Lisätietoa korusta

Kirjoitin jokin aika sitten löytäneeni vanhojen
tavaroiden myymälästä vanhan ja hopeisen
rusettirintaneulan.

Hopean leimat kertoivat esineestä jonkin
verran mutta kaikkea en osannut tulkita itse.

Päätin ottaa yhteyttä iGS tietohuoltoasemaan.

Kyseessä on kaikille ilmainen Helsingin 

kaupunginkirjaston tietopalveluammattilaisten palvelu.

Lähetä kysymys koskipa se leivontaa, 

 samoalaisten kihlausriittejä tai autonkorjausta sivun 

 kautta ja sinulle vastataan sähköpostilla. 

Vastaus on yleensä kattava ja asiantunteva, vastaavathan siellä alan ammattilaiset. 

Tälläkään kerralla IGS ei pettänyt,

koruni on todennäköisesti Aarne Saarinoron

 tekoa ja vuosilta 1939-1951.

Elämää ja kuolemaa auringonpaisteessa

Oli kaupunkipäivä ja löysin erään kirpputorin kellarikerroksen
vitriinistä tällaisen rintaneulan sopuhintaan. Se on vanhaa suomalaista
 hopeaa ja niin kaunis kimmeltävine prismoineen.

Leimojen perusteella ajalta ennen sotia.

Kenelleköhän se on kuulunut ja miksi
ja millaisia reittejä pitkin se on päätynyt kirpparin kellariin?

Näin söpö räpiköijä tuli 

viihdyttämään minua hetkeksi.

 

Tämä on vähän mysteeri. 

Oli ihana päivä ja päädyin ottamaan aurinkoa vanhan luostarin raunioihin.

Nuo rauniot ovat paikka jotka vetävät minua puoleensa kuin magneetti.Niin jännää
että keskellä kaupunkia on noin konkreettinen yhtymäpiste maailmaan ja aikaan jota ei
enää ole. Kerron näistä raunioista joskus toiste tarkemmin.

Aamulla kun olin lähtenyt liikkeelle oli yösateen jäljiltä koleaa ja
 pukeutumiseni sen mukaista. En olisi osannut arvata että päivästä tulee paahtava,
olin hätää kärsimässä villapaidassani ja epäkesävaatteissani. Olin onneksi hetkeä
aikaisemmin ostanut rintakorun lisäksi kirpparilta niin puhtaalta ja huuhteluaineelta
tuoksuvan hameen että uskalsin tuolla raunioiden keskellä vaihtaa vaatteita.

 Itse hameessa oli porsaita, hevonen
ja kanoja, en malttanut olla sitä ostamatta. Ja suoraan sanottuna tuolla luostarin
suojaisissa raunoissa lähti paitakin päältä sillä paidan alla minulla oli bikiniyläosa.

Maha näkyy.

Oli siis kertakaikkiaan uskomaton päivä. Auringon paahde,
 ilmaiseksi kirpputorilta saatu hyväkuntoinen Edith Piafin elämänkerta,
vanhaa hopeaa laukussa, mangomelonijäätelö toisessa kädessa ja se
 tunnelma joka tulee kun istuu 1400-lukulaisen luostarin
ruokasalissa/kirkkokammiossa/suurtuvassa..

En tiedä tarkalleen missä käytössä valtaamani
 tila silloin 600-vuotta sitten on ollut mutta mikä tunnelma.

Päivä jää varmasti mieleeni yhtenä tämän vuoden parhaimmista.

Tässä on laitettu varmaan ruokaa.

Kuvitelkaa tuohon iso pata porisemaan
 jalanmittaisten palavien halkojen päälle.

 Mietin vain mitäköhän munkit olisivat ajatelleet
 jos olisivat tienneet että vaivaisten 600-vuoden
 kuluttua joku, nainen päällepäätteeksi, istuskelisi
 kevytmielisesti bikineissään kohdassa jossa
aikaisemmin polvistuttiin rukoukseen.

Oikein näen miten munkki,vaikkapa Wilhelm nimeltään on
tuossa rukouksen ääressä (samalla puuroa hämmentäen)...

Vältyn haikealta tunnelmalta hautausmailla hyvin harvoin.

Tämän luostarin pihalla lienee muinoin ollut useita hautoja mutta nyt vain muutamia.

Vanhimmat kivet ovat vain murusia tai sitten ne näyttävät näin surkeilta.

Joskus on ollut naisia, miehiä ja lapsia jotka ovat tehneet asioita, nauraneet, tehneet työtä,
leikkineet, riidelleet arkipäivän asioista, olleet flunssassa ja laittaneet ruokaa, eläneet.

Ne viimeiset muistot heistä ovat nyt sammaleen
 peittämiä tai aika on huuhtonut kokonaan kivistä heidän nimensä pois.

Kukaan ei enää muista heitä eikä heidän haudoistaan pidetä huolta.

Heidän geeniperimänsä silti varmasti yhä elää.

Lapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsenlapsia
jotka eivät edes tiedä että sen jäänteet jota he saavat kiittää
erikoisenmuotoisesta nenästä tai hiusten kihartumistaipumuksestaan
makailee unohdettuna kivenmurun alla.

Luin myös mitä Esko Valtaoja kirjoittaa asioista.

Tällaisia tosinaan mietin.

Tulee päivä
jolloin kukaan ei muista minuakaan tai sinua.

  Tarinat ja kertomukset meistä unohtuvat.
                                           

Joitakin hyväkuntoisia ristejä ja
 muistomerkkejäkin löytyi.

Ne ovat järjestään melko uusia, 1700-luvulta 1800-luvulle.

Tämä hauta oli mielenkiintoinen, kaunis.

Ristissä on sydämiä sekä tähti jota ympyröi tilaa
 jättämättä goottilaistyylinen kehä jossa kukkaornamentteja.

Tässä lepää ylivääpeli, toteaa kivi ruotsiksi.

 Tämäkin on kaunis.

Jumalan kaikkinäkevä silmä ja kukkia ja tähtiä...

Kimnaasilainen, "lukiolainen."  Nuori on ollut.

Katsokaapa tätä. Ihan totta.

Kun on kyse näin vanhasta haudasta, eikö kaupunki voisi pitää niistä huolen?
Tai ehkä edes joku koululuokka voisi tulla paikalle ja nitkutella sammalta irti?

Ken lepää tässä? Aikanaan kalliilla rahalla hankittu hauta,
teetetyt takorauta-aidat haudan ympärille, iso kaiverrettu kivi.

Öisin tuolta paaden alta kuuluu varmaan rahinaa, siellä
vainaja kääntyy haudassaan nähdessään missä kunnossa
muistomerkkinsä on.

Tämä hauta on hellyyttävä.

Haudalle on istutettu puu.

Puu on kasvanut.

*

Tämän bikineissä ja possukanaheppahameessa

 paljain varpain säihkyvässä auringonpaisteessa ja

 kuumuudessa kaupungin keskustassa tepastellun

 kierroksen perusteella voin antaa vinkin mitä

 toivomuksia kannattaa esittää perikunnalle

 hautamuistomerkistään jos sen haluaa kestävän.

 Ensinnä ristin tms. kannattaa olla valurautaa

 ja kirjoituksen pitää olla ulkoneva, ei missään nimessä kaiverrettua, 

Myös kannattaa se risti pystyttää pystyasentoon,

 ei makaamaan. Silloin pysyvät poissa kuluttavat sateet,

 jäät, sammalet ja pussikaljalaiset.

 Näiden neuvojen avulla nimesi säilyy ja sitten joidenkin satojen 

vuosien kuluttua voi joku tyttönen katsella muistoasi, lukea nimesi ja ihmetellä

 mille sinäkin nauroit, mitä ajattelit ja teit.

Turkoosinsinisestä kuoresta oli syntynyt kuolleiden keskelle uutta elämää.

Salamoita

Olin aloittelemassa tänne kirjoittamista aivan
toisesta aiheesta mutta sitten saapui keskeytys.

Kesän yötaivaalta alkoi tulla tällaisia.

Ukkonen luo ihmeellistä energiaa jonka voi tuntea.

Kuin olisi itse elossa paljon vahvemmin kuin ennen.

.

Juuri tämän kuvan aikana salama iski niin että talo tuntui heiluvan ja
pienen murto-osasekunnin aikana oli aivan kuin ulkona olisi
 ollut kirkkain päivä...

Kello oli kaksi yöllä.

Kivijuoksijainen

En ole oikein viettänyt aikaa tietokoneen seurassa sillä olen tuijotellut näitä:

Oleillut pihalla, hankkinut ilmaista d-vitamiinia ja
 "rusketusta." (Säilyn aika valkoisena koko kesän).

 Fyysistäkin toimintaan mahtui joukkoon sillä olen raivannut
 vanhempieni pihan metsää ja sinne jääneitä risuja. Tänään oli
 ohjelmassa polttajaiset; risut pinoon ja pino palamaan.

Puuröykkiössä oli tällainen mielenkiintoinen:

Se on tuhatjalkainen, tarkemmin sanottuna kivijuoksijainen.
Tykkää asua kaarnojen alla. Onneksi ei joutunut risurovioon.
Hauskaa että suomessakin on niinkin eksoottisia eläimiä kuin tuhatjalkaisia.

(Joskin täytyy sanoa että tällä ei kyllä ollut ainakaan kolmekymmentä jalkaa enempää.)

Niille jotka meri otti

Tänään pyöräretkellä rannikkokylässä.

Oli sumuinen päivä ja oli juuri satanut.

Ensin kävimme kylänrannassa.

Rannikkokaupungeissa kylillä ovat omat
 rantansa joissa järjestetään kesätapahtumia, saunailtoja ja
jonne asukkaat saavat veneensä laituriin elleivät
 ne omaan rantaan mahdu.

Rantaan oli huuhtoutunut paljon haurua, rakkolevää. 

Myrskyt irrottavat sitä merenpohjasta jossa sitä näköjään vielä on. Itämeren kunnon vuoksi se on vähentynyt ja tästä kärsii mm. lempparini, söpö rantakäärme joka munii noihin ruskeisiin levävalleihin. Haurua voisi myös syödä, siinä on lääkinnällisiä ominaisuuksia, siinä voi jopa kasvattaa perunoita tai käyttää kasvivärjäyksessä. En kuitenkaan ole toistaiseksi maistanut...

Tämä kylänranta muisti niitä jotka meri otti ja niitä jotka siitä saavat elantonsa.

Sinisimpukoita. Ne elävät 15 

vuotta ja puhdistavat merta. 

Näin törkyhienoja sammalia, ihan kuin voikukkasia suoraan kalliosta.

Tässä hiukan kelvoton kuva mutta toivottavasti muoto tulee esiin, kaksi ympyrää.

Tuolla keskiympyrän alla on hauta. 

 Mieltäni on aina vaivannut kuka tai ketkä lepäävät tuolla kauniilla

 paikalla avomeren edessä. Minua vaivaa etten tiedä. On harmi että tällainen asia 

on unohtunut seudulla jossa on aina ollut asutusta.

Mitä on täytynyt tapahtua että tieto moisesta paikasta on unohtunut?

Onko se unohdettu tarkoituksella? Onko ollut sukupolvi joka ei ole halunnut

puhua asiasta? Mikä karhunpalvelus siinä onkaan tehty.

Kerrotaan että kyseessä saattaisi olla aikansa paikallispäällikön

hauta. Mutta kerrotaan myös että kivikkoiselle rannalle on uponnut

laiva jonka haaksirikkoisten pelastusyrityksissä kuoli sekä haaksirikkoisia

että pelastajia ja kiviringit olisivat heidän muistolleen.

Jokin surullinen tapahtuma taustalla kuitenkin on, jokin sellainen

tapahtuma jota ei ole haluttu unohtaa. Kuvasta sitä ei näy mutta noita

kiviä tuolla on paljon. Ja painavia. Sitä ei ole rakennettu hetkessä 

eikä aivan pienin ihmisvoimin. Sen tekoon on mennyt pitkä aika

ja paljon lihasvoimia. 

Nyt kukaan ei enää tiedä miksi.

Helppo uskoa miten tällaisiin vesiin laiva haaksirikkoutuu myrskyssä.

Vanhat muotikuvat, pukeutumisvinkkejä ylipainoisille

Olin tikahtua earl greyhini kun selailin teenjuontini lomassa
vanhaa vaatekuvastoa ja silmäni osui jutun teemaan.

Näissä kuvissa esitellään vaatemuotia tukeville linjoille
ja vielä täsmennetään että niin, pukeutumisvinkkejä
ylipainoisille.

No jopa on ihan tosi paksuja naisia vai mitä. Suorastaan silmiin
sattuu. (Huomaa ironia.) Mitäköhän tämän kuvaston toimittajat
sanoisivat jos näkisivät nykyisiä ihan tavallisia pluskoon vaatekuvastoja?

Somia korulöytöjä kahdella eurolla

Ostin kirpputorilta muutamilla kymmenellä sentillä pari korua

ja keväästä innostuneena otin kuvia niistä ja pihalta löytyvästä sälästä.

 

Talven ajaksi ulos jääneet puutarhatontut ja

 likaiset lelut ovat jotenkin niin säälittävän ihania. 

Tämä kaulakoru on hopeaa ja riipus on vuorikristalli.

Kaunis arkikoru, maksoin siitä yhden euron.

Tämä puu on yksi suosikeistani. Nuo kantokäävät ovat mahtavan 

väriset. Oranssit ja mustat ja tervanväriset ja niin leveät että niitä

 voisi käyttää hyllyinä. Koetin kuvata 20 sentin kameesormusta jonka 

profiili on jotakin luuta mutta kamera ei suostunut tarkentamaan.

Sitten nämä korvikset. Kivi on sitriiniä 

ja tyylinsä perusteella 60-70-luvulta.

Äitienpäivän myötä retrosävyistä askartelua

 Askarteletteko te koskaan kortteja? 

Minusta se on mukavaa. Tuntuisi kummalliselta ostaa valmis kortti

kaupan hyllystä. Toisaalta nykykortit ovat kylläkin usein niin kaunista

 taidetta ettei siinäkään mitään vikaa ole.

Rehellisyyden nimissä silti toivoisin että pääsisin eroon kartonki-

ja askartelutavarapusseistani jotka sekasotkussaan turhauttavat.

Mutta muutaman kerran vuodessa tulee niihin kurkattua ja otettua 

niiden sisältö kunnolliseen käyttöön. Pidän vahvoista väreistä ja käytän

askartelussa niitä usein. Mukavan retroisaa värimaailmaa.

Paras rautalisä / Nestemäinen rauta / Kräuterblut-saft / Nokkonen / Hemoglobiini / Anemia

Mainitsin kerran jossakin kirjoituksessa
ottavani toisinaan kuureittain rautalääkettä ja sen jälkeen
blogini alkoi saada todella useita käyntejä rauta-aiheisin
hakusanoin. Päätin siis koostaa yleiseksi hyödyksi tämän
rauta-artikkelintapaisen.

Monilla naisilla on taipumusta anemiaan luonnollisista syistä.
Naiset menettävät rautaa kuukausittain ja toisilla naisilla rautaa poistuu
kehosta toisia enemmän. Kun rautavarastot eivät ehdi kunnolla kuukauden
aikana täyttymään ja varastoista vähenee rautaa joka kuukausi, ollaan nopeasti
tilanteessa jossa aina väsyttää, hengästyttää eikä järkikään kulje normaaliin
tapaan kun hemoglobiini ei kuljeta aivoihin tarpeeksi hapettavaa verta.

Jokaisella ihmisella on kaksi "rautamittaria." On vereen sitoutunut rauta
 hemoglobiini sekä sen lisäksi elimistöön varastoitunut varastorauta ferritiini.

Toisinaan nainen menee väsymyksen vuoksi mittauttamaan hemoglobiininsa,
selviää että vaikka arvot eivät olekaan parhaat mahdolliset, ovat ne kuitenkin vielä
nippa nappa normaalin rajoissa. Tällöin tulisi välittömästi ryhtyä toimiin sillä
jos hemoglobiini on normaalin alapäässä, on se merkki siitä että kehon pysyvät
rautavarastot ovat lähes loppuunkulutetut. Tarvitaan rautakuuri.

Raudan syöntiä tulee jatkaa useita kuukausia, myös sen jälkeen kun
hemoglobiini on noussut tyydyttävälle tasolle jotta myös varastorauta eli
ferritiini nousee ja varastot täyttyvät kunnolla. Muuten aneemisuus ja
 ikävät oireet vaanivat jälleen pian tyttöpoloa.

Rautalääkkeen valinta ei vain olekaan niin helppo juttu.

Ruoasta saa tietysti rautaa. Mm. finelin sivuilta näkee mitkä
 ruoat ovat erityisen rautapitoisia mutta jos rautavarastot ovat
jo alentuneet, tarvitaan usein nopeaa täsmähoitoa.

Hyvin monet tabletit imeytyvät huonosti joskin se on vielä sivuseikka niistä
aiheutuvien harmien vuoksi. Suositut apteekkituottet kuten Obsidan tai Retafer
aiheuttavat monille vatsakipuja. Kaikki rautavalmisteet mainostavat itseään
luonnollisesti kauniin sanoin, mm. em. valmisteita valmistajat kuvailevat
hyvinsiedetyiksi vatsan kannalta vaikka kuluttajien mielestä ne ovat
usein huonoimmasta päästä.

Raudan imeytymiseen vaikuttaa suuresti samaan
 aikaan nautittava ruoka joka pitäisi aina ottaa huomioon!

Kun otat rautalääkkeen, tulisi AINA
ottaa samalla jotain C-vitamiinipitoista sillä C-vitamiini
 edesauttaa raudan imeytymistä jopa nelinkertaisesti. 

Ota siis AINA rautalääkkeesi jonkin C-vitamiinipitoisen kanssa!

Tarkoitukseen sopii mainiosti mehu,
 appelsiinipuolikas tai viipale paprikaa.

Muutamaa muuta asiaa sen sijaan tulee varoa.

Tiesitkö että maidon kalsium estää raudan imeytymistä?

Pahin asia olisi kulauttaa rautalisä maidon kanssa alas kurkusta.

Näin voi tehokkaasti minimoida minkä tahansa rautalääkkeen hyödyn.

Viljatuotteitakaan EI kannata nauttia raudan kanssa samaan aikaan,
täysjyväviljatuotteiden, vehnän ja kauran, sisältämä
 fytiinihappo estää raudan imeytymistä.

Imeytymistä estävät myös kahvin ja teen tanniinit,
palkokasvien polyfenolit ja oksaalihappo jota tosin harvemmin
 tulee syötyä, näitä kun lähinnä on pinaatissa ja raparperissa.

Jos siis haluat hyödyn rautalisästä pidä mielessä kaksi sääntöä;

Välttele maitotuotteita (ja viljaa) paria tuntia ennen
ja jälkeen raudan oton ja ota rautalisä aina c-vitamiinipitoisen
juoman tai ruoan kera. Pari viipaletta paprikaa tai lasi
appelsiini/omenamehua riittää.

Itse suosittelen vain kolmea rautalääkettä.

Ensimmäinen mainitsemani on rautalääke Maltofer.

Maltoferia myydään suklaanmakuisena purutablettina sekä nesteenä.

Nesteen mausta en tiedä mitään mutta purutabletit ovat miellyttävän

karkkimaisen makuisia sekä ne ovat olleet todetusti tehokkaita. 

Ne sisältävät rautaa jonka elimistö saa käyttöönsä helposti. 

Appelsiinimehun tai vastaavan kanssa tehokas.

Toinen suosittelemani tuote on nimeltään hirviömäinen mutta tehokas
myöskin. Floradixin Krauterblutsaft-mehu nostaa rauta-arvoja hyvin.

Ota tämäkin C-vitamiinipitoisen hedelmän tai mehun kanssa vaikka
tämä tuote on siitä hyvä että siinä c-vitamiinia onkin jo valmiiksi.

Rautaa tässä ei ole niin paljon kuin useiden apteekkien paharaudoissa
mutta siinä missä "paha"raudat eivät imeydy ja aiheuttavat vatsakipuja,
imeytyy tämä tuote mainiosti sillä se sisältää raudanimeytymistä
edistäviä yrttiuutteita.

Maussa maistuu makeus ja se rauta. Monet eivät voi sietää tätä makua
mitä ihmettelen, minusta se kun ei ole ollenkaan paha ja mittakorkillinen
 menee helposti alas kurkusta. Jos luulet ettet pidä tästä, kokeile kahta
muuta suosittelemaani hemoglobiinin nostajaa...

Viimeiseksi neuvoksi säästin tietenkin parhaimman.
Ylivedon. Kaikkein tehokkaimman. Ilmaisen.

Kyse on tietenkin nokkosesta.

Juo nokkosta teenä pari kuukautta. Kuivaa sitä ja lisää
kaikkiin ruokiin ja leipätaikinoihin. Smoothieisiin.

Saat hemoglobiinisi nousemaan huimiin määriin ja
 täysin luonnollisella ja ilmaisella tavalla. Ei lisättyjä
kemikaaleja, ei lisäaineita. Täysin kehoystävällinen,
rautaa siinä muodossa jossa luonto on sinun halunnut
raudan saavan, vahvana yrttinä.

Saksi joka päivä nuoria nokkosia teekuppiin,
hauduta pitkään. Juo ja hyvästele kalvakat kasvot.