maanantai 30. huhtikuuta 2012

Herttoniemi pihakirppis / Siivouspäivä /


Kävin tänään Herttoniemen pihakirppiksellä.


Minusta tällaiset tempaukset ovat hauskoja. Ei ole tarvetta maksaa kalliita hintoja kirppispöydästä, turhasta krääsästä pääsee eroon ja sen voi korvata jollain kivemmalla krääsällä :)



Herttoniemen asukkaat olivat siis kärränneet kerrostalojensa ja omakotitalojensa ja yleisesti vain katujen varsille myytävää. Kuhina oli kova jo aamukymmeneltä ja itsekin löysin muutaman ponin.


Tästä on paljon sanottavaa. Ensinnäkin että on hirveän herttaista miten kasariponi tämä on.

 Diskoraidat kyljessä, krepattu tukka, turkoosi silmämeikki ja vaikka tämä poni on GREAT HAIR Ringlets jonka pitäisi olla tuttu poikkeuksellisen pitkästä harjasta niin oli joku lapsi kyllästynyt totaalisesti sen vaikeahoitoisuuteen ja krouvisti tehnyt sille aidon kasaripunkkarin joka tyyliin paremmin toki sopiikin.

Lisäksi nimensä hämmentää minua. Syyt löytyvät tästä ja tästä.

Mikä himo Hasbrolla on ollut nimetä niin monta ponia niin harhaanjohtavan samoin?


Tästä olin iloinen. Daddy sweet celebrations oli niin hyvässä kunnossa, siis todella tahmainen ja likainen kylläkin. Lisäksi otsatukkaa on napsittu aivan aavistuksen mutta muuten harja oli ihanan silkkinen. Rakastan tämn ponin värejä. Tuo smaragdinvihreä väri on aivan upea.

Lisäksi ostin Pony briden josta ei ole kuvaa, se saa mennä kahden muun Pony brideni kimppaan... Ponit maksoivat vain 50 senttiä kappale.

Kierrokseni jälkeen kaappasin itsekin ikeakassiin kirppikselle menossa olevia vaatteita, suuntasin katumyyjäksi ja istuskelin aurinkoisella mutta kylmällä nurmikolla muutaman tunnin tienaten kokonaista 17 euroa. 

Kassa ei pahemmin karttunut mutta minun ei olisi todellakaan muuten tullut istuttua kauniina aurinkoisena päivänä ulkona ja oli ihana hengitellä raikasta ilmaa ja katsella ihmisiä. 

Loppuvaiheessa tosin sormeni olivat pudota pois. Lueskelin samalla kirjaa Below stairs ja sormien altistaminen viimalle ja kylmille kirjan sivuille oli koitua niiden kohtaloksi. 

Tuo Below stairs on mielenkiintoinen kirja. Te jotka katselitte ihanaa Downton abbey-tv-sarjaa alkuvuodesta saattaisitte olla tästä kiinnostuneita. 

Kirja perehtyy tuonaikaisen palvelusneidin elämään ja työhön ja pitää  sisällään paljon sellaisia mielenkiintoisia pikkujuttuja joista olen kiinnostunut.

Lukemiseni keskeytyi kohtaan jossa kertoja Margaret on kuvailemassa herrasväen arkipäivällistä johon yksistään kuului viisikin eri ruokalajia alkaen kirkkaasta keitosta jonka päältä Margaret-raukka joutui kuorimaan loputtomia kerroksia rasvapisaroita saadakseen keiton aivan kirkkaaksi, työ jota hän inhosi. Margaretin muu arki oli toki rasvapisaroiden kuorintaa huomattavasti raskaampaa.

Lopulta oli aika kerätä kimpsut ja kampsut ja palata sisätiloihin lämmittelemään. Oli oikein mukava päivä, kylmä mutta aurinko oli aivan ihana ja uskomatonta miten paljon erilaisia kevätkukkia pursui joka nurkalta. Keltaisia ja sinisiä ja punaisia ja valkoisia. Luonto keväällä on niin kaunis.

Jos teitä kiinnostaa vastaava tapahtuma niin teillä on toivoa vaikka tämä tapahtuma menikin sivu suun; Sivustolla siivouspäivä kerrotaan tarkemmin pääkaupungin yhteisestä massiivisesta kirppistapahtumasta joka on lauantaina 12.5. Itse missaan kemut mutta menkää te.

"On aika siivota vintit, ja vaihtaa kodin tyyli. Kevätsiivous muuttaa lauantaina 12.5. Helsingin isoksi kirpputoriksi ja markkinoiksi, jolloin kuka tahansa saa tuoda ylimääräiset tavaransa kadulle annettavaksi tai myytäväksi. Ja shoppailla itselleen naapuruston parhaat löydöt. Tänä yhtenä siistinä päivänä saa myös myydä itse tekemiään ihanuuksia, esimerkiksi lapset omia askartelujaan."

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

My little pony/ pehmolelu/ Sweetsong


Rajoitan keräilyni yleensä tiukasti G1-poneihin (joskus nättiin G2:seen) mutta toisinaan teen krääsäheräteostoksen. Varomattomalla kierroksella löysin tällaisen parilla eurolla ja annoin periksi mielihalulleni ottaa se mukaan.

Tämä on vuoden 2004 Sweetsong-pehmo joka oli tosi lötkössä kunnossa.


Pesun jälkeen pakkautui sisällä oleva vanu entistä tiukempaan klimppiin ja poni oli lähinnä tyhjä pussi. Tyhjensin siis pari tarpeetonta, tämäntyylisiin tarkoituksiin varaamaani koristetyynyä ponin lisätäytöksi.


Ratkoin saumat auki ja operaatio alkoi... Riivin klimppiintyneen vanun pois, nypin sen suortuviksi ja laitin takaisin tyynyjen sisälmysten kanssa.


 (Missä tää permis on otettu..?)

Mutta tulihan siitä ihan söpö!



Missin kelpaa hymyillä. Vaikka onkin raukka vain g3:nen.

lauantai 21. huhtikuuta 2012

Helsingin kirpputorit / Valtteri / Vallilan makasiinit


Helsinki on ristiriitainen paikka.
Luulisi että suurehkossa kaupungissa olisi paljon
 kivoja kirppiksiä monipuolisine valikoimineen. 

Näin ei kuitenkaan ole. 

Helsingin kirpputorit ovat todella pieniä, nuhjuisia ja
 kalliita niin ostajalle kuin myyjällekin ja ne ovat siroteltuina
 ympäriinsä kaupunkia vaikeiden välimatkojen taakse.

Noin vain ei piipahdeta hauskalle kirpparikierrokselle, ehei.

Lähes minkä tahansa muun paikkakunnan kirpputorit
hakkaavat täkäläiset kirpparit aivan täysillä niin koon
kuin hintojen ja monipuolisuuden puolesta.

Asiaan on kuitenkin yksi poikkeus, Vallilan makasiineilla sijaitseva Valtterin suurkirpputori.

Jokaisena viikonloppuna kello 9-15 (sekä nykyään myös keskiviikkoisin) valtavat ihmismassat vyöryvät jättimäiseen tiilihalliin myymään tarpeettomia tavaroitaan ja toiset niitä itselleen ostamaan. Ja tätä kirpputoria minä todella suosittelen.

(Jonkun ruma auto peittää lähes kokonaan sisäänkäynnin edessä olevan jättimäisen vesilätäkön!)

Valtterin makasiinikirppishän on siis aivan ihana paikka. Tavara ei ole vanhaa monin kerroin koluttua vaan myyjät ovat ne tuoneet paikalle ihan muutamaa tuntia aikaisemmin. Tinkimisvaraa on runsain mitoin jo hyvin halvoista hinnoista.

Kirppistelyvinkkejä?

No, ainakin sen verran voin todeta että kirppis on erityisesti naisille loistopaikka uudistaa vaatevarastoaan sillä täällä lukemattomat pääkaupunkilaisnaiset ja tyttöset kierrättävät eteenpäin usein vain kerran tai pari pidettyjä vaatteita hintana 50 senttiä tai 1e kpl. HUOM! Seuraa katse kovana pöytiä joiden luona käy samanlainen kuhina kuin voisi käydä Amazon-joessa silloin kun piraijaparveen on pudonnut onneton matkaaja. Siellä on usein kultasuoni.

Myös siipoille löytyy paljon katseltavaa. On levyjä, kojeita ja muuta miestavaraa. Tylsäksi ei aika tule. 

Huomioi myös että osa pöydistä on vakkarimyyjien pöytiä jotka myyvät ulkomaista turistirihkamaa; feikkimerkkilaukkuja, glitterkoruja, epämääräistä elektroniikkaa lähes kaupan hinnoilla. Älä haksahda näihin pöytiin. Niistä et tee löytöjä. Löytöjä voit sen sijaan tehdä myyntipöytien lomasta löytyvästa alekukkakaupasta joka myy kauniita ja omaan silmääni virheettömiä ruusuja, orkideoita, leikkokukkia ym. ainakin puolet kaupan hintoja halvemmalla.

Tänään Valtterissa näytti tältä kello 9.30.


Kuva toiminee paikan suosituksena. Ihmisiä on paljon

Eräs hauska juttu on makasiinin toisessa päädyssä oleva pikkuruinen huone jossa myydään kaikenlaisia epämääräisiä tuotteita hyvin halvalla ja joka on yleensä hyvin täynnä. Myyjällä on kekseliäs konsepti, hän myy kakkoslaatuista ruokaa huokein hinnoin ja ostajia riittää joihin itsekin usein lukeudun.



"Osa tuotteessa on päiväys mennyt..." Sanon suoraan että kaikissa on päiväys mennyt!

Myytävänä on kuitenkin lähinnä makeisia, keksejä ja pilaantumatonta kuivatavaraa mutta myös vihanneksia ja hedelmiä joiden perässä itse kaupassa usein shoppaan. Tänään ostin kolme suomalaista kurkkua 80 s. kappalehintaan sekä kaksi euron pussia paprikoita. Olisikohan sellaisia puolen pään kokoisia paprikoita ollut kymmenkunta? Eli halpaa on eikä muuta vikaa niistä löytynyt kuin osan pieni ryppyisyys. 

Tässä kaupassa maahanmuuttajat jostain syystä ovat sitten todella tylyn oloisia. Jonossa etuillaan sumeilematta ja tänään jopa eräs pyyhkäisi ostokseni tiskiltä taaemmas ja lättäisi omat tavaransa myyntitiskille. Siis aivan suoraan ja röyhkeästi nenän eteen kiilaus! Olin niin typertynyt etten edes tokaissut mitään vaikka yleensä sanon aina kun sanottavaa on! Liekö sitten halpojen tuotteiden huuma niin voittamaton?

 Omat ostokseni ovat tässä, joskin puolet paprikoista oli pudonnut laukkuuni pussin reiästä eivätkä ole kuvassa. Kulutin 14 euroa joka on minusta enemmän kuin kohtuullista. Tein niin mukavia vaatelöytöjä. Makasiinin takapihalla on myyjille hieman halvempia pöytiä ulkotiloissa ja siellä eräs neiti halusi päästä tavaroistaan eroon vikkelästi! Jokainen vaatekappale maksoi vain 50 senttiä.


En tiedä esim. mitä teen tällä supernaisellisella pitsi- ja 
satiininauhaluomukselle mutta kun se maksoi vain 50 senttiä... 

Yhtään yli euron arvoista vaateostosta en tehnyt ja vaatteita tuli ostettua suunnilleen 15 kappaletta.Tämä on ainakin huokea tapa uudistaa vaatekaappiaan. Etsin erityisesti keltaisia mekkoja ja paitoja, keltainen kun on eräs tämän hetken suurimmistä lempiväreistäni. Keltaista ei vain suomessa milloinkaan tunnu saavan mistään josta olen hyvin katkera. Onnella keväisin löytää hailakan olmia vaaleankeltaista tai sitten teinien osastoilta kasarityylin neonkeltaista joista kumpikaan ei satu olemaan minun mielestäni varsinaisesti kiva sävy.

Erityisen iloiseksi tulin kasan päällimmäisenä olevasta topista. Se on jonkin halpakaupan, muistaakseni hm:n toppi jollainen minulla on jo entuudestaan vihreänä ja nyt löysin samanlaisen keltaisena. Vihreä toppini on niin paljon pidetty että ohut kangas on haurastunut ja viimeisen pesun aikana kankaaseen tuli reikä. Nyt ei enää tarvitse olla harmissaan asian suhteen.

(Vanhat kuvat 1e/kpl. Näiden kohdalla emmin pitkään. Eräs salskea Hjalmar-niminen nuoriherra olisi välttämättä halunnut päästä kirjanmerkikseni mutta torjuin hänet. Arvelin että tulisin surulliseksi katsellessani Hjalmarin kuvaa ja pohtiessani miksi hänen kuvansa olisi kirjani välissä eikä hänen lastenlastenlastenlastensa sukualbumissa...)

Napsin mukaani myös pari korua, eräs tyttö oli ripustanut pöydälleen suuren kyltin julistaen "Olen menossa naimisiin! Kerrytä häärahastoa!! OSTA!!" Joten tietenkin piti jotain, edes pientä hankkia projektia tukeakseen. Ostin kahdella eurolla strassikorvikset ja niiden kanssa kuuluvan kaulaketjun. Ketjua tuskin tulen käyttämään mutta katselin sitä kylmin ja laskelmoivin näpertäjäsilmin ja veikkaan että siitä tulee käsissäni rintakoru. Vaikka koristamaan jotain uutta vaatettani!

Jos jaksan, käyn paikanpäällä huomennakin. Matkaa Valtteriin on kotoani parikymmentä minuuttia bussilla ja suunnitelma vaatii heräämistä hyvin aikaisin... Parhaathan luonnollisesti viedään päältä aamulla. 

Joskin, jos paikalle saapuu vasta iltapäivällä voi neuvokas dyykkari myös vilkaista paikan avoimeen roskikseen. Sinne kuin useampi kuin yksi myyjä dumppaa myymättä jääneet tavaransa. 

Ehkä nähdään kirppiksellä?