ohjeistaa, että luonnonkiharaa tukkaa ei koskaan saisi harjata kuivana! Harjan sijastakin olisi suotavaa käyttää kampaa. Muutama tunti ennen pesemistä laitan hiuksiin oliiviöljyä ja pesun jälkeen jätettävää hoitoainetta suojaamaan hiuksia, toimii ainakin minulla. Luonnonkihara hiushan on rakenteeltaan suoran, putkimaisen hiuksen sijaan litteä ja siksi vaurioituu niin helposti.
VastaaPoistaNiinkö? Mielenkiintoista, minä kun harjaan hiukset aina kuivana. Kun ne ovat märät niin tuntuu että ne venyvät enkä uskalla harjata niitä märkinä. Ja kampa on ihan mahdoton vaihtoehto :)
PoistaKaipa voisin kokeilla harjata ne valmiiksi juoksevan veden alla jo suihkussa, silloin se tuntuu joskus olevan helpompaa, kiitos vinkistä.
Paras ja toimivin meikki onkin hymy. Kaikki tuntemani hihhulit näyttävät ikäistään nuoremmilta ja hymy perusilmeenä heitä yhdistääkin ;-) Mikä parasta, sama efekti seuraa mukana vanhuuteen asti.
VastaaPoistaHih, minustakin useimmat hihhulit ovat aina tosi raikaskasvoisia :)
PoistaMinä olen ainakin niitä ihmisiä joita meikki selvästi vanhentaa, poskipuna ja pieni puna huulilla menee mutta esim. musta ripsiväri jo tekee silmistäni tuimat ja puuteri kuin mummon. Tosin vihreää ripsaria kyllä käyttäisin sillä se minulle sopii mutten vain ole löytänyt sitä mistään :)
Voihan vitsi. Minusta meikkaaminen on tosi kivaa. Ei se ole niin vakavaa! :D Tykkään pakkeloida naamaani, minulle se on aamuisin sellainen mukava rahoittumishetki ja siirtymisriitti kohti päivän koitoksia. Olen miettinyt, että olisi tosi tylsää olla mies, kun ei voisi edes meikata. Vaikka kyllähän nykyään jotkut miehetkin meikkaavat. Joskus lukioaikana minulla tosin oli vaihe, jolloin en lainkaan meikannut ja pukeuduinkin sellaisiin jälkigrungehenkisiin rönttösiin. Vähän kuin vastalauseena patriarkaaliselle yhteiskunnalle, tai jotain. ;D Mutta se vaihe meni ohi. ;) Vaikka en mä nykyäänkään mitään paksua sotamaalausta harrastaa, ei mitään gootti- tai Tuksu-henkistä maskia siis.
VastaaPoistaRasvoihin en sen sijaan sen kummemmin panosta. Koska totuushan on, ettei ainakaan Euroopassa kaupoissa saa edes myydä rasvoja, joilla olisi ihon läpi jotain vaikutusta. Normaaleja kosteusvoiteta käytän, muuten iho on kuiva. Kasvot puhdistuvat muuten mainiosti perusvoiteella ja vedellä. Ruokavalio ja elämäntavat ovat rasvoja tärkeämpiä ihon kunnolle.
Tässä kohtaa minulla on selvästi muuten pieni näkemysero monen ranskalaisnaisen kanssa. Moni tuntemani ranskatar ei meikkaa, mutta sijoittaa sen sijaan rasvoihin aivan järkyttäviä summia.
On, on! :) On meikkaaminen kivaa, kyllä minä ihailen ihmisiä jotka osaavat kunnolla meikata, kuten sanottu, sehän on silloin melkein oma taidemuotonsa jossa itse on kangas. Kritiikkini kohdistuu lähinnä "maalikauppiaiden" suuntaan mainonnan ja mielikuvien vääristelyyn ja meikkaus"pakkoon."
PoistaMinusta kulttuurierot ovat meikkaamisenkin suhteen mielenkiintoisia, olikohan Blue Abaya-blogissa jossa on postaus mm. saudinaisten meikkauksesta ja varsinkin häämeikistä. Suosittelen katsastamaan, hauska!
Itse käytin 30-vuotiaaksi asti kasvoissani vain hth:ta (näen miten joku kosmetologi kohottaa kulmiaan...) ja senkin jälkeen vähän mitä sattuu. Kalliita voiteita en kai koskaan. Kasvot saatan pestä Erisan puhdistugeelillä tai vain vedellä. Kohta alkaa olla 50 mittarissa, mutta ihoni on hyvässä kunnossa ja rypytön. Äitini on 86, mutta hän voisi olla ihon perusteella kuusikymppinen ja hänkin on läiskinyt naamaansa lähinnä perusvoiteita... Joten luulen, että suurin merkitys on hyvillä geeneillä. Sitten tupakoimattomuudella (sisaruksissani on esimerkki siitä, mitä tupakka tekee iholle), tarpeeksi pitkillä yöunilla, ulkoilulla ja suht terveellisellä ruualla. En ole kuitenkaan mikään tiukkapipo minkäänn suhteen, vaan elelen aika rennolla asenteella.
VastaaPoistaMeikkasin nuorempana enemmän, mutta mitä vanhemmaksi olen tullut, niin sitä vähemmän. Nykyään käytän ainoastaan kanebon 38 ripsaria ja joskus talvella tarvittaessa vähän jotain poskiväriä :). Väitän nimittäin, että meikki vanhentaa. Kolmekymppisenä se on ok, mutta jo nyt vetäisin voimakkaan meikin naamaani, olisin taatusti vanhemman näköinen. Mutta minua on siis siunattu hyvällä iholla enkä muutenkaan tarvitse meikkejä täällä hevosten kanssa touhutessani.
Ja ne hiukset... minulla on varmaan kanssasi aika samanlaiset hiukset. Pitkät, aika ohuet, mutta niitä on paljon. Ja ne on vähän luonnonkiharat. Pesun jälkeen ne on aina totaalisen takussa ihan riippumatta shampoosta ja hoitoaineesta. Ainoa mikä auttaa, on oikea väline. Eli selvittelen ne sellaisella paksupiikkisellä ja harvalla selvityskammalla. Harjalla ei kannata edes yrittää....
Mutta jokainen tyylillään. Meikkaamisessa ei ole mitään vikaa kun sen tekee tyylillä. Ja kalliita voiteitakin saa jokainen halutessaan käyttää, onhan ne aika ylellisen tuntuisia ja hyvän tuoksuisia ainakin. Ja kauniita siellä kylpyhuoneen hyllyillä :D.
Mutta kuten joku mainitsikin, paras meikki ja kasvojenkohotus on kyllä iloinen mieli ja hymyilevät silmät. Ehdottomasti.
Kyllä ne geenit auttavat. Mutta en usko että huonojakaan geenejä voi kauheasti parantaa erilaisilla tököteillä saatika niitä tupakan tuhoja parantaa.
PoistaHiuksesi kyllä kuulostavat ihan samanlaisilta kuin minunkin ja olet näemmä tullut samaan tulokseen että eipä niihin käytetty puhdistus tai hoitoaine auta! Kampaa en osaa käyttää näiden hoidossa ja hiusharjoista olen vuosien aikana löytänyt yhden oikean tyypin joka sopii käyttöön. Onneksi. Ja turha kai minun on valittaa, jos helppoutta etsii niin sitten leikkauttaa lyhyemmät hiukset :)
Purtilot ovat kyllä kauniita hyllyllä, varsinkin kaikki vanhat, somat purnukat!
Harjaa minäkin käytän muuten, mutta siinä selvitysvaiheessa sellainen selvityskampa on voittamaton - siinä on kai kymmenen piikkiä, eli ei mikään varsinainen kampa. Märkien hiusten selvittäminen sujuu ihan kiskomatta ja irvistelemättä. Kannattaa kokeilla :)
PoistaOtan asian harkintaan! Kiitos :)
PoistaMinulla on näiden meikkien kanssa vähän sama juttu kuin pillereiden - innostun uusista tuotteista, mutta en sitten jaksa niitä käyttää. Ja kyllä minun innostumisellani on hintaraja - mitään kovin kalliita tuotteita ei kaapeistani löydy. Mutta kuinka mielellään sitä uskoisikaan kaikki nuo lupaukset, joita mainokset syytävät? Muistan hyvin apteekin myyjän ilmeen, kun kyselin, että onkos teillä sitä tuotetta, joka lupaa kasvojenkohotuksen ilman kirurgin veistä - tuotteen nimeä en muistanut, mutta myyjä ohjasi minut viereiseen luontaistuotekauppaan ja sieltä löytyi;)
VastaaPoistaMielenkiintoisia olivat nuo vanhat mainokset; aivan samoja lupauksiahan näissä tämän päivän mainoksissa annetaan. Nykyisin vain tuotteiden elinkaari on lyhyempi. Kun ehdit purkin ostaa, on jo uusi ja entistä tehokkaampi markkinoilla.
Olen käynyt purkkiviidakossani aikamoista siivousrumbaa ja yhtään uutta purkkia ei tule ennenkuin entiset on käytetty loppuun. Tämän lupauksen annoin itselleni marraskuussa ja ihan itsekin yllätyin, kun huomasin, että se on pitänyt. Minulla on tosi kuiva iho ja rasvaa se kaipaa. Tai kosteutusta. Mutta siihen kelpaavat hyvin edullisetkin tuotteet. Kunhan ovat hajustamattomia - tuoksuallergia rajoittaa ja tuottaa joskus ikäviä yllätyksiä.
Olit käynyt kommentoimassa pilleri-postaustani ja kerroit tuotteista, joista on ollut apua äidillesi - kyselisin mikä on tuo verenpainetta alentava tuote ja mikä tuo fibromyalgiaan tehoava - ne kun molemmat olen saanut vaivoikseni. Tällä hetkellä en käytä kumpaankaan mitään lääkitystä - fibroon sain aikoinani sellaiset myrkyt, että kun aikani käytin ja totesin, ettei niissä mitään tehoa ole, päätin lopettaa. Kävi myös ilmi, että lääkkeiden "pienenä sivuvaikutuksena" on luiden haurastuminen - huraa - alkava luukatokin siis saatiin sairaskertomukseen. Minulla fibroon paras lääke on liikunta ja hyvät yöunet. Ja silloin, kun säryt estävät ne kunnon yöunet, ei jaksa liikkuakaan ja kierre onkin valmis. Onneksi siitä aina selviää. Mutta jos on jokin rohto, joka auttaisi noihin särkyihin edes pahimpina aikoina, olisin totisesti kiinnostunut tietämään.
Aurinkoa - ja sitä D-vitamiinia - viikkoosi!
Taidat olla mainosten uhri :D Minäkin olen siinä mielessä että tykkään lukea mainoksia ja sitten innostun että hitsi, tuo pitää hankkia ehdottomasti ja laitan asian korvan taakse hautumaan, onneksi innostukseni haihtuu mys nopeasti enkä tule siis ostaneeksi oikein mitään tuotteita :)
PoistaVoin kuvitella että tuoksuallergia on varmaan aika ikävä juttu, nykyään kun käytetään niin paljon tuoksuja oikeastaan aivan kaikkialla. Minä itse en ole allerginen mutta olen huomannut että useissa hajuvesissä on jokin, en tiedä mikä, ainesosa joka aiheuttaa minulle selvät allegiaoireet. Kuitenkaan en kehtaa sanoa itseäni hajusteherkäksi koska joitain hajuvesiä taas siedän mainiosti. luulen että on kyse jostakin tietystä ainesosasta jolle olen yliherkkä mutta mikä se on, se onkin mysteeri.
Kävin blogissasi kertomassa noista aineista. Ikäviä vaivoja kyllä.
Kiitos - lukaisinkin jo nuo sinun vastaukset blogissani.
PoistaMinulla tuo hajusteyliherkkyys on kausittaista - välillä ei vaivaa ollenkaan, mutta sitten kun vaivaa, niin vaivaa oikein kunnolla. Joten yritän välttää hajusteita aineissa, joita levitetään varsinkin kasvoille. Hajuvettäkin saatan silloin tällöin käyttää, mutta en enää korvantaakse - kaulaan saatan sipaista ja ranteisiin;) Ja senkin olen huomannut, että luonnon omat tuoksut (paitsi hyasintti) eivät ollenkaan vaivaa niin paljon kuin synteettiset.
Ja juu - olen kyllä mainostuksen uhri - mutta nyt olen yrittämässä parantaa tapojani;)
Antaisin hieustenhoitovinkiksi että jos hiukset ovat takkuiset ja kuivat lopeta shampoolla peseminen. Se on todella kuluttavaa hiuksille, kuulostaa ällöttävältä mutta päänahka ja hiukset tottuvat nopeasti ja ihon oma rasva alkaa siirtyä hiuksiin antaen kiiltoa ja kosteutta. Jos ajattelee pitkiä hiuksia kuinka monta vuotta vanhaa on pisin latva mikä määrä pesuja siellä onkaan. Päänahan voi pestä silloin tällöin ekoshampoolla jos tuntee tarpeelliseksi. Itse teen hiuksille tehohoitoa johon laitan avocadoa, hunajaa, tipan kookosrasvaa. Kosteuttaa paremmin kuin mikään kokeilemani (ja olen kuitenkin entinen kampaaja) hiukset kannattaa selvittää märkinä, takkuuntuville hiuksille paras harja on pidennyshiusten harja tai tangle teezer, eipä takkua! Tässä pieni vinkki pläjäys :)
VastaaPoistaKiitos vinkeistä. Minä oeln kokeillut tuota shampoopesun välttämistä, viimeksi jaksoin kuukauden mutta ehkä se ei ollut tarpeeksi pitkä aika? Olen lukenut pelkästä vesipesusta, eihän eläimenkään tukki tarvitse shampoota ja puhtaana pysyy mutta kun en saa sitä pelkällä vedellä puhtaaksi. Olen ymmärtänyt että siinä päänahan tottumisessa kestää aikansa kylläkin. Ehkä kokeilen tätä uudelleen kesällä. Tuota harjaa lähden googlailemaan!! <3
PoistaMinulla on ohuet, tiheät ja LUONNONKIHARAT hiukset. Koska en jaksa tapella itsestään rastoittuvien hiuksien kanssa (enkä missään nimessä halua rastalettiä), olen ratkaissut asian kunnon laiskimuksen tapaan: liki kaikki pois. Lyhyt poikatukka on kätevä kuin mikä. 16-vuotiaaksi asti pidin pitkiä hiuksia, jotka piti letittää yöksi, jotteivät ne aamulla olleet mielettömillä takuilla. Kyllästyin sähköiseen ja sinne tänne liehuvaan tukkaan, joka tuntui olevan koko ajan tiellä.
VastaaPoistaVastustan synkeästi sitä kliseetä, jonka mukaan hiukset ovat naisen kruunu ja niin pois päin. Minä olen ihan yhtä nainen kuin nekin, joilla on tukka takapuoleen asti.
Tukan pesen suihkugeelillä, koska inhoan shampoiden silikonia ja imelää tuoksua. Tällä hetkellä on käytössä mahd. raikkaan hajuinen tökötti, joka sekin taitaa olla ns. miesten sarjaa.
Meikkaamista en juurikaan harrasta, minulla on luonnostaan tummat kulmat ja pitkät, mustat ripset. Joskus laitan kevyesti parfyymia, mutta en ui siinä. Pidän huolta siitä, että tukka on puhdas, samoin kuin vaatteet ja olen tarkkana siitä, etten haise hielle tai muullekaan ihmiskehon tuotokselle.
Minäkin joskus unelmoin lyhyistä hiuksista, varsinkin polkkatukka ja lyhyet kiharat kiinnostaisivat mutta valitettavasti se ei oikein sovi kasvonpiirteilleni joilla on vähän kulmikas efekti joskus. Pitkät hiukset hieman kaventavat kasvoja. Lyhyet hiuksetkin siis minulla on kyllä ollut ja jestas kun olivat ihanan helppohoitoiset! Toisaalta sitten taas menee kyllä kampaajaan rahaa :)
PoistaOlipa pitkät tai lyhyet hiukset, pitää etsiä sitä mallia joka sopii. Kliseet ovat kiinnostavia ilmiöitä mutta onneksi niitä ei tarvitse seurata eikä ahtaa itseään mihinkään muottiin joka ei itselle sovi!
Minullakin löytyy, jos ei nyt ihan 15v vanhoja voidepurkkeja niin lähelle 10v menee. Ei ole minun juttuni laittaa sen seitsemää sorttia naamaan, en ole koskaan laittanut, ja ainakin vielä näytän ikääni nuoremmalta. Nyt vanhetessa on ollut pakko käyttää kosteusvoidetta talvisin, kun niin tuntuu kiristävän vesipesun jälkeen. Kerran eräs yli 90v rouva pyyteli voita, jota oli kasvoihinsa elämänsä aikana laittanut, ja täytyy sanoa, että näytti ainakin erästä 60v nuoremmalta. Jotkut ostavat kuukausittain kauheita lasteja ties mitä voiteita, mihin ihmeeseen niin paljon saakin menemään!!Ripsiväri riittää arkimeikiksi ja punertava huulirasva. Juhliin saan itseni näyttämään erilaiselta kuin arkena. Kaikilla ei muutosta juuri huomaa, mutta jokainen omalla tavallaan. Työssäni en edes voi käyttää hajusteita, joten niitäkään ei juuri tule käytettyä kuin juhliin tms mennessä. Koskaan en ole huulipunaa saanut heitetyksi pois loppumisen takia. Tytär juuri tänään kertoi, että yläkouluikäisillä ei enää ole meikkiä niin paljon kuin esim hänellä pari vuotta sitten, luonnon kaunis/vähä meikkinen on niin kuin in. oikein hyvä, meikeillä on ihoja pilattu.
VastaaPoistaHarrastuksia tuntuu olevan monia, on ihmisiä jotka harrastavat kosmetiikkaa ja saavat siitä iloa. Itselle ihan tuntematon ilmiö, olen jotenkin liian kriittinen uskomaan lupauksia niistä eri voidepurkeista ja niiden tarpeellisuudesta ja tosiaan se niiden pakkosyöttö ärsyttää.
PoistaMutta ajattelin että ehkä tätä pitää ajatella harrastuksena, siinä missä joku kerää voidepurkkkeja ja puteleita, minä kerään peltipurkkeja. Eivät minunkaan retropeltipurkkini varsinaisesti mihinkään tarpeeseen tule mutta kun ne on niin kivoja! :)
Minäkään en ole ikinä saanut heitetyksi huulipunaa pois loppumisen takia! Aivan ihmeellinen ajatuskin. Onneksi olen taitava hukkaaja.
Nyt taitaa olla tosiaan käytössä mahdollisimman luonnollinen meikki ja se tarkoittaa onneksi sitä että kouluikisilläkään ei ole paineita meikata.