Kylmän sään valitusta

Olen nyt vanhempieni kodin talonvahtina.

Olen aina pohtinut miten mukavaa olisi asuttaa vanhaa puutaloa

mutta nyt puulämmittäessäni täällä pari päivää olen alkanut nähdä 

asian huonotkin puolet.

Kun aamulla herään, on sisälämpötila 14 astetta. 

14 astetta kesällä tuntuu leppeältä mutta 14 astetta

 talvella on toinen juttu. Vaikka olisi päällä kolmet sukat, 

parit housut, kolmet paidat ja villapusero niin silti on vähän 

sellainen fiilis että elämä on olemista vaan. 

Kylmyys vie pois kaiken toimeliaisuuden,

 sitäpaitsi osa huonekasveista ja akvaariokaloista alkaa 

näillä lämpötiloilla kuolla pois. Ihana esikko jonka ostin ei 

kestänyt. Akvaariota katselen huolestuneisuus silmissäni

mutta vielä tällä hetkellä kaikki asukit ovat hengissä.

Nimittäin kylmänarimmat kuolivat jo viime edellistalvena

jolloin pläty toisensä jälkeen luovutti ja oransseja 

mahoja kellui akvan pinnassa joka aamu.

Minusta näillä on niin herttaiset ilmeet

Sitten kun kykenee on aika kammeta itsensä vällyjen alta

ulos puuvajaan. 

Siellä on paljon puita kauniissa isäni latomissa riveissään mutta 

melkein joka karahkassa on jokin ihastuttava hämähäkki jota en

 suurin surminkaan halua viskata tuliseen pätsiin. 

Hämähäkkikammoisia ihmetyttää 

mutta minä tunnen suurta hellyyttä ja sääliä noita

heilukoipia kohtaan. Eräänäkin päivänä nostin komean

koivuhalon kun huomasin sen pinnassa ohuen, valkean

silkkiviitan joka oli vedetty peitoksi pienen vihreän

hämähäkin päälle joka oli peittonsa itse valmistanut.

 Kun liikutin halkoa, nosti hämähäkki kätensä

 päänsä päälle, pelästyneenä, itseään suojellen.

Ajattelin että raukka ja häpesin toisen säikyttämistä.

Vaikeaa on muutenkin koettaa selvitä

 kylmyydessä olemattomalla ravinnolla ja sitten

jättimäinen transformers-ihminen tulee ja nappaa.

Asettelin puun varovasti takaisin ja laitoin päälle vielä

kesällä vajaan unohtuneen viltin. 

Kuusentähtikirjaaja tekee kauniita shamaanikuvioita.

Puiden valikoimisessa kestää siis kauan ja 

samalla harmittelen että jos olisin ronskimpi,

kuluisi tähänkin puuhaan vähemmän aikaa. Ajasta

toki minulla ei ole pulaa mutta kun ulkona on niin kylmä!

On se vähän noloa olla tällainen hentomielinen hyönteisten

hellijä. Sitä minulle on koko elämäni toitotettu ja olen

oppinut tuntemaan siitä häpeää mutta taidan silti 

pysyä tällaisena. Kohtaan sen häpeän pystypäin.

 Yhdessä polttopuussa oli tällainen. Ei ollut litteä vaan oikein paksu!

Lopulta puut ovat kasassa, ahdan ne uuniin ja lämpötila

mittarissa alkaa nousta. Puut palavat nopsaan ja niitä saa

 laitella pesään tiuhaan tahtia. On puulammitteisyyden 

paratiisihetki. Liekkejä on minusta hypnoottista katsella. 

En tunne tarvetta televisiolle eikä netille, ei kirjoille eikä lehdille.

 Alakertaan leviää ihana suloinen lämpö. Siinä missä hetki sitten

 jäädyin, nyt paahdun...

Tällöin laitan itselleni ruokaa. Kun kokkaa elävällä tulella, 

ruokakin maistuu paremmalta kuin sähköliedellä

valmistettuna. Kun liesi pöhisee ja puut raksuvat 

on tunne kuin en olisikaan yksin kotona. On todella 

rattoisaa istuskella lieden vieressä.

Vaan kun puut on lopulta poltettu seuraa stressaava 

vaihe jossa on kyse kirjaimellisesti elämästä ja kuolemasta.

Uuninpellit pitäisi saada kiinni mahdollisimman pian puiden palettua. 

Vasta kun pellit ovat kiinni, alkaa uuni luovuttaa lämpöä. 

Jos pellit kuitenkin laittaa kiinni liian aikaisin, kertyy

häkää johon on niin moni kuollut.

(Tiesittekö muut puulämmittäjät että sinisen liekin

sammumiseen ei kannata luottaa. Suurin häkämäärä

tulee juuri hehkuvista hiilistä. Olen opiskellut asiaa

viimepäivinä netistä...)

 Niinpä vaiheessa jossa arina kimmeltää kauniista punahehkuisista 

hiilistä olen itsekin kuin hehkuvilla hiilillä; lämpöä karkaa harakoille

sekunti sekunnilta mutta vielä en voi sulkea peltejä!

Joka ilta päädyn kalastamaan hiilet rautaisella kiisselikauhalla 

alumiiniseen saaristolaisleipävuokaan ja kaadan vettä päälle. 

Toisaalta tämäkään toimenpide ei päästä minua hermostuksestani

sillä vanhassa uunissa on tietynlainen rapattu lokero jonne usein

 kierähtää karahka hitaasti kytemään. Ikävä kyllä noihin hiiliin en 

pääse käsiksi soppakauhallani enkä edes niiden olemassaoloa ja

 kytemisen astetta kunnolla näe. Niinpä jokapäiväinen peltien sulkemiseni 

onkin mielestäni mitä jännintä riskipeliä jonka jättäisin mieluusti kokematta.

Kun sitten herään yöllä kylkeä kääntämään ajattelen; "Hyvä, en ole kuollut" 

ja tunnustelen hetken "onko muuten paha olo, (onko ilmassa häkää?)" Tähän

saakka olen nyt jo monena yönä todennut että olen hengissä.

Aamulla herään taas siihen että suloinen lämpö on muisto vain ja

yläkerran erään sisäikkunan kulmaan on yön aikana piirtynyt pieni jääpuikko.

 Pupu edellistalvena kylmää paossa sisareni vuoteessa

Marsut monkuvat näin kylmillä säillä selvästi enemmän ruokaa

ja kiehnäävät letkana nilkkojeni ympärillä. Tänään minulle on

heille tarjolla eioota sillä koska jääkaappi on usein niin täynnä,

käytetään eteistä ylimääräisenä kylmäkomerona ja ensimmäisenä

pakkasyönä kävi vahinko. 

Tuolloin eteisessä ei vielä ollut matalaa sähkölämmitystä joka

siellä on nyt ja lauman aamupalakurkut pakastuivat kalikoiksi. Sulaessaan 

ne muuttuivat pinnalta lötköiksi ja sisältä muhjuksi. Kymmenisen

kiloa porkkanoita koki saman kohtalon ja koska pakastuneita

kasviksia ei saa jyrsijöille antaa niiden solurakennemuutoksen

takia, mennään täällä nyt heinäruokinnalla mikä ei 

tietenkään ole töröhuulille mieliksi.

Aikana ennen supermarketteja oli tälläkin

kylällä kyläkauppansa ja neljän kilometrin päässä

toinen. Nyt kauppaan on vajaat 20 kilometriä ja 

sinne en hetkeen pääse marsunruokaa hankkimaan.

Eilen tutkin tunnin verran pihan elämää ja valokuvasin

hiirien tekemiä metkoja reittejä lumessä. Niissä ei ole 

päätä eikä häntää mutta mieleeni tuli että mikäli

ihmisen, vaikkapa kesäisen marjastusmatkan reitti saataisiin

talteen ja ilmakuvattua, saattaisi sekin olla yhtä surrealistisen

näköinen. 

Meren jäähän oli ilmestynyt kuurankukkia. Itse ajattelin että

ne olivat aivan kuin meduusoita, tulossa valloittamaan

meren yläpuolisen maailman. Tuon näyn jälkeen päässäni

on soinut muuan vanhan visailuohjelman juontajan tunnetuin

hittikappale lähes jatkuvasti. Sekin käy rasittavaksi.

Kaikesta valituksesta huolimatta olen kuitenkin mielummin

täällä kuin varmasti tälläkin hetkellä ihanan lämpimässä

helsinkiläisasunnossani jossa kauppaan on kolmen minuutin

matka, jonka suihkusta kuuma vesi ei ikimaailmassa lopu

 ja jossa yöllä ei tarvitse herätä miettimään olenko

kuollut vai elänkö yhä. 

Toivon silti että tämä talvi on mitä lyhyin ja että

lämpimät ilmat palaisivat pian. Silloin täällä maalla eläminen

olisi täydellistä. Aurinkokin on alkanut paistamaan melkein

joka päivä. Kohta on kevät.

Ps. Muistatteko sen leipävuoan johon siirrän kytevät hiilet ja 

lasken vettä päälle? En tiedä mitä siinä on tapahtumassa mutta jokin

 mielenkiintoinen kemiallinen reaktio. Massa on nimittäin kuplinut koko 

viime yön ja tämän päivän kuin limsa ja seuraan tilannetta jännityksellä. 

Tuhkasta ja vedestä on ehkä tulossa lipeää ja muuttujana on vielä 

alumiininen vuoka. 

Leipävuoka on toki pilalla mutta mitäköhän siinä tapahtuu..!

Jatkuu ensi numerossa... 

 

Fasu-suklaa

Tässä pientä esimakua tulevaan kirjoitukseen.

"Ootko muuten maistanut tätä Fazerin tryffelinmakuista

maitosuklaata? On meinaan melko muhkeet palat!"

Tässä nuori Vesa-Matti maistattaa makeita herkkuja

samaa puistonpenkkiä kuluttavalle herralle.

Fasu oli 70-luvun suklaapatukka jota myytiin ainakin

 nougatin- ja tryffelinmakuisena versiona. 

Muistaako kukaan myytiinkö tätä enää 

80-luvun puolella?

Kadonnut kasari

Kaupasta kadonneiden herkkujen ja

muiden nostalgisten makeisten ja syötävien

kirjoitukseni paljastui tämän blogin koko historian

suosituimmaksi viestiksi. Sen julkaisun aikoina

sain myös sähköpostia Hotelli- ja ravintolamuseon 

väeltä joka informoi minua käynnissä olevasta

kivasta kampanjasta.

Harmikseni tuo viesti oli päässyt hukkumaan

vastaamattomiin viesteihini joten mainostan sitä vasta nyt.

Hotelli- ja ravintolamuseo siis on käynnistänyt 

ensi vuonna alkavaan "KASARI!" -näyttelyyn

liittyvän teema-aiheen. Teitä kaikkia pyydetään

kaivelemaan arkistojenne kätköistä 80-lukuun 

liittyviä muistojanne. Näitä saavat olla niin 

valokuvat, reseptit kuin esineetkin.

Tapahtuman omat sivut ovat

TÄSSÄ.

Sivuilta pystyt lähettämään muistosi nettilomakkeella

ja löytyvätpä sieltä ohjeet myös muunlaiseen yhteydenottoon.

Kadonneen kasarin metsästys siis huipentuu 28.3.2014

jolloin itse näyttely avautuu Helsingin kaapelitehtaalla.

Vielä ehdit osallistua!

Kuva

Ps. aikaisemmin mainitsemalleni

kadonneiden herkkujen ketjulle on

pian tulossa jatkoa sillä olette lähettäneet

minulle paljon lisäkuvia. Pysykää linjoilla :)

Jouluporsas

 Joulukuun loppu häämöttää mutta tiesittekö
että joulun aika silti edelleen jatkuu?

Nettini on pätkinyt viimeiset pari viikkoa
jatkuvasti ja turhauttavasti mutta sen vähän perusteella mitä
blogilistani otsikoita olen silmäillyt, on näköjään moni huoahtanut
helpotuksesta kun joulu on tältä vuodelta ohi.

Väärin!

Ei ole, joulun aika jatkuu edelleen nuutin päivään
saakka eli ensi kuun 13. päivään saakka.

Silloin "paha nuuti joulun pois viepi"
joten joulusta ei vielä tarvitse eikä kuulukaan luopua.

Joulun jatkumisen kunniaksi siis pieni joulujuttu.

 
Aivan 1900-luvun alkuvuosina ilmestyi lehti nimeltä Jouluporsas.

Näillä jouluporsailla olen huvittanut itseäni jo aika paljon, minusta niissä on aivan hulvattomia juttuja ja ne kertovat hyvin aikansa elämästä sekä ajattelutavasta ja myös todistavat että huumori oli sata vuottakin sitten osuvaa ja edelleen tänä päivänä hauskaa.

Lehtien sisältöinä oli erilaisia runoja, kertomuksia, vitsejä sekä pilakuvia.

Kaikki tarinat eivät edes liity millään tavalla jouluun vaanlehden oli tarkoitus nykyisten vappulehtien tavoin tuoda iloa ja myös suuria tunteita joulun ajan koteihin ilman ihmeempää teemaa. Murheellisia haikeitakin pätkiä lehdistä siis löytyy kuten surullinen tarina juoposta. Lehdessä on myös lukijoiden lähettämiä runoja kuten Madatias Jussinpojan liikuttava viesti Mari-nimiselle tytölle. Mahtoikohan Mari koskaan saada Madatiaksen terveisiä?

Tämän viestin siivin toivotan teille kaikille leppoisaa ja yhä edelleen jatkuvaa joulua!

Jo tuli joulu jongersi

tuo juhla justiin meille,

siksipä aijon hankkia

itseni vieraaks teille

Kai joulu-kekrit pidätte,

miss pöydäll on jouluporsas

ja mahapahaa kiitätte

kun jaksaa paljon syödä.

Siit pomppelia punssaatte

ett törinätä riittää

jos mutinoitte kuinkakin

niin älkää riitaa siittää.

Jos sitten tora topsahtaa

niin pois pojat tukkanuotta

se asja näät, kun juota saat-

ei tarinoida suotta.

*

-Uskotko että suuteleminen on epäterveellistä niinkuin lääkärit sanovat?

-Jaa uskonko? Ukko Vartiainen yllätti minut viime viikolla 
kun minä suutelin hänen tytärtään portailla ja sen jälkeen minä
 sain olla vuoteenomana kolme päivää.

*

Tuli sodasta urho, näki armaansa

Mi toisen jo rinnalla kulki.

Hän mietti hetken, teki parhaansa,

Hänet kapakka syliinsä sulki.

Urho ryyppäsi viinaa,

ja lauleli vaan.

Miks surisin mä Miinaa,

uuden muijan mä saan.

Siks kallistan mä lasia,

kunnes loppuu tää sota.

 Sitten selvitän asian.
 Pullon muijakseni otan.

Ma poika vanha vaivainen

nyt piirrän sanaa pari.

Ain hartahasti toivoen

ett lukisit tämän Mari!

Sä pahus sydämeni veit,

kuin korppi linnunpojan.

Oi miksi, miksi näin sä teit,

toit mulle tuskan kovan!

Mun täytyy sinut löytää nyt

ja omakseni naida.

Ei toiset tytönhyljätyt

mua rakastella taida

Siis katson ensi junaan päin,

ja uskon että tulet.

Ja hyppäät heti päistikkäin

mun syliin, suuni sulat.

Pökölässä karkausvuonna 1912 Madatias Jussinpoika

Opettaja: -Minkätähden me rukoilemme jokapäiväistä leipää? 
Miksi emme pyydä leipää koko viikoksi tai kuukaudeksi?

Lauri: -Siksi että saisimme sen tuoreena

*

1.nen herra: -Tuolla Mattilalla on aina niin hiton hyvä onni.

2.nen herra: -Mitenkä niin?

1.nen herra: -Kun viime viikolla vakuutti itsensä 10.000 markasta ja nyt kuoli.

*

Kyllä se vaan miehen lujille ottaa sanoi Ukko Kaalperi 
kun vihiltä päästyään akka eteisessä lapsen sai.

*

*

Visamaan Taavetti otti tässä tuonnoin eukon itselleen.

Taikka ei se silloin vielä ollut eukko, naiseläjä hän oli,
se Peltolan Manta, Perän Kallen vanha sussu.

Kun sitten oli parikymmentä viikkoa vihkiäisistä kulunut,
niin kääntyi Manta vuoteeseen ja työnsi pojan.

Taavetti oli kuitenkin kuullut että vanhan hyvän tavan mukaan
pitää kuitenkin neljäkymmentä viikkoa kulua vihkiäisistä,
ennenkuin eukko saa työntää lasta näkyville

Tapaus saattoi Taavetin tiukkoihin mietteihin ja kun se ei
 ottanut omin avuin selviintyäkseen, päätti hän turvautua
seurakunnan vanhaan pastoriin sillä hän arveli että
pastori just tarkalleen ne asiat tuntee.

Kun Taavetti sitten oli pastorille esittänyt asiansa,
arvelunsa Mantan synnytyksen suhteen kun se hänestä
kävi niin kiireenvilkkaan, 
hypisteli hän sitten lakkiansa ja tähysteli jalkoihinsa.

Mutta pastorikin oivalsi osansa ja sentähden hän
suurella vakavuudella selvitteli Taavetille että:

-Näetkös nyt Taavetti, kyllä luonnon laskut paikkansa pitää
eikä siitä tässäkään pääse mihinkään. Katsos nyt Taavetti, koko
 propleemin ratkaisu käy näinikään:

vihkimisestä lähtien on Manta ollut raskaana kaksikymmentä
viikkoa ja sinä olet ollut isä kaksikymmentä viikkoa, niin tulee siitä
yhteensä neljäkymmentä viikkoa - täys määräaika pojan tulla.

-Jaa niin onkin ja kuinka selevä!!"

- valkeni Taavetillekin äkkiä ja hän katseli kattoon.
Kiitteli pastoria vaivoista ja meni hyvillä mielin
kotiinsa ristiäisiä puuhaamaan.

Mierolais-ukon joululaulu

Mä mieron taivalta kuljen vaan,
täten päilyviä päiviä vietän.

En surua kanna mä konsanaan,
sen muiden niskoille heitän.

Oli ennen mullai huolta puuhaa,
kun ol mulla oma koti.

Eukko, hän mulle ain tahtoi huutaa,
ja kakarat keskenään soti.

Ois pitänyt uunilla makata,
ja syleksiä seinän rakoon,

vaan täytyikin lapsia hakata,
välist juosta myös eukkoa pakoon.

Välist tahtoi nälkäkin vierailla,
ja istua pöydän päässä,

kyllä ahkeraan koitin tienailla,
mutt usein oli perhe häässä.

Mutta poikani suuriksi varttuivat,
oikein tukeviks jehuiks,

sekä tyttöni pulleoiks paisuivat,
vaikka millään muotoo en kehuis!
 

Rakastavaiset ovat kiivenneet korkealle vuorelle 

kuhertelemaan ja katselemaan taivasta.

-Täällä me nyt olemme, kahden! Huudahtaa sulho.

Morsian (uskonnollinen): Minusta tuntuu kyllä että täällä on joku kolmaskin,

hyvin lähellä meitä!

Sulhanen (säikähtäin!) -Mitä!? Ovatko asiasi nyt niin huonosti!!

On pöytiin lajiteltuna

herkkuja kymmenin:

on joulukalja kuohuva

ja piimä, kokkelin.

Vadissä läski lötköttää,

silakka, sipuli,

ja jälkiruokaa imelää,

on lanttutuuvinki.

Niin kuka mainitakaan vois,

mit hyvää joulu tuo!

Voi, joulua jos aina ois,

ja piisata pidot nuo!

Kas silloin vatsat paisuisi,

ja samoin jalatkin,

sais työtä pukukankuri,

ja uupuis suutari.

*

Lucia-neito

Hyvää Lucian päivää!

Lucia, silmätön neito, tuo nykyisen

 laulumme mukaan valon pimeään.

Vanhan juliaanisen kalenterin mukaan Lucian muistopäivä osui

talvipäivänseisaukseen, vuoden pisimpään yöhön jonka jälkeen valon

 määrä alkoi taas lisääntyä. Keskiajalla Lucian päivä oli siis myös 

valon juhla ja valosta Lucia-laulussa tänäänkin lauletaan.

Lucian päivä on lapsesta saakka ollut eräitä lempipäiviäni.

Muistan vieläkin joulukuun kolmannettoista päivät ala-asteellani.

Meidät lapset kerättiin luokista pimeiksi jätettyihin käytäviin joista 

jonoissa kuljimme yhtä pimeään valtavaan juhlasaliin jonka ikkunanpielille 

oli sytytetty tuikkuja. Kun kaikki istuivat paikallaan, kului muutama odotuksen

 tuskainen hetki hiljaisuudessa kunnes aivan yhtäkkiä jostakin kuului hentoinen 

laulanta äänen tullessa hetki hetkeltä lähemmäs. Lopulta esiin astui Lucia-neito,

 kynttiläkruunu päässään. 

Tunnelma oli taianomainen ja maaginen. Koko valtava laitoskoulu seisoi pimeänä

 ja hiljaisena lukuunottamatta pikkutyttöjen kynttiläkulkuetta ja niin kaunista laulua. 

Näin toimittiin 80-luvun lopussa, toivottavasti

Lucia-perinne jatkuu kouluissa yhä.

Muutaman harmistuksenaiheen kyllä muistan, Luciana-olo oli unelmani ja tätä

 pestiä minulle jopa lupailtiin mutta aina päädyttiin kuitenkin käyttämään

 oppilaita ruotsinkielistä painotusta käyvästä luokasta.

Toinen harmistuksen aiheeni pikkutyttönä oli se, että jo silloin olin kiinnostunut 

historiasta ja minua vaivasi kovasti kuka tämä ihana kruunupäinen Lucia-tyttö

oikein oli? 

Muistan elävästi miten vuosi toisensa jälkeen kulloinkin tehtävään valitut

 tytöt lukivat nopeasti läpi lyhyen paperilappusen Lucia-neidon

historiasta jossa ei ollut päätä eikä häntää. Janosin tietää enemmän mutta 

kesti melko kauan ennen kuin sain minkäänlaisia vastauksia.

Lucian päivän vietto liittyy alun perin katoliseen

uskoon, pyhimyksillä oli katolilaisuudessa vankka sijansa.

Kristinuskon alkuaikojen marttyyrien eli uskonsa puolesta ikävillä tavoilla

 tapettujen ihmisten, pyhimysten, ympärille rakennettiin kertomuksia jotka 

olivat pohjimmiltaan aivan totta, toki yliluonnollisin mausten höystettynä.

Lucian tarina ei olekaan mikään myytti, hän oli aivan aito, ylhäinen roomalaistyttö

 1730 vuotta sitten, vuonna 283. Hänet tapettiin marttyyrina rooman keisari 

Diolectianuksen aikaan, vain 19-vuotiaana nuorena naisena.

 Muuta varmaa faktaa ei voidakaan tietää mutta seuraavasti 

Lucia-neidon elämästä kerrotaan.

*

Lucia syntyi varakkaaseen roomalaiseen sukuun. Hänen isänsä menehtyi Lucian 

ollessa 5-vuotias ja näin Lucia sekä hänen kreikkalaissyntyinen äitinsä Eutychia 

jäivät ilman miespuolista holhoajaa joka tuon ajan roomassa oli 

välttämättömyys.

Muutamia vaikeita vuosia kului ja näiden vuosien aikana nuori Lucia-lapsi

 tutustui kristittyihin hyläten roomalaisten omat jumalat. Hän samalla lupasi

 neitsyytensä Jumalalle todeten pysyvänsä ikuisesti aviottomana.

Lucian äiti Eutychia ei ottanut moisia pienen tytön horinoita ollenkaan

 tosissaan vaan taloudellisten huolien painamana lähinnä keskitti 

voimavaransa hankkiakseen Lucialle arvovaltaisen aviomiehen. 

Koska perheen nimi oli köyhtymistä lukuunottamatta erinomainen, tarttui

pian varakas pakanauskoa kannattava perhe tarjoukseen ja järjestelyjä 

tehtiin jotta Lucia ja varakkaan perheen nuori mies saataisiin pian

 liitettyä avioliittoon.

Pieniä mutkia matkaan tuli Lucian äidin sairauden pahentuessa.

Lucian äiti, Eutychia sairasti verenvuototautia, ilmeisesti pahaa

 punatautia ja sairaus oli yhtäkkiä kääntynyt huonompaan suuntaan. 

Pyhä Agatha ja... Lautanen.

Lucia suostuttelikin äitinsä tulemaan kanssaan erään varhaisen kristityn

 marttyyrinaisen haudalle jossa oli kuullut tapahtuvan ihmeitä. Kun äiti ja tytär

 olivat taivaltaneet Pyhän Agathan haudalle (toinen melko raju marttyyrikuolema) 

ja viettäneet siellä yön, näki Lucia unessa ihmeellisen näyn jossa hänelle

kerrottiin hänen äitinsä parantuvan ja myös vihjattiin että Lucian-elämä

 tulisi olemaan ihmisten ikuisesti muistama.

Tämän hautavierailun jälkeen Lucia painosti entistä vakuuttuneempana

uskostaan äitinsä lahjoittamaan Lucian myötäjäisiksi varatut jalokivet ja 

muun arvo-omaisuuden köyhille. Eutychia oli kuin olikin hautavierailun

jälkeen mystisesti parantunut ja kiitollisena terveydestään hän suostui 

Lucian ehdotukseen. 

Äidin ja tyttären talon luona puhkesi varsinainen

karnevaalitunnelma köyhien tapellessa heille luovutetuista arvoesineista

 ja tämänkaltainen rähäkkä herätti myös Lucian tulevan miehen huomion. 

Kun puoliso tajusi että mitään myötäjäisiä ei tulisi olemaan, ilmiantoi hän

morsiamensa kuvernöörille. Kristinuskoa ei näet katsottu ollenkaan hyvällä

ja vaikka almujen anto köyhille kuului hyviin tapoihin, ei sitä saanut suorittaa

kristillisen hurmoshenkisesti. Kuvernööri rankaisi nopeasti mutta maltillisesti.

Lucian tulisi polttaa ruokauhri keisaria esittävän kuvan edessä ja näin 

rikos olisi kuitattu. 

 Keisari Diolectianus jolle Lucia ei uhrannut.

Lucialle tämän kaltainen teko olisi kuitenkin ollut epäjumalanpalvontaa

johon hän ei nuorena kristittynä (itsepäisenä teininä) aikonut suostua.

Tämä suoranainen niskurointi oli jo liikaa. Lucia tuomittiin entistä ankarammin, 

mitä nöyryyttävimpään rankaistukseen. Tämä yläluokkainen nuori nainen

 määrättiin pantavaksi paikalliseen huorataloon ja tuomittiin työskentelemään 

siellä eräänä asiakkaita palvelevista naisista kunnes tämä armahdettaisiin. 

Tästä eteenpäin tarina saa yliluonnollisia piirteitä.

Kun keisarin sotilaat saapuivat noutamaan Lucian kotoaan, eivät he saaneet

 Luciaa liikkumaan. Lucia siis aivan konkreettisesti tuli liian painavaksi yhdenkään 

ihmisen nostettavaksi. Mitään sen kaltaista ei oltu ennen nähty. Sotilaat pelkäsivät 

mutta heidän johtajansa sisuuntui. Paikalle hankittiin raskastekoinen härkävaljakko

mutta härätkään eivät saaneet tyttöä liikahtamaankaan.

Lucian ilmeettömyys ja kaikkialla ympäröivät väkijoukot

alkoivat jo huomattavasti hermostuttaa keisarin sotilaita.

 

Tyttöä ei siis saatu kannettua pois joten hänet päätettiin polttaa siihen paikkaan. 

Lucian ympärille kerättiin palavaa materiaalia mutta ihmeellisin asia tapahtui,

 kaikista puista ja paikalle tuodusta sytykealkoholista huolimatta, yksikään

puu ei suostunut palamaan. 

Tässä vaiheessa kansa hurrasi spektaakkelin ympärillä ja

show oli selvästi mitä mainiointa pilailua roomalaissotilaiden

kustannuksella. Mutta siitä tehtäisiin nopeasti loppu.

Lucia-tyttöä ryhdyttiin kiduttamaan. Hänen silmänsä lusikoitiin

pois hänen päästään. Viimeiseksi näytös lopetettiin iskemällä

miekka läpi Lucian rintakehän.

Näin murheellisesti ja makaaberisti mutta omalla tavallaan

ylevästi siis päättyi tänään juhlimamme Lucia-neidon elämä.

Aikanaan Luciasta tehtiin katolinen pyhimys ja valontuojana

hänet adoptoitiin pimeisiin pohjoismaihin omaksi suosikkitytöksi

jolle annettiin ikioma muistopäivänsä vaikka muita pyhimyksiä 

emme enää muistelekaan. 

Lucian tarina jatkuu hänen luissaan nykypäivään saakka

 nimittäin muutaman sadan vuoden hautalevon jälkeen Lucian luut

 kaivettiin haudastaan ja niitä kuljetettiin pyhinä reliikkeinä ympäri 

eurooppaa satojen vuosien ajan. 

Tällä hetkelläkin Lucian luiksi väitetyt kappaleet

 makoilevat siroteltuna Roomassa, Napolissa, Veronassa

Lissabonissa, Milanossa, Saksassa, Ranskassa ja Ruotsissa.

Voit lukea lisää katolisten reliikkishowsta Tosivanhasta

jonne asiasta hetki sitten kirjoitin.

Nykyään Luciaa muistetaan lähinnä täällä meillä pohjoismaissa että 

Italiassa. Siellä tarjoillaan tänään mm. jälkiruokaa jossa kaakaojuomassa 

lilluvat pyöreät vehnätyynyt kuvastavat Lucian silmämunia.

En tiedä välittäisinkö itse niin moisesta jälkiruoasta mutta 

tämän videon katselen tänään ja mietiskelen hetken millainen

mahtoi todellisuudessa olla tuo varhaisen marttyyrikuoleman

 kokenut nuori nainen jonka ympärille kehittyi näin 

mielenkiintoinen tarina.

Anttilan kuvasto, joulukuu 1981

Tänään tehdään aikamatka Anttilaan jouluostoksille.

Kiitokset kulkeutuvat Mynämäelle Elsa-mammani luokse joka 

ei ole heittänyt näitä mainoksia menemään vaan löysin ne vanhan 

asuinmökin tv-tason alapuolelta siististä pinosta johon ne on

 siihen laskettu 32 vuotta sitten.

Kuvat suurenevat entisestään jos oikeaklikkaat kuvan päältä
avaat ne uuteen välilehteen ja klikkaat vielä kerran.

Löytyikös tuttuja tuotteita?

Ostaisitko vielä joitain tämän kuvaston

 tavaroita jos niitä saisi kaupoista?

Sotamuisteluita

Mukavaa itsenäisyyspäivän iltaa.

Olen tämän kirjoituksen kanssa melko paljon myöhässä.

Ostin nimittäin viime joulun jälkeen kirjakaupan alennusmyynnistä

aivan ihanan, ihanan kirjan ja silloin 11 kuukautta sitten suunnittelin

että vyörytän koko itsenäisyyspäiväviikon blogissa pelkkiä juttuja

uudesta kirjastani mutta näköjään nyt vähän toisin kävi.

 Tuntematon lotta - Mummoni kirjekavereita

Olen ollut todella laiska tekemään mitään töitä, täällä kotonani sisälämpötila 

on nyt 18-astetta ja minulle se on ihan liian vähän, tällainen nykyajan 

kasvatti kun kuitenkin olen. Tekee mieli vain olla fuksianpunaisen 70-luvun 

anttilakuvastovillapeittoni alla ja lipittää chai- earl grey tai vadelmateetä eikä

siirtyä skannerin ja työpöydän luokse tekemään jotain ajattelua vaativaa.

Lisäksi sain kuulla harmittavan huonoja uutisia perheenjäsenen terveydestä 

joka vei ne entisestäkin hitaat ajatteluprosessini kokonaan uusille urille. 

Näiden kaikkien syiden takia ja muutamien muiden myös, en olekaan nyt

 sitten kirjoitellut tänne mitään koskien sitä kirjaa vaan en malta olla

sentään jotain tänne kirjoittamatta vaikka en siitä kirjasta nyt enemmän

 tällä kertaa avaudu. Haittaako se nyt sitten jos muistelen sotien aikaisia

 juttuja vähän myöhemminkin? :)

*

Minua kiinnostaisi tietää oletteko te lukijat keskustelleet omien

 vanhempienne/isovanhempienne/isoisovanhempienne kanssa heidän

sota-ajan muistoistaan? Ellette ole aikaisemmin niin nyt on korkea

 aika, kovin pitkään siihen ei enää ole mahdollisuutta.

Itse en tuntenut toisia isovanhempiani sillä he eivät enää olleet elossa

syntymäni aikoihin mutta toiset isovanhempani ovat kertoneet jotakin.

Tai pikemmin olen itse kerännyt tietoa sisältäviä langanpätkiä kokoon

eri lähteistä.

Omaa tarinaansa kertoo esim. isoisäni Eskon kaikissa sodissa mukana kiertänyt 

mustakantinen vihko. Tuohon vihkoon on pääasiassa kerätty iloisia lauluja 

ja erilaisia sanaleikkejä joita sotaväessä silloin laulettiin ja kerrottiin.

Laulujen sanat itsessään ovat monesti aika hauskoja ja niinpä on sivuja

 käännellessä tosi tylyä törmätä renkutukset keskeyttäviin lauseisiin:  

"Sulo kuoli tänään. 

Tykistötuli. Myös Viljo kuoli tänään." 

Ja taas seuraavalla sivulla on luettavana himmenevällä 

lyijykynän harmaalla loru kanttiinin Tiinasta.

Isoisälläni kulki sodassa mukana myös kamera ja hänen 

valokuvakirjansa sodasta on hyvin karua katsottavaa. 

 Laajoja mustia tasankoja joilta joka ainoa puu on pommitettu

 pois. Mäki toisensa jälkeen vain mustaa maata ja lyhyitä

 sirpaleisia puuntynkiä. 

Kuvissa näkyy myös paljon ruumiita. Sen aikaisten vihollisten 

mätäneviä pääkalloja ja luita joissa ihoa on vielä kiinni.

Eräässä tilannekuvassa näkyy hakaristisymbolinen (Suomen 

Ilmailuvoimien tunnus vuoteen 1945 saakka) kone ja seuraavassa

kuvassa koneen pilotti, oikein salskea nahkahousuihin ja 

lakkiin pukeutunut mies jota isoisäni oli kommentoinut lyhyesti:

"Asser H. Kenttäposteljooni"

Jouluaattona otetussa kuvassa taas näkyy kirkkaan viinan pullo

ja kuvatekstinä: "Meidän ja kavereiden jouluateria."

 Edelleen isoäitini kirjeenvaihtokavereita sodan ajoilta...

On vaikea edes kuvitella sitä arkea jota omat sukulaisemme ovat eläneet

 ja kokemuksia joita he ovat kokeneet. Isoäitini Elsa taas ei pahemmin

halua sota-aikaa muistella minkä ymmärrän hyvin vaikka haluaisinkin

tietää lisää. 

Erään tarinan olen saanut hänestä kupattua ja se oli aika jolloin hän 

parikymppisenä tyttönä lähti synnyinkodistaan Limingasta "maailmalle"

piiaksi ja päätyi Turun lähellä olevaan Mynämäen kylään. 

Heti hänen astuttuaan bussista ulos vieraassa paikassa, aloittivat ilmahälytyksen

pillit huutonsa. Elsan piti syöksyä muiden perässä piiloon, minne, sitä

hän ei enää muistanut mutta tuo ensikosketus hänen loppuelämän

kotikuntaansa jäi hänelle hyvin mieleen. 

Kun hän lopulta meni aivan sodan jälkeen naimisiin ja alkoi odottaa ensimmäistä

lastaan muistelee hän miten "ei ollut mitään muuta ruokaa kuin porkkanoita.

Niitä sit söin. Porkkanoita, niin paljon."

Pari viikkoa sitten Suomen Kuvalehdessä oli hyvä artikkeli sotatraumoista

joka kiersi paljon sosiaalisessa mediassa, olette varmaan sen lukeneetkin 

mutta tässä on vielä linkki. 

Onko teille kerrottu sukulaistenne sotamuistoja? 

Kannattaa kirjoitella niitä oman perheen kohdalta

muistiin sillä jos jokin niin tämä on katoavaa tietoa.

Joululahjat netistä

Minulle tulee aina välillä halu kirjoitella tänne blogiin kaikenlaista muutakin mikä ei kuulu blogin aiheeseen.

Ennen näpyttelinkin tänne enemmän kaikenlaista ikäänkuin ohi aiheen mutta halusin lopulta kuitenkin pitää blogin tyylipuhtaana vintage- ja retrojuttujen ja muiden vanhojen  parissa ja deletoin turhiksi katsomani tarinoinnit. Välillä kuitenkin kadun päätöstäni ja sitten tulee tällaisia kirjoituksia.

 Joten anteeksi nyt.
Tänään ei puhuta historiasta.

Vietin tämän päivän aamusta ison osan tilailemalla joululahjoja netistä.

Yleensä en nettitilaile koska minusta monien liikkeiden nettikauppahinnat liikkuvat melkein
samoissa hinnoissa missä kivijalkakauppojenkin (puhun nyt siis isoista yrityksistä.)
 Mitään ei saa kovin paljon halvemmalla ja päälle tulevat vielä postikulut.

Vaan on eräs nettikauppa josta tilaan kerta toisensa jälkeen huokealla hinnalla
 ja josta tänäänkin tein kolme tilausta.

Tuo nettikauppa on Iherb joka onkin monille tuttu. 

Hehkutusta kauppa kuitenkin edelleen kestää sillä tiedän monia jotka eivät ole sieltä vielä koskaan mitään tilanneet ja jotka maksavat samoista tuotteista suomessa monin verroin enemmän. Jos on pienituloinen ei siinä ole mitään järkeä ja vaikka olisi suurituloinenkin, saa iherbistä paljon 

mainioita tuotteita joita taas suomesta ei mistään saa.

 Mitä sieltä sitten saa? 

Vitamiineja. 

Kivennäisaineita.

 Luksusteetä ja -kahvia.

 Eksoottisia karamelleja.

 Erittäin korkealaatuista kosmetiikkaa. 

Ihania luomusaippuoita, 

suihkugeelejä ja shampoita. 

Superfoodeja.

 Eettistä sitä sun tätä
ja paljon sellaista
mitä en muista
nyt mainita.

Ja todellakin aivan murto-osahinnoin suomen vastaaviin jos niitä edes suomesta saa.

Annan vähän esimerkkejä mitä itse tilailin itselleni tänään ja lahjoiksi.
Toivottavasti lahjansaajat eivät nyt lue tätä. 

Jos luet siis ja olet tuttuni, 

lopettaisitko...

lukemisen...

 nyt?

 Tämä on tuote jota jokaisen suomalaisen pitäisi käyttää.

D-vitamiinista on ollut valtavasti kädenvääntöä. Fakta on että kesän kolmen

 kuukauden ulkopuolella d-vitamiinia vain ei saa tarpeeksi. Sitä on pakko nauttia 

purkista ja piste. 1920-luvulta 60-luvulle suositukset d-vitamiinille olivat 

100 mikrogrammaa päivässä mutta tuntemattomasta syystä johtuen annoksia 

pienennettiin rajusti, päätös jota on laajalti kritisoitu sen aiheuttamien

 terveysongelmien vuoksi. 

Tämä suosittelemani valmiste sisältää 4000 IU eli 100 mikrogrammaa 

D-vitamiinia joka otetaan kahtena öljytippana jotka voi kätevästi pudottaa

 vaikka voileipään tai mehulasilliseen. 

Miten suuri tuo määrä sitten oikein on? Ajattelua helpottaa kenties sen 

kertominen että tämän valmisteen 4000 IU eli 100 mikrogrammaa on  

sama määrä jonka ihminen saa auringonpaisteesta oleskeltuaan

 heinäkuussa kaksi tuntia auringossa.

Hintaa tulee 8.60e ja siihen hintaan purkki kestää 300 päivää.

Suomestakin saa aivan saman vahvuista D-vitamiinia apteekista,
 tästä, hinta vain on 18.60 ja purkin kesto on 100 päivää.

Nopealla laskutoimituksella siis sama annos suomalaisesta apteekista
 maksaisi 56 e missä iherbistä sen saa hintaan 8.60e.

 Olen joskus kirjoitellut täällä etten pahemmin käytä kosmetiikkaa mutta
eräs poikkeus on; tätä kasvovoidetta en pois vaihda.

Tuotteen erikoispiirre on se, että se sisältää retinolia.  Retinoli on A-vitamiinin vahva muoto jonka ansiosta ihon hiussuonisto alkaa toimia paremmin. Iho saa enemmän happea ja ravintoa ja se on eräs harvoista tuotteista joiden toiminta on tutkimuksin todistettu. Retinolin vaikutuksesta rypyt ja alkavat juonteet silottuvat ja ihon rasvaisuus eli talin tuotanto vähentyy. Iho tulee oikeasti ja selvästi kimmoisemmaksi

ja kuulaaksi. Mahdolliset pigmenttiläiskät saavat kyytiä.

Omalla ihollani ei vielä kovin ryppyjä ole mutta tämän ansiosta niitä ei ainakaan liioissa määrin tule ja tuote poistaa kaiken ihon rasvaisuuden ja sen myötä myös näppylät. Käsittämättömän toimiva juttu, kasvot ovat kaikenaikaa puhtaan tuntuiset, kuin vastapestyt.

Purkki riittää jopa muutaman vuoden, se on riittoisaa sillä herneen kokoinen täplä riittää ja enempää ei saakaan käyttää, tämä on todella vahvaa tavaraa ja liian suurissa määrin käytettynä se kuorii ihon liian tehokkaasti. Hintaa sillä on 11 euroa kun vastaava tuote suomessa maksaa viitisenkymppiä.

Joulun herkkukoreihin tilasin kaikenlaista.

Rakastan erilaisia makuteitä ja niitä on iherbissä tosi paljon.

 Tällä kertaa tilasin vihreää Mansikka-Ruusuteetä joka on luomua

ja vihreää mangoteetä. Ne maksoivat 2.40e kpl. Luomuteestä, varsinkin

eksoottisemmista mauista saa suomessa pulittaa aika paljon pidemmän

pennin jos olette yhteenkään terveys- tai ekokauppaan jalallanne astuneet.

Nuo ovat IHANIA. Ja ovat olleet tosi tykättyjä lahjoja teenystäville.

Paljon muitakin luomuteitä tuolta löytyy, valikoima on aika iso ja edullisesti.

Esimerkiksi monen tuntemat Yogi-teet löytää tuolta paljon suomea edullisemmin. 

Iherbistä saa myös kokonaisia teelehtiäkin omiin sekoituksiin.

Vaikka hibiskuksen kukkia. 

Toinen vakitilaus on aina Nubian heritage-saippuat ja tuotteet.

Nämä eivät ole mitä tahansa tahranpoistajia, ne ovat sataprosenttisesti

kasvisperäisiä ja huippuraaka-aineista. Esimerkiksi tämä musta saippua

valmistetaan palmuntuhkasta, tamarindista, tervasta, shea-voista, aloe-

veramehusta ja eteerisistä öljyistä. Pelkkiä hyviä aineksia ihoa kohtaan

ja lian poiston lisäksi se hoitaa ihoa ja sen pieniä vammoja.

Tuoteperheestä löytyy muita, lukuisia ihanan tuoksuisia saippuoita,

olen tilannut myös ainakin sitruunaruoho-teepuu-appelsiininkuorisaippuaa

ja porkkana-granaattiomenasaippuaa jotka molemmat olivat ihania.  

Hinta 2.40e.

Kannattaa kokeilla myös heidän suihkugeelejään, 
ainakin kookos-papaija-vaniljansiemen on hyvä 

Lisäksi tilaan aina eteerisiä öljyjä.

Käytän eteerisiä öljyjä mm. hajuvesinä sillä ne eivät sisällä mitään ylimääräistä

ja niitä voi vaikka syödä. Itseasiassa käytän iherbin piparminttuöljyä jatkuvasti

teen maun vahvistajana ja tippa sitä kaakaoon tekee pätkiksen makuista kaakaota.

Tai suklaakakun tai muun suklaaleivonnaisen kuorrutukseen. Tippa riittää.

Iherbin basilikaöljyä tipautan usein tipan salaattiini, tulee halvemmaksi ja kätsymmäksi

kuin basilikapuska ja öljy on kuitenkin luonnonbasilikasta valmistettu eikä synteettistä.

Tuota kuvassa näkyvää sitronellaöljyä kannattaa ostaa valmiiksi ensi kesän hyttysajoille,

hyttyset eivät nimittäin siedä sen tuoksua. Ja kerron vinkin joka pelastaa teidä ihan 

tosissaan jos laitatte sen muistiin. Nimittäin tippa sitronellaöljyä hyttysenpureman päälle

(ei aukiraavittuun!) poistaa KAIKEN kutinan. Tähän toimivat lisäksi piparminttu- ja 

laventeliöljyt mutta sitronella on paras. 2.30e. 

Lisäksi eteerisiä öljyjä voi käyttää tuoksulampuissa, aromaterapiassa ja kannattaa

 pudottaa pari tippaa kylppärin pyyhkeisiin tai mattoon, tulee ihana tuoksu ilman myrkkyjä. 

Ja jos lemmikki pissaa aina samaan kohtaan lattialla merkkaustarkoituksissa, 

kannattaa siihen sivellä voimakastuoksuista öljyä ja merkkailu loppuu nopeasti. 

On kokemusta.

 

Iherbin laventeliöljy on tällä hetkellä vakkarihajuveteni ja kolme vuotta sitten

siitä valmistamani tuoksupussit tuoksuvat edelleen ihanasti alusvaatelaatikossani.

Ja iholle ihana teepuuöljy maksaa iherbissä 3.50 kun suomessa 

esim. Body shopissa se maksaa kympin ja siinä ainetta on  
PUOLET vähemmän. Tosi hyvä diili siis tämä.

 Ja tiedättekö mitä? Panda, siis meidän suomalaisten oma 

panda tuottaa ulkomaalaisten nautittavaksi ihanaa kirsikkalakritsia.

Siis vain ulkomaanmyyntiin. En tajua tätä kirsikan dissausta sillä 

 myös monet muut suomalaisfirmat tekevät kirsikkatuotteita ulkomaille,

vaan ei meille. Joka tapauksessa tämä kirsikkalaku on tosi hyvää.

Hintaa sille tulee tasan 2 euroa per paketti. Niitä menee

joulun herkkukoreihin kuten myös vadelmalakua.

Tuolla on myös paljon muita makeisia joista monet ovat

luomua tai terveellisemmistä sokereista valmistettuja,

intiaanisokerista vaikka. 

Hyvää ja usein terveellistä karkkia tästä,

terveellisiä ja hyvänmakuisia välipaloja tästä, 

(esim. kookoslastut tosi maukkaita.)

Mitä tulee superfoodeihin eli ravintotiheisiin lisäravinteisiin,

voi oman pakastimen kotimaisen mustikan ja karpalon lisäksi 

tehdä iherbissä tosi hyviä kauppoja.

Ota melkein mikä tahansa suomessa hehkutettu tuote ja etsi se 

iherbistä. Saat aivan varmasti sen edullisemmin. 

Itse tilasin nyt spirulina-puristeita jotka maksavat tuolla 16 euroa
  ja sama purkki maksaa suomessa vaikkapa fitnessfirstillä 53 euroa.

Eikö kauhistuta hintaero?

 Moni varmaan alkaa myös näinä aikoina ajatella 

kääntymistä apteekin puoleen monivitamiinin ostotarkoituksissa.

En suosittele ollenkaan suomalaisten apteekkien tuotteita sillä

käsittääkseni meikäläisissä apteekeissä ei ole tarjolla yhtä

ainoatakaan vain luonnollisista raaka-aineista valmistettua 

monivitamiinia vaan ne sisältävät laboratoriossa usein

erilaisista mitä merkillisimmistä kemikaaleista syntetisoituja

vitamiineja. Vitamiinilla ja vitamiinilla ON eroa.

Esimerkiksi B-ryhmän vitamiineja tehdään 

öljystä, nestekaasusta ja kivihiilestä. Tulee tunne että

haluanko oikeasti laittaa jotakin sellaista elimistööni?

Iherbistä kannattaa etsiä vitamiineja nimikkeillä "natural" tai "wholefood."

Esim. ihan yllä kuvassa oleva C-vitamiinivalmiste on lähes sataprosenttista 

marjatiivistejauhetta acerolakirsikoista ja camu-camu-marjoista.

Maistuu tosi hyvälle ja olen syöttänyt tätä itseni
lisäksi niin tutun lapsille kuin marsuillenikin!

Oma heikkouteni kohdistuu myös huulirasvoihin tässä
nettikaupassa. Melkein aina luomua ja sellaisista raaka-aineista
että koko pötkön voisi vaikka syödä. Hinnat pyörivät yhden euron
tietämillä joten jos tilauksesta uupuu jokin kevyt tuote niin sinne
 kannattaa pudottaa pari ihanaa luomuhuulirasvaa.

Merry hempsterin tuotteet ovat kivoja, tuon kuvan tuote tuossa yllä on
maultaan kaneli ja se totisesti maistuu siltä. Ihan kuin olisi korvapuusti
huulilla joka sekunti. Sisältää mm. hampunsiemenöljyä, kandedilla (kasvi)
vahaa, kehäkukkaöljyä, kanelinlehti- ja rosmariiniöljyjä ja muita hyviä
 juttuja. Earth maman puikot ovat myös ihania kuten laventelimarenki.

Pari mansikkashampanjaa laitoin nyt ostoskoriin ja tämä
 kiss my facen kookos-ananas on nyt käytössä ja se on ihana.

Haluan myös lämpimästi suositella tätä 100% kaakaovoitankoa.

Se maksaa kokonaista 1.30e ja on tosi kiva pieni kosteuttaja
laukkuun laitettavaksi. Kaakaovoihan on mainio kosteusvoide,
käytän huuliin ja kuiviin kohtiin kasvoissa jos sellaisia on.

Pään alueelle laitettavista tököteistä tuli mieleen hammastahna,
jos haluat käyttää fluoritonta vaihtoehtoa tai muuten etsiä luonnollisempia
ratkaisuja, kannattaa kurkata tästä suuhygieniatuotteisiin.

Esim. xylitol-hammastahna ilman fluoria on hyvä ja halpa 2.80e.

Voisin suositella vielä vaikka mitä! Stevia-tipat ovat halpoja ja MAKEITA,

probiootit tosi hyvälaatuisia ja paljon suomen apteekkihintoja alhaisemmat,

löytyy myös luonnollisia proteiinijauheita (esim. sunwarrior) jos harrastaa

smoothieiden tekoa, olen ostanut myös ruoka-aineita, löytyy paljon 

erikoisruokavaliojuttuja tai vaikka luonnollisia hiusvärejä. 

Iherbin ripsarikin on ollut parasta käyttämääni.

Tilaaminen on tosi helppoa vaikka ei olisi netistä ennen tilannut. 

Visa electronkin käy hyvin tilaamiseen jos on hyväksynyt sille 

nettimaksumahdollisuuden verkkopankissaan ja tilaaminen on aina 

ehdottoman turvallista vaikka paketti saapuu amerikasta saakka. 

Jos paketti hukkuu postissa, hyvittää iherb ostajalle hänen rahansa.

On vain kolme asiaa jotka pitää pitää mielessä.

*

1. Tullimaksuista tai veroista ei tarvitse välittää hölkäsen pöläystä kunhan muistaa

 pitää tilauksensa kokonaissumman postimaksuineen ALLE 45 dollarin. Siis tilaa 

maksimissaan 45$ ja paketti tulee kotiovellesi ilman yllätyksiä.

2. Valitse postitustavaksi "Global Priority Mail by DHL" jonka hinta on 4$  

3. Pidä tilauksen paino maksimissaan 1.814 grammassa. Jos se ylittyy, 

nousevat postimaksut ja siten koko tilauksen hinta.

*

Jos on lukenut aikaisemmin Iherbistä, törmää myös pakostakin koodeihin.
Koodeja tuputetaan siellä sun täällä. Miksi?

Alennuskoodit ovat iherbin kätevä ja käytännöllinen markkinointitekniikka. Jos tilaat ensimmäisen kerran ja lisäät tilauksesi loppun sinulle tarjotun alennuskoodin, saat mukavan alennuksen tilauksesi hinnasta. Se henkilö jonka alennuskoodia käytit, saa puolestaan pienen alennuksen omasta tilauksestaan seuraavan kerran kiitoksena siitä että hän on suositellut paikkaa toiselle henkilölle. Näin kaikki hyötyvät.

Jos tykkäsit siis suositteluistani ja koit että kiinnosti

tai niistä oli hyötyä, käytä toki minun koodiani

 WUW601

Sillä saat ensimmäisestä tilauksestasi 5 dollaria alennusta eli

hyvinkin jo teepaketillisen tai neljän huulirasvan verran 

ja jonain päivänä minäkin saan teepakettini ilmaiseksi.

Tilaan siis itse melko usein iherbiltä. 

Ihmisen pitää kuitenkin pestä itsensä ja hiuksensa, tiettyjä vitamiineja 

ei talvella vaan saa, muutenkin olo kohenee kun syö normiruoan (joka 

ei aina ainakaan minulla ole superlaadukasta) lisäksi hyviä terveyttä 

ylläpitäviä ja parantavia juttuja. Kun ostan niitä muutenkin niin

 miksen ostaisi niitä sitten halvemmalla? Ainakin omassa opiskelijan

 kukkarossani ero tuntuu. Postikulutkin yhdysvalloista asti ovat

 halvemmat kuin suomen sisällä mikä tuntuu ihmeelliseltä.

Tällä hetkellä toimitusajat suomeen ovat noin paria viikkoa

eli ihan hyvin ehtii vielä tilata monta joululahjapakettia.