Mäkisen kuvastimen kukkapeili ja kauhua Tosivanhassa

Tässä olisi nyt tämä aikaisemmin mainitsemani peili.

Retrokodin vakio tuli lopulta minunkin kotiini.

Nimittäin tämä monelle tuttu Mäkisen kuvastimen kukkapeili.

Törmäsin siihen sopuhintaan kirpputorilla. Ei minulla ole sille vielä
paikkaa mutta paikka järjestyy ennemmin tai myöhemmin. Ja

sopuhintaan ja sopuhintaan, peili maksoi parikymppiä.

Teiniaikojen kirjahyllyni teiniaikojen kirjoineen. Varhaisteininä keräsin Angelica-kirjasarjaa...

Nykyään löydän paljon kaikkea hauskaa kirpputorilta sopuhintaan, eli
täysin arvoiseensa hintaan mutta haluaisin ostaa vain halpaa.

En tahtoisi maksaa esineen arvoista hintaa vaan tahtoisin tehdä
koko ajan älyttömän halpoja löytöjä ja sitten voisin anteeksi-
pyytelevästi todeta krääsänkeräyksestäni "mutta kun se
maksoi vain kaksi euroa."

Tällaisista ostoksista en taas voi niin todeta sillä
parikymppiä on parikymppiä ja minulla on entuudestaan
ihan hyvä peili. Mutta ei toisaalta Mäkisen kukkapeiliä.

Mäkisen kukkapeilit ovat silti edelleen hinnoissaan joten
olihan tämä parinkympin ostokseni sentään ihan ookoohintainen.

Uustuotannon nykypeilit maksavat viitisenkymppiä johon lisätään 

vielä postikulut, nettikirppareilla hintana on 30-40e plus ne postikulut.

Sain omani paljon halvemmalla mutta tunnen silti tästä ostoksestani
pientä morkkista koska se oli periaatteessa ihan turha. Mutta onko

mikään näin söpö ikinä turhaa? En tiedä. Soma se on kuitenkin.

 Tämä minun peilini näkyy myös 
vuoden 2010 postimerkissä.

Luin huvikseni mistä nämä kuvastimet ovat tulleet ja katselin itse firman

historiikkia. Tämäkin peili tuli minun kotiini Kaarlon ansiosta. 

Kaarlo-niminen mies perusti siis itselleen 1920-luvulla valokuvankehysbisneksen 

Tyrvään tienoilla mutta iski varsinaiseen kultasuoneen saatuaan tuntemattomia

reittejä pitkin käsiinsä peilien valmistuskaavan. 

Peilien valmistus ei olekaan niin yksinkertainen asia ja tuolloin 20-luvulla

sellaisten valmistaminen oli edelleen melkoinen salatiede. Vaan Kaarlopa

laittoi toimeksi ja perusti Mäkisen perheyrityksen joka viitisenkymmentä

vuotta myöhemmin tuotti runsaat määrät näitä 

kukkapeilejä kotien ja mökkien iloiksi.

 1970- ja 1980 luvun markkinoilla myytiin tällaisia nimipeilejä.
Tässä omani. 

Myöhemmin perheyritys myytiin Finnmirrorille mutta 

kukkapeilejä ei unohdettu vaan ne otettiin uustuotantoon ja niitä 

voit katsella tästä linkistä. Kiitokset Kaarlolle ja Kaarlon lisäksi 

myös Tuula Lintiselle. Hän oli nainen peilien designin takana.

1920-luvulla siis peilien valmistuskaava oli kiven alla. Kivistä

puheenollen, juuri niitä olivat alkuperäiset peilit: hiottuja kiviaihioita.

Juttu jatkuu tästä Tosivanhan puolella kun olen saanut kerättyä
sinne tarpeeksi materiaalia. Ihan piakkoin kuitenkin. Kerään
sinne siis tosiaan erilaisia peiliin liitettyjä uskomuksia kuten myös
juttua peilin historiastakin.

Se nimenomainen kirjoitus ei ole vielä valmis mutta
sen sijaan naputtelin sinne tulevan pyhänpäivän ja halloweenin
ja pimeiden iltojen kunniaksi aika karmean tarinan. Käykää siellä
lukemassa kun ne jutut eivät enää tänne pupuleipomon puolelle kuulu.

Retrojuomalasien opas

Suomalaisesta käyttölasista on aika vähän tietoa liikkeellä
ellei mene erikseen kirjastoon ja tutki siellä erilaisia opuksia.

Tällä aukeamalla on listattu useita nyt keräilykohdelaseja 

alkuperäisine arvoineen.

Halvalla voi hankkia hauskan ja vanhan astiasarjan,
näitä eriparikupposia kun löytää puoli-ilmaiseksi monen
kirppiksen alelaarista ja jos silmänsä pitää auki niin
ennen pitkään koossa onkin koko sarja.

Kannattaa printata käsilaukun pohjalle

seuraavaa kirpparikierrosta silmälläpitäen!

Löytyikö listasta jokin lasi joka sinulla on kaapeissasi?

 

(Kuva suurenee kun oikeaklikkaat ja
avaat sen uuteen ikkunaan.

TAI

Klikkaa kuvaa kerran.

Sen auettua oikeaklikkaa ja
paina "view image" tai "katso kuvaa."

Sitten klikkaa vielä kerran ja kuva aukeaa isoksi.)

Kotilieden sekalaiset kasarimainokset osa 1.

Nyt olisi luvassa Kotiliesi-lehden mainoksia. 

Nämä ovat lehdistä joko vuodelta -80 tai -87

 koska vain niitä minulla oli skannauspinossa.

Minusta tämä on ihana mainos.

Ja minusta Fazer teki emämokan kun he tekivät kaikista levyistään sinisiä. 

Brändi "Fazerin sininen" tosin voi nyt kattaa kaikki maut,

ymmärrän mitä uudistuksella on haettu takaa mutta

uudistus tehtiin totisesti ulkonäön kustannuksella.

Tuokin tummasuklaalevy näyttää suorastaan kuninkaalliselta.

Entä muistatteko nuo pahvipurkin suklaanapit?

Kun olin pieni pidin niitä "hienoimpina" karkkeina mitä oli,

äitini käytti niitä kermakakkujen reunakoristeluihin ja minä

sain aina purkin loput jotka eivät kakkuun mahtuneet

joka tuntui niin luksukselta.

Pidän paljon myös tästä mainoksesta.

Itseasiassa jokin aika sitten ravintolapäivänä kun pidin kojuani,

mainostin leipomuksiani lapulla jossa luki tämän 

tapaan vain "Hyviä!" 

Oli hauska löytää tämä mainos ja sama taktiikka. 

Kovin pirteä mainos. 

Norlyn pitää pintansa 

edelleen sukkahousumarkkinoilla.

Brion mainokset eivät ole vuosikymmenten saatossa 

muuttuneet miksikään mutta skannasin tämän 

jotta muistaisin erään leluni. 

Minulla oli nimittäin tuossa 

 mainoksessa oleva puinen kissa. 

Tuo tuossa vihreäraitaisen pikkupojan 

edessä kolmena kappaleena oleva.

Nämä ovat Kumelan lasitehtaan Villiruusuja.

"Kuin palanen pohjoisen luontoa,

Jykevä kuin kivenlohkare,

Herkkä kuin ruusunkukinto.

Villiruusu on uutta suomalaista taidelasia. 

Kumelasta."

 

 Ihan muutama päivä sitten törmäsin näihin Leenuliinin

lasiblogissa. Vihreänä varsinkin kaunis.

Tässä on kikkailtu ja 

muokkailtu valokuvaa "jännittävästi."

Jotenkin lehti nimeltä "Stick nytt" kuulostaa huvittavalta,

joskin kai kuvaavalta. 

Neulontalehti kun on ollut.

Romanttinen, polyesteriyöpaita.

Tulikohan tälle mallille paljonkin tilauksia?
Sanokaa nyt joku että teillä oli tämä? :)