tiistai 29. tammikuuta 2013

Vaatteiden holokausti


Viime päivät olen ollut siivouspuuhissa sillä minua on kauan ahdistanut tavaran paljous.

Nyt kirjoitan pitkän tekstin asiaan liittyen, varaa kahvikuppi, pulla ja mukava tuoli
ennen lukemisen aloitusta jos  aihe kiinnostaa.

Kaikki alkoi tällä kertaa siitä että keittiössäni on puoli vuotta maannut
kaksi jätesäkillistä vaatteita "Joille pitäis tehdä jotain."

Näen ne joka päivä lukemattomia kertoja ja lukemattomia
 kertoja päivässä tunnen pistävää ärtymystä juuri niistä pusseista.


Ne vaatteet, aihe tuottaa minulle ihastuksentunteita,
turhautumisentunteita ja ahdistusta samalla kuin nautintoakin.

 Olen tässä suhteessa tyypillinen nainen että olen perso vaatteille,
 väreillä on vaan kiva leikitellä ja luoda uusi nahka niillä erilaisilla kamppeilla.

Nykyisissä mitoissani mitä tulee pituuteen ja painoon olin jo 13-vuotiaana.
Nykyisen kertakäyttökulttuurinkin keskellä jotkin vaatteet kestävät ajan hammasta
 yllättävän hyvin ja minulla on edelleen sellaisia vaatteita käytössä jotka ostin teini-iässä.

 Sama maku oli jo tuolloin enkä teininäkään mennyt mukaan muotihömpötyksiin
vaan olin sama retroilija silloin kuin nyt eli vaatteita on sieltä asti. 

Puhumattakaan sitten kaikista niistä omistamistani
 vintagevaatteistani joista monet ovat 60-80-vuotta vanhoja. 

Jokainen vaatekappale jonka olen hankkinut,
on jollain lailla minua miellyttänyt.


Pidän vähän erikoisemmista leikkauksista ja malleista ja jos sellaisen satun löytämään, 
en siitä kovin mielellään luovu. Olen myös löytänyt paikan josta saan jatkuvana virtana
 60-70-lukujen hyväkuntoisia vaatteita melkein ilmaiseksi jotka vain odottavat
korjausompelua joten talouteeni tulee jatkuvana virtana "uusia" vaatteita... 

Se kuohuva vaatteiden koski vain ei laske asunnostani enää minnekään vaan
 kaapit täyttyvät, sängyn alusta täyttyy, vaaterekki täyttyy ja ilmestyy mystisiä 
jätesäkkejä puolihuolimattomasti seiniin nojailemaan sinne tänne.

Niinpä olen jatkuvan dilemman edessä mitä tekisin entisille vaatteille jotka ovat
aikansa palvelleet, joihin olen kyllästynyt tai jotka ovat aavistuksen liian pieniä
 koska olen lihonut hiukan tai aavistuksen liian suuria koska olen laihtunut hiukan.

Pidän tyköistuvista vaatteista, korjausompelen lähes jokaisen uuden vaatekappaleen
itselleni just eikä melkein istuvaksi joten pienikin painonvaihtelu näkyy siinä että
 jostakin vaatteesta tulee ainakin hetkeksi käyttökelvoton.

Rahaa en vaatteisiin paljon hassaa, ison osan ostan käytettynä koska pidän
retro/vintagevaatteista joten rahan menetyksen harmikaan ei hillitse hankintojani
koska sitä ei käytännössä kulu.


Mutta aina välillä huomaan että en edes muista mitä vaatteita omistan. 

Minulla on niitä vain aivan liikaa.

Säilytystilani ovat rajalliset ja siksi pinot on tiiviisti tungettu kaappiin.

Asukokonaisuuksien etsiminen on mahdotonta ellei vedä pinoja lattialle kaiveltavaksi.
Helppouden ja laiskuuden takia lankean myös käyttämään jatkuvasti samoja vaatteita,
 ehkä kymmentä prosenttia koko vaatevarastostani.

Niinpä sitten ryhdyin vaatteidenkarsimistöihin.
Ja törmäsin niin tuttuun ongelmaan.

Mistä raaskin luopua? 

En ole käyttänyt jotakin vaatetta 10 vuoteen, eikö se kerro sitä että
todennäköisesti en tule käyttämään sitä koskaan tulevaisuudessakaan?
Mutta entä jos se vaatekappale on hieno eikä vain ole tullut sopivaa
tilaisuutta käyttää sitä? Ehkä sellainen tilaisuus vielä tulee? 

Entä tämä hame jonka kuminauhavyötärö on liian tiukka ja materiaali
 liian paksu? Käytin sitä vain kerran mutta sen ostin harvinaista kyllä
 uutena, se oli kallis ja olen käyttänyt sitä vain kerran? Eikö ole
haaskausta ja huonoa rahankäyttöä hävittää se?

Entä tämä hame joka istuu täydellisesti mutta on väärän värinen?
Voisin kyllä värjätä sen jonka takia pitäisi ostaa kympin värinappi
 ja suolaa ja investoida aikaa ja lisärahaa värjäämiseen ja mietin
 vaatekappale käsissäni pitkään siirränkö sen muokattavien vaatteiden
 pinoon joka kasvaa kasvamistaan vai kierrätyspinoon vai peräti siivousrättipinoon.

Entä tämä maailman kaunein mekko jolle on neljä kiloa liian lihava?
En voi käyttää sitä ennen kuin vaa'an lukema laskee. Laitanko sen
odottavaan pinoon että laihtuisin ja milloin se tapahtuu?

Entä tämä virallisenoloinen mekko jota käytin toimistotyöaikana?
Se on liian virallinen kouluun mutta aivan ihana. En kuitenkaan
ole käyttänyt sitä useaan vuoteen joten mitä sille pitäisi tehdä?
Säästää viemään tilaa kenties vuosiksi?

Tai sitten tämä paita jossa on kiva leikkaus, itseasiassa samantyylisiä
 paitoja on, kappas vain, ainakin kaksikymmentä eri väreissään ja
vähän eri leikkauksin. Milloin oikein käytän niitä kaikkia kun en
 muista arjessa edes niiden kaikkien olemassaoloa?

Ja en voi olla miettimättä että  kaikki tämä ajatusenergia jota
laitan omaisuuden hallinnoimiseen tuntuu todella tyhmältä ja
 turhalta. Todella, todella tyhmältä ja tarpeettomalta.


Missä se ongelma sitten oikein on?

Rahaa minulla ei kulu paljon harrastukseeni. Vaatteet eivät maailmasta
 lopu ja on hyvä että joku tallentaa retrovaatehistoriaa ja pitää niistä huolta.

Ongelma taitaakin olla siinä etten osaa luopua.

Itse koen vahvasti siis että jos vaate on ehjä ja lämmin, on haaskausta
 heittää se pois. Uff:ia en halua tukea hämäräperäisten toimintatapojensa
vuoksi, harva laitos tulee noutamaan pieniä vaate-eriä ja kirpputoripöytä
on hankala ajatus ilman autoa.

Nettikirppiksillä joskus mato käy koukkuun ja vaatteelle löytyy uusi koti
mutta se prosessi vaatii paljon vaivannäköä ja nykyään kun vaatteet tusinakaupoissa
 ovat niin halpoja, harva viitsii ostaa hyväkuntoistakaan käytettyä.

Niinpä viime päivinä olen istunut vaatevuorien äärellä
tunteja silloin kun te muut olette eläneet arkielämäänne.

Olen siirtänyt vaatteita pinosta toiseen jokaisen kohdalla erikseen miettien ja
huomannut että mikään ei mene poistettavien pinoon. Välillä olen syönyt päivällistä
 tai välipalaa ja sitten jo illallista, aamupalaa jne, välillä  käväisen netissä ja häivyn
 tunneiksi kotini ulkopuolelle mutta lopulta olen taas palannut tuijottelemaan
 pinoja ja mietin mitä teen.

Olen vaatteideni vanki.


Tämä kuvailemani episodi ei ole mitenkään uusi laatuaan.

Näin käy säännöllisesti mutta usein en vain saa tehtyä mitään päätöksiä kasojen
kanssa vaan ne ahdistavat kunnes ryhdyn uuteen, tuloksettomaan karsimisepisodiin.

Silloin istun sakset käsissäni ja valintatilanne joka vaatteen kohdalla muistuttaa
Auschwitzin karsimisjonoa jossa päätettiin siirtyiko henkilö krematoriorakennukseen
vai työläisparakkiin. Olkoon huonoa huumoria tai ei. Näin todella mietin.

Että laitanko tämän punaisen samettimekon joka on aavistuksen liian pieni ja karkeaa
materiaalia mutta oikein kaunis tuohon rättipinoon saksilla silputtavaksi vai säästänkö sen.

...Tällä kertaa.

Olen ilmeisesti kypsynyt viime kuukausina sillä nyt, juuri tällä kertaa tein niitä
 kovia ja kylmiä päätöksiä joiden tekemisessä olen ennen epäonnistunut.

Keräsin sittenkin niitä vaatteita uffin laatikkoon vietäväksi vaikka
 pahaa teki sillä huononkin tahon tukeminen tuntui paremmalta kuin vaatteiden säilöntä
takaisin kaappeihin.  Olen monesti tehnyt näin ennenkin ja sitten katunut seuraavana
päivänä luopumistani "ihanista" vaatteistani jolloin olen hakenut vaatteet pois
kierrätyspusseista jotka odottivat eteisessä poisvientiä. Tällä kertaa päätin ettei niin kävisi.

Jos hellämielisyys oli kertakaikkiaan ottamassa valtaa minusta,
otin heti sakset ja mitään ajattelematta iskin niillä ison loven vaatteeseen
ennen kuin aivoni syöttivät minulle infoa "säästä tämä!"

 
Tiukasti leikkelin vaatteita siivousräteiksi, en olisi kuitenkaan ollut minä ellen olisi
 ottanut nappeja talteen ja ratkoin  myös vetoketjut irti uusiokäyttöön. Osan vaatteista
 vein asuintaloni pesutupaan "saa ottaa"-lapun kera josta ne hupenivat pian, niille
 löytyi uusi omistaja.

Ja silti,

silti siirsin takaisin kaappeihin monet, monet niistä jotka ovat väärän värisiä, 
liian suuria, liian pieniä, epämiellyttävää materiaalia mutta kalliita,
kauniita mutta epäkäytönnöllisiä, rumia mutta ihanan lämpimiä, 
outokuvioisia mutta retroja ja siksi säilytettäviä, joskus
muokattaviksi tarkoitettuja, liian paljastavia
 tai liian ahdistavan peittäviä, joiden helma
 on ratkennut ja vaatisivat korjausta, 
ehkä myytäviksi joskus meneviä 
ja niin edespäin...

Taisteluni jatkuu...

15 kommenttia:

  1. Kuinkahan monella miehellä on tällainen dilemma :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdellä tuhannesta ;) Tunnen kyllä yhden ihan heteromiehen jolle muoti on ykkösasia.

      Poista
  2. Tarvitset raa'an ystävän armotonta apua! Sanoisin, että kaikki tuon viimeiseen kappaleeseen kuuluvat vaatteet kiertoon. Epämiellyttvästä materiaalista ja väärästä väristä voi aloittaa. Olen myös pienen säilytystilan puristuksessa oleva kauniiden vaatteiden rakastaja. Kolmen vuoden minikaappitilan kokemuksella voin sanoa, että irti päästäminen on ihanan keventävä kokemus. Tuo pesutupaan jättäminen on hyvä ratkaisu, tai ehkä voisit pitää retrovaate-kotikirppiksen jonain viikonloppuna?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vain hamstraajakavereita :D

      Tuo irtipäästäminen, minä sain siitä jo mukavasti makua kun ensimmäisen kerran ihan oikeasti hankkiudun eroon isoista pinoista vaatteita. Ne jätesäkit keittiöstäni katosivat kokonaan!

      Poista
  3. Nykyisin ihmisillä on kaikkea yllinkyllin tai liikaa. Silloin, kun kävin koulua, minulla oli vain muutama vaate. Uuden vaatteen sai yleensä joulujuhlaan ja kevätjuhlaan. Edellisistä oli silloin jo kasvanut ulos.
    Minulla on nykyisin sama ongelma kuin Sinulla kaiken muun tavaran kanssa, vaatteiden ei niinkään, koska niitä olen laittanut pois vähitellen jatkuvasti. Nyt olisi kai tehtävä sama kirjoille.

    P.S. Hei! Mielelläni kuulisin, millä koodilla nuo kursorin kipinät syntyvät. Blogissani on Yhteystiedoissa s-postiosoitteeni. Voisittko lähettää minulle tuon koodin sitä kautta, kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli pienenä sama asia. Vaatteita oli vähän koska vihasin kaupoissakäyntiä. Muinaisessa ystäväkirjassanikin on kohdassa "mitä inhoat" merkintä "vihaan vaatteitten ostoa!" :) Olenpa niistä ajoista muuttunut... :)

      Muistaakseni lähetin sinulle spostia asiasta, ainakin jollekulle lähetin! Oletko tarkistanut sähköpostisi?

      Poista
  4. Hauska juttu! Olen samaa mieltä sannabananan kanssa; tarvitset apua tuossa hävittämisessä!

    Minulla tuo säästäminen koskee lasten vaatteita.. isommilta lapsilta tulee säästettyä paljon hyväkuntoisia vaatteita, mutta varsinkin kalliit ulkovaatteet pienemmille. Sitten kun pienet kasvaa niihin sopiviksi, huomaa, että vaate mon ihan epäsopiva tai epämuodikas tai liian kulunut.. olet turhaan säästänyt sitä vuosikaudet ja täyttänyt kaappi- ja varastotilaa, huomataksesi että paras paikka vaatteelle olisi alunperinkin ollut kirppari tai roskis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, tämä on kauhea ongelma :) Kyllä minun pitää se itse hoitaa mutta mietin että voisin pitää sellaiset vaatebileet jossa kutsun kavereita jotka sitten veisivät vaatteita mukanaan. Perinteisesti niissä pitäisi kai vaihtaa vaatteita mutta ehkä sitä konseptia voisi muokata niin että kukaan ei toisi lisää vaatteita vaan veisivät vaan kaikki pois! :D

      Poista
    2. Minä haluaisin tulla sinun vaatebileisiisi :-D En kyllä niinkään rohmutakseni vaatteita, joita itsellänikin on ihan liikaa, vaan tutustuakseni kaikkiin retrokokoelmiisi :-D Voisin kyllä luvata tuoda mukanani sisäänpääsymaksuksi sellaisia köyhiä kavereita jotka oikeasti tarvitsisivat uusia vaatteita...

      Poista
    3. Jihuu, ainakin yksi vieras vaatebileisiin! :) Laitan viestiä jos sellaiset tulee viedä pidettyä! Tällä hamstraustasolla se on todennäköistä :D

      Poista
  5. Yhdyn ehdotukseen retro-vaate kotikirpparista! Ja hei irtipäästäminen tekee niin hyvää, sitten voi aina ostaa uusia tilalle :) Hahaa. Minäpä muutan perjataina ja saas nähdä mitä siitä tulee! Lopputavaroista pitäisi vielä päästä eroon...vaatteita olis täälläkin yllinkyllin...ihan hassua tää meidän hamstraaminen (ps. terkkuja suloiselle pikku-hamsteri-vauveliinille johon olen jo lähes rakastunut!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, suoraan sanottuna taka-ajatus tässä siivoamisessa olikin se että miten minä voin muka hankkia lisää vaatteita kun ei vanhatkaan mahdu... Eli jostain päästä pitää vähentää ;) Vauva lähettää pusuja ja sanoo Piu, piu.

      Poista
  6. Loistoidea tuo pesutupaan saa ottaa -lapun kera!

    Toinen idea: voisit lähettää vaatteita Venäjän Karjalaan, sinne vie yksi jos toinenkin ihanien ihmisten joukko materiaalista apua. Tiedätkin ehkä varmaan, että Suomen ja Venäjän raja on yksi maailman korkeimmista elintasorajoista - nimenomaan valloitetussa Karjalassamme vallitsee hirveä köyhyys. Apua on viety myös Pietariin lapsivangeille. Monin paikoin Venäjällä vankila on ainoa julkisen puolen järjestämä nuorten ongelmien ratkaisukeino. Kaari on usein sellainen että vanhemmat ovat rutiköyhiä ja juovat liikaa (Venäjän Karjalassa varsinkin miesten alkoholinkäyttö on käsittämättömän suurta WHO:n mukaan) niin että lapset päätyvät kadulle, ja mitäpä muutakaan he sitten tekisivät kuin rikoksia elääkseen. Kun heidät saadaan kiinni, seuraava osoite on vankila.

    Vieläkään ei tätä kirjoittaessani ole Vuodatus auki, kuun loppuun mennessä lupasivat että siellä voi taas blogittaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen nyt kunnostautunut tässä projektissa tosi hyvin!

      Minun vaatteeni alkaavat olla vähissä mutta kiitos tuosta infosta, en olekaan tiennyt että tuolla on tilanne niin huono :/ Googlasin niin ainakin Lionsit ovat järjestäneet niitä vaatekeräyksiä. Laitan tämän korvan taakse.

      Ikäviä nuo vuodatuksen ongelmat mutta onneksi kuun loppu koittaa ihan näillä hetkillä!

      Poista
  7. Huomasin juttusi vasta nyt, kommentoin kuitenkin, vaikka myöhässä. Olen vähän samanlainen, säästelen kaikenlaisia vanhoja vaatteita, vaikka en niitä käytäkään. En vaan voi antaa pois esim. äidin vanhaa tanssiaispukua vuodelta -53. Se on ihanaa turkoosinväristä taftia, upea prinsessahelma ja tiukka vyötärö. Muitakin iltapukuja löytyy, ex-mieheni mummin upea tummanruskeaa samettia ja brokadikirjailua. Se ei ole koskaan ollut päälläni, mutta en vain raatsi siitä luopua. Kaikenlaista muutakin on, mutta ei ihan noin upeita. Olen joskus ajatellut kirjoitella niistä blogissani, mutta en ole saanut aikaiseksi. Pitäisi kuvata ne nätisti, silittää ja käyttää vaikka toista tytärtä mallina. Jotain vaatteita olen lahjoittanut museoon. Ottavat mielellään vastaan esim. 60-luvun aitoja mekkoja ja koruja ym. Iltapukujakin olen lahjoittanut ja sitten katunut. Mutta sinne menivät, onneksi. Tavallisia nykyajan vaatteita voin surutta myydä tai heittää Fidan laatikkoon. Niillä ei ole sellaista tunnearvoa eivätkä ne ole niin hienosti tehtyjä. Toivottavasti sinä olet saanut järjestystä vaatekaappeihin tähän mennessä.

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi ❤️