Kivijuoksijainen

En ole oikein viettänyt aikaa tietokoneen seurassa sillä olen tuijotellut näitä:

Oleillut pihalla, hankkinut ilmaista d-vitamiinia ja
 "rusketusta." (Säilyn aika valkoisena koko kesän).

 Fyysistäkin toimintaan mahtui joukkoon sillä olen raivannut
 vanhempieni pihan metsää ja sinne jääneitä risuja. Tänään oli
 ohjelmassa polttajaiset; risut pinoon ja pino palamaan.

Puuröykkiössä oli tällainen mielenkiintoinen:

Se on tuhatjalkainen, tarkemmin sanottuna kivijuoksijainen.
Tykkää asua kaarnojen alla. Onneksi ei joutunut risurovioon.
Hauskaa että suomessakin on niinkin eksoottisia eläimiä kuin tuhatjalkaisia.

(Joskin täytyy sanoa että tällä ei kyllä ollut ainakaan kolmekymmentä jalkaa enempää.)

Niille jotka meri otti

Tänään pyöräretkellä rannikkokylässä.

Oli sumuinen päivä ja oli juuri satanut.

Ensin kävimme kylänrannassa.

Rannikkokaupungeissa kylillä ovat omat
 rantansa joissa järjestetään kesätapahtumia, saunailtoja ja
jonne asukkaat saavat veneensä laituriin elleivät
 ne omaan rantaan mahdu.

Rantaan oli huuhtoutunut paljon haurua, rakkolevää. 

Myrskyt irrottavat sitä merenpohjasta jossa sitä näköjään vielä on. Itämeren kunnon vuoksi se on vähentynyt ja tästä kärsii mm. lempparini, söpö rantakäärme joka munii noihin ruskeisiin levävalleihin. Haurua voisi myös syödä, siinä on lääkinnällisiä ominaisuuksia, siinä voi jopa kasvattaa perunoita tai käyttää kasvivärjäyksessä. En kuitenkaan ole toistaiseksi maistanut...

Tämä kylänranta muisti niitä jotka meri otti ja niitä jotka siitä saavat elantonsa.

Sinisimpukoita. Ne elävät 15 

vuotta ja puhdistavat merta. 

Näin törkyhienoja sammalia, ihan kuin voikukkasia suoraan kalliosta.

Tässä hiukan kelvoton kuva mutta toivottavasti muoto tulee esiin, kaksi ympyrää.

Tuolla keskiympyrän alla on hauta. 

 Mieltäni on aina vaivannut kuka tai ketkä lepäävät tuolla kauniilla

 paikalla avomeren edessä. Minua vaivaa etten tiedä. On harmi että tällainen asia 

on unohtunut seudulla jossa on aina ollut asutusta.

Mitä on täytynyt tapahtua että tieto moisesta paikasta on unohtunut?

Onko se unohdettu tarkoituksella? Onko ollut sukupolvi joka ei ole halunnut

puhua asiasta? Mikä karhunpalvelus siinä onkaan tehty.

Kerrotaan että kyseessä saattaisi olla aikansa paikallispäällikön

hauta. Mutta kerrotaan myös että kivikkoiselle rannalle on uponnut

laiva jonka haaksirikkoisten pelastusyrityksissä kuoli sekä haaksirikkoisia

että pelastajia ja kiviringit olisivat heidän muistolleen.

Jokin surullinen tapahtuma taustalla kuitenkin on, jokin sellainen

tapahtuma jota ei ole haluttu unohtaa. Kuvasta sitä ei näy mutta noita

kiviä tuolla on paljon. Ja painavia. Sitä ei ole rakennettu hetkessä 

eikä aivan pienin ihmisvoimin. Sen tekoon on mennyt pitkä aika

ja paljon lihasvoimia. 

Nyt kukaan ei enää tiedä miksi.

Helppo uskoa miten tällaisiin vesiin laiva haaksirikkoutuu myrskyssä.

Vanhat muotikuvat, pukeutumisvinkkejä ylipainoisille

Olin tikahtua earl greyhini kun selailin teenjuontini lomassa
vanhaa vaatekuvastoa ja silmäni osui jutun teemaan.

Näissä kuvissa esitellään vaatemuotia tukeville linjoille
ja vielä täsmennetään että niin, pukeutumisvinkkejä
ylipainoisille.

No jopa on ihan tosi paksuja naisia vai mitä. Suorastaan silmiin
sattuu. (Huomaa ironia.) Mitäköhän tämän kuvaston toimittajat
sanoisivat jos näkisivät nykyisiä ihan tavallisia pluskoon vaatekuvastoja?

Somia korulöytöjä kahdella eurolla

Ostin kirpputorilta muutamilla kymmenellä sentillä pari korua

ja keväästä innostuneena otin kuvia niistä ja pihalta löytyvästä sälästä.

 

Talven ajaksi ulos jääneet puutarhatontut ja

 likaiset lelut ovat jotenkin niin säälittävän ihania. 

Tämä kaulakoru on hopeaa ja riipus on vuorikristalli.

Kaunis arkikoru, maksoin siitä yhden euron.

Tämä puu on yksi suosikeistani. Nuo kantokäävät ovat mahtavan 

väriset. Oranssit ja mustat ja tervanväriset ja niin leveät että niitä

 voisi käyttää hyllyinä. Koetin kuvata 20 sentin kameesormusta jonka 

profiili on jotakin luuta mutta kamera ei suostunut tarkentamaan.

Sitten nämä korvikset. Kivi on sitriiniä 

ja tyylinsä perusteella 60-70-luvulta.

Äitienpäivän myötä retrosävyistä askartelua

 Askarteletteko te koskaan kortteja? 

Minusta se on mukavaa. Tuntuisi kummalliselta ostaa valmis kortti

kaupan hyllystä. Toisaalta nykykortit ovat kylläkin usein niin kaunista

 taidetta ettei siinäkään mitään vikaa ole.

Rehellisyyden nimissä silti toivoisin että pääsisin eroon kartonki-

ja askartelutavarapusseistani jotka sekasotkussaan turhauttavat.

Mutta muutaman kerran vuodessa tulee niihin kurkattua ja otettua 

niiden sisältö kunnolliseen käyttöön. Pidän vahvoista väreistä ja käytän

askartelussa niitä usein. Mukavan retroisaa värimaailmaa.

Paras rautalisä / Nestemäinen rauta / Kräuterblut-saft / Nokkonen / Hemoglobiini / Anemia

Mainitsin kerran jossakin kirjoituksessa
ottavani toisinaan kuureittain rautalääkettä ja sen jälkeen
blogini alkoi saada todella useita käyntejä rauta-aiheisin
hakusanoin. Päätin siis koostaa yleiseksi hyödyksi tämän
rauta-artikkelintapaisen.

Monilla naisilla on taipumusta anemiaan luonnollisista syistä.
Naiset menettävät rautaa kuukausittain ja toisilla naisilla rautaa poistuu
kehosta toisia enemmän. Kun rautavarastot eivät ehdi kunnolla kuukauden
aikana täyttymään ja varastoista vähenee rautaa joka kuukausi, ollaan nopeasti
tilanteessa jossa aina väsyttää, hengästyttää eikä järkikään kulje normaaliin
tapaan kun hemoglobiini ei kuljeta aivoihin tarpeeksi hapettavaa verta.

Jokaisella ihmisella on kaksi "rautamittaria." On vereen sitoutunut rauta
 hemoglobiini sekä sen lisäksi elimistöön varastoitunut varastorauta ferritiini.

Toisinaan nainen menee väsymyksen vuoksi mittauttamaan hemoglobiininsa,
selviää että vaikka arvot eivät olekaan parhaat mahdolliset, ovat ne kuitenkin vielä
nippa nappa normaalin rajoissa. Tällöin tulisi välittömästi ryhtyä toimiin sillä
jos hemoglobiini on normaalin alapäässä, on se merkki siitä että kehon pysyvät
rautavarastot ovat lähes loppuunkulutetut. Tarvitaan rautakuuri.

Raudan syöntiä tulee jatkaa useita kuukausia, myös sen jälkeen kun
hemoglobiini on noussut tyydyttävälle tasolle jotta myös varastorauta eli
ferritiini nousee ja varastot täyttyvät kunnolla. Muuten aneemisuus ja
 ikävät oireet vaanivat jälleen pian tyttöpoloa.

Rautalääkkeen valinta ei vain olekaan niin helppo juttu.

Ruoasta saa tietysti rautaa. Mm. finelin sivuilta näkee mitkä
 ruoat ovat erityisen rautapitoisia mutta jos rautavarastot ovat
jo alentuneet, tarvitaan usein nopeaa täsmähoitoa.

Hyvin monet tabletit imeytyvät huonosti joskin se on vielä sivuseikka niistä
aiheutuvien harmien vuoksi. Suositut apteekkituottet kuten Obsidan tai Retafer
aiheuttavat monille vatsakipuja. Kaikki rautavalmisteet mainostavat itseään
luonnollisesti kauniin sanoin, mm. em. valmisteita valmistajat kuvailevat
hyvinsiedetyiksi vatsan kannalta vaikka kuluttajien mielestä ne ovat
usein huonoimmasta päästä.

Raudan imeytymiseen vaikuttaa suuresti samaan
 aikaan nautittava ruoka joka pitäisi aina ottaa huomioon!

Kun otat rautalääkkeen, tulisi AINA
ottaa samalla jotain C-vitamiinipitoista sillä C-vitamiini
 edesauttaa raudan imeytymistä jopa nelinkertaisesti. 

Ota siis AINA rautalääkkeesi jonkin C-vitamiinipitoisen kanssa!

Tarkoitukseen sopii mainiosti mehu,
 appelsiinipuolikas tai viipale paprikaa.

Muutamaa muuta asiaa sen sijaan tulee varoa.

Tiesitkö että maidon kalsium estää raudan imeytymistä?

Pahin asia olisi kulauttaa rautalisä maidon kanssa alas kurkusta.

Näin voi tehokkaasti minimoida minkä tahansa rautalääkkeen hyödyn.

Viljatuotteitakaan EI kannata nauttia raudan kanssa samaan aikaan,
täysjyväviljatuotteiden, vehnän ja kauran, sisältämä
 fytiinihappo estää raudan imeytymistä.

Imeytymistä estävät myös kahvin ja teen tanniinit,
palkokasvien polyfenolit ja oksaalihappo jota tosin harvemmin
 tulee syötyä, näitä kun lähinnä on pinaatissa ja raparperissa.

Jos siis haluat hyödyn rautalisästä pidä mielessä kaksi sääntöä;

Välttele maitotuotteita (ja viljaa) paria tuntia ennen
ja jälkeen raudan oton ja ota rautalisä aina c-vitamiinipitoisen
juoman tai ruoan kera. Pari viipaletta paprikaa tai lasi
appelsiini/omenamehua riittää.

Itse suosittelen vain kolmea rautalääkettä.

Ensimmäinen mainitsemani on rautalääke Maltofer.

Maltoferia myydään suklaanmakuisena purutablettina sekä nesteenä.

Nesteen mausta en tiedä mitään mutta purutabletit ovat miellyttävän

karkkimaisen makuisia sekä ne ovat olleet todetusti tehokkaita. 

Ne sisältävät rautaa jonka elimistö saa käyttöönsä helposti. 

Appelsiinimehun tai vastaavan kanssa tehokas.

Toinen suosittelemani tuote on nimeltään hirviömäinen mutta tehokas
myöskin. Floradixin Krauterblutsaft-mehu nostaa rauta-arvoja hyvin.

Ota tämäkin C-vitamiinipitoisen hedelmän tai mehun kanssa vaikka
tämä tuote on siitä hyvä että siinä c-vitamiinia onkin jo valmiiksi.

Rautaa tässä ei ole niin paljon kuin useiden apteekkien paharaudoissa
mutta siinä missä "paha"raudat eivät imeydy ja aiheuttavat vatsakipuja,
imeytyy tämä tuote mainiosti sillä se sisältää raudanimeytymistä
edistäviä yrttiuutteita.

Maussa maistuu makeus ja se rauta. Monet eivät voi sietää tätä makua
mitä ihmettelen, minusta se kun ei ole ollenkaan paha ja mittakorkillinen
 menee helposti alas kurkusta. Jos luulet ettet pidä tästä, kokeile kahta
muuta suosittelemaani hemoglobiinin nostajaa...

Viimeiseksi neuvoksi säästin tietenkin parhaimman.
Ylivedon. Kaikkein tehokkaimman. Ilmaisen.

Kyse on tietenkin nokkosesta.

Juo nokkosta teenä pari kuukautta. Kuivaa sitä ja lisää
kaikkiin ruokiin ja leipätaikinoihin. Smoothieisiin.

Saat hemoglobiinisi nousemaan huimiin määriin ja
 täysin luonnollisella ja ilmaisella tavalla. Ei lisättyjä
kemikaaleja, ei lisäaineita. Täysin kehoystävällinen,
rautaa siinä muodossa jossa luonto on sinun halunnut
raudan saavan, vahvana yrttinä.

Saksi joka päivä nuoria nokkosia teekuppiin,
hauduta pitkään. Juo ja hyvästele kalvakat kasvot.

Kimallemekot 60-luvulta

Seitsemällä eurolla hankin kaksi kaunista
vintagemekkoa uffin alepäiviltä.

Molempiin on kudottu joukkoon metallilankaa.
Suosikkini on tuo sininen.

Se on täysin käyttämätön, kaupan laput vielä tallella
alkuperäisine hintoineen. Materiaalissakin on luksusta;
silkkiä ja villaa keinokuitujen lisäksi.

 

Leikkaus on kaunis ja tupsuvyö on kyllä ihana yksityiskohta.

Ongelmaista tässä upeudessa on se että keskelle jotain näin hienoa 

vaatetta ja näin kaunista kangasta on laitettu halpa, muovinen vetoketju.

En ymmärrä mitä suunnittelija on ajatellut. Kaikki muuten niin kaunista

mutta sitten tuollainen järkyttävä hirvitys paraatipaikalla. Eivätkö vetoketjut

kuulu sinne selkäpuolelle, ainakin tämäntyylisessä mekossa. Voi itku...

 No joo, tässä kuvassa tilanne ei näytä niin hirveältä eikä

se sitä kenties todellisuudessakaan ole. Ihmettelen vain

kovasti.

Kooltaan tämä kuten seuraavakin mekko olivat isoja,

arvelisin että noin kokoa 44-45. Se ei ole ongelma,

kavennan nopeasti ja tehokkaasti.

Tämän vihreän mekon väri herättää ristiriitaisia tuntemuksia.

Sateenkaarikimalteinen lanka näyttää upealle mutta
itse väri on merkillinen, en tiedä miten sitä kuvailisi.

Metsänvihreä jossa aavistus turkoosia joukossa?  

                   

Joskus jotain saa ilmaiseksi

 

Ilmaislaatikon kaunis kangas.

 Ajattelin ommella tästä ostoskasseja.

 

Marimekkoa. Eija Hirven Poimulehti & Kaakaopuu

 Kylkiäislahjoina saa joskus hienoja juttuja. 

Vaikka itse en viimeaikoina ole lehtiä tilannut, se ei estä tilauslahjoista

 nauttimasta jos saa sellaisen lahjaksi äidiltään. Näihin pikkulaukkuihin saa

 reissatessa krääsänsä talteen. 

Kyseessä on Eija Hirven Marimekolle kesäksi 2007 suunnittelema Poimulehti.

Eija Hirvi on myös suunnitellut myös toisen tosi kivan printin 

jota ajattelen hankkivani joskus. Kaakaopuu. Niin mehukas ja värikäs.

Ihme että jotain näin kivaa edes nykyään myydään!

Pink Panther - karkkiaski

Kuka muistaa?

Minulla on tunne että näitä olisi saanut kaupoista

 vielä niinkin myöhään kuin 90-luvun lopusta.

Sisältä neliön muotoisia ja vaaleanpunaisia.

  Pureskellessä aluksi kovia ja sitten sitkeitä.

Joskus kaupasta löytyi "tuore" juuri tehtaalta tullut rasia
jonka karkit olivat pehmeitä. Sellainen oli pettymys.

Toisinaan ajattelin säilyttäväni niitä huonoja
"pilallisia" ja ylipehmeitä kaapissa kunnes ne ikääntyisivät ja kovettuisivat
mukaviksi mutta ei siitä tietenkään mitään tullut.

Millainen lapsi pystyy säästämään karkkia?

Ainakaan minä en sellainen koskaan ollut.

Harry Potterin asialla

Kävin läpi vanhoja paperikasoja ja oheinen lappunen osui käteen.

Olen sen joitakin vuosia sitten poiminut kaupan ilmoitustaululta talteen.

Kaikille tämä ei avaudu mutta toivottavasti kuitenkin aika monelle.

Ihan eri kaliiberia kuin ne muut yleensä lasten
 joskus pelleilymielessä tehdyt ilmoitukset.

Tai ehkä tämä onkin aito?

My little pony purukumtarrat

80-90-lukujen taitteessa Hasbron My little pony-lelut olivat suosionsa huipulla.

Niillä leikittiin, niitä katseltiin televisiosta, niiden kuvilla

 koristetuissa vaatteissa kuljettiin ja yöllä nukuttiin ja ponien

 viehkot kuvat koristivat monien makeiden herkkujen pakkauksia.

Tällöin sain kaiketi luvan aloittaa purukumitarrakeräilyn sillä näitä

tarroja minulle on kertynyt hyvin monta.

Vaaleanpunaisen pakkauksen sisältä löytyi
yksi leveä ja litteä purkkalevy ja ponitarra.

Tarroja oli kerättävänä yhteensä 100, mikä tarkoitti aikamoista
 purkanjauhantaa mikäli halusi saada kokoelmansa täydeksi.

Voinkin ylpeänä ilmoittaa kokoelmastani löytyvän 94 tarraa eli
pääsin tavoitteessani erittäin pitkälle!

Ihme ja kumma ylimääräisiä tuplatarroja ei varastosta
 montaa löydy. En koskaan ole tarroja haaskannut joten mikäli
 tuplatarroja olisi ollut, ne takuulla olisivat edelleen tallella.

Osa muruista huonossa valossa ja vinossa

Kaipaan noita aikoja. Ponipurkat takaisin kauppoihin
 ja kaikki muukin ponikrääsä. Mutta nimenomaan ne vanhat ponit, älkää
edes mainitko näitä uusia ällöponeja joiden kanssa nykylapset leikkivät.

Osuvaa että juuri täman ponin kuvassa on heijastusta

Muistelen lämmöllä miten sain tuttavamarketinpitäjän

 rouvalta joululahjaksi pahvista tehdyn My little ponytalon

 jonka sisällä oli erilaisia My little ponymakeisia, patukoita, 

karkkiaskeja jne, jne. 

Oi kun olisivat jäänyt kääreet säästöön.

Tarrojeni tila huolestuttaa minua. 

Alle 20-vuotta vanha kokoelma jo jo nyt rapistumassa 

tarrojen liiman puskiessa taustalta kuvan läpi.

Mitä niille voi tehdä? Miten etenevän tuhon voisi pysäyttää?

Erityisesti tämä pari on suosikkini, miksiköhän...

Tarrat ovat kellastuneet ja se varmasti etenee. 

Uusi ongelma jota en ollut huomannut ennen koskee tarran

 päällisosaa, aivan kuin joistakin kohtaa itse kuvan väri olisi 

hiutumassa pois vaikka jokainen tarra on siististi muovikansiossa

 erillisessä lokerossa. 

Jään tarkkailemaan huolestuneesti tilannetta.

Toimitusmyyntikuvasto, 1960

 

Toimitusmyyntikuvaston kaunista kuvitusta vuodelta 1960.

                                  

Vain osa sivuista on saanut väriä, pääpaino on mustavalkokuvilla
mutta värillisiin sivuihin onkin sitten todella panostettu,
 hyvä kun ei silmiä ala särkeä niitä katsellessa.

On muuten mukavaa huomata että viitisenkymmentä

 vuotta sitten kuvastoihin valittiin vielä ihan normaalin 

näköisiä ihmisiä. 

Glamour tuli kuvaustyylistä ei photoshopista.                                                                                                                                                        

                                                                                                                                                       

 Tässäkin mielestäni aivan normaalivartaloisia naisia 

jotka takuulla eivät murehdi muodoistaan tai mieti että

 pitäisi raahautua kuntosalille kiinteytymään. 

Talvella hiihdettiin koska se oli käytännöllistä ja kivaa

 ja tansseissakin on kai kuntoa kohotettu, ei salilla.

                                                                                                     

                                                                        

     "Valkoista raionsilkkicharmeuseneulosta leveine 

nailon-koru-kirjoneuloksineen, lahkeissa kuminauhakiristys."

 

Myös hattumuotia esitellään. 

Tässä jämptejä kasvoja.

         

Miesten housut ovat hassuja pusseja. 

Reisissä kamalan paljon ylimääräistä tilaa. 

Niin se muoti vaihtelee.  

  

                       

Tässä kuvastossa oli yllättävän vähän vaatekuvia

Noin sadasta sivusta vain arviolta kolmisenkymmentä esitteli aikansa muotia.
Loput tilasta veivät erilaiset kotitalouden tavarat, työkalut, laukut, astiat,
leikkikalut ja erilaiset liinavaatteet. Lelut näyttivät olevan suurimmaksi
osaksi puisia mutta löytyipä joukosta wiew-master jollainen minullakin oli pienenä. 

Tavaroita kuvaillaan erilaisin adjektiivein jotka tuovat lisähupia nykylukijalle.

Huovat ja peitteet ovat "terveellisiä ja huokeita," emilia-nimistä astiasarjaa
kuvaillaan touhukkaaksi, elämäniloiseksi, pirteäksi ja hersyvähuumoriseksi.

"Me ei olla mitään malleja, me ollaan ihan tavallisia suomalaisia miehiä!"

...Voisivat Olli, Pekka ja Tero sanoa.