tiistai 8. lokakuuta 2013

ELÄINHAASTE


Olen kirjoitellut juttua peileistä.

Tein hienon peililöydön kirpputorilta, sitten löysin
erään nostalgisen käsipeilini romulaatikoideni kätköistä
ja lähdin selvittelemään peileihin liitettyjä uskomuksia ja tapoja.

Monet peileihin liittyvät uskomukset liittyvät sattumoisin kuolemaan
(minkä huomaatte sitten kun oikeasti julkaisen sen kirjoitukseni peileistä)
mutta koska kuolema on juuri käväissyt luonani ja koska nyt on tietty
teemaviikko, päädyinkin lykkäämään peilikirjoitusta ja aloitin
 kirjoittamaan jostain ihan muusta.

.

Muutama viikko sitten eläinlapsisarjastani lähti melko 
traumaattisesti eräs jäsen ja olen vellonut sen jälkeisissä itsesyyttelyissä.

On aina vaikeaa menettää lemmikki mutta vaikeinta menettää
lemmikki tietäen olleensä itse osasyyllinen sen kuolemaan vaikka
ei olisikaan halunnut toiselle muuta kun kaikkein parhainta.

Tiedän kyllä että sellaista on elämä ja elämään kuuluvat alut ja loput.
Välissä voi vain yrittää tehdä parhaansa ja niin olen kuitenkin
tehnyt. Aina se vain ei riitä.

...Eikä tällaisestakaan asiasta tietenkään saisi oikein edes puhua sillä muihin
eläinlajeihin kuin kanssa-ihmiseläimiin ei yleismielipiteen mielestä saisi
 kiintyä aidosti ja on kulttuurissamme edelleen paheksuttua pitää eläintä millään
lailla ihmisen vertaisena.

Moni kokee jopa asiakseen syvästi paheksua toisen itsenäisen ihmisen tunteita
 eläimen kuoleman takia joiden olemassaolon oikeutukseen kenelläkään ei
pitäisi koskaan olla mitään nokankoputtamista. Mutta yllättävän moni kuitenkin
kehtaa sanoa tai antaa ymmärtää että kuulepa, sinä et nyt saa tuntea surua koska
 se oli vain eläin. Että sinulla ei ole noihin tunteisiisi oikeutta.

Hurjaa että joillain on reippautta mitätöidä toisen tunteita noin.


Anteeksi nyt kanssalajikumppanini, te ette tietenkään kaikki ole tällaisia.

Asia nyt vain on niin että olen vuosien aikana menettänyt monta rakasta
perheenjäsentäni ja joka kerta se riipaisee. Olipa lähtijä ihminen tai jonkin
muun lajin jäsen.

Ihminenkin on vain eläinlaji muiden eläinlajien joukossa. On aika ahdistavaakin
että monet eivät tiedä että ihminenkin on vain eläinlaji. Toki ihmeellisen älykäs
ja erikoinen eläinlaji mutta vain eläinlaji. Muiden joukossa. Ja ne muut lajit ovat
myös tärkeitä, varsinkin ne jotka olemme ottaneet perheisiimme. Ja kun
lähdön paikka tulee, kenties yllättäen ja kivuliaasti, se jättää jälkeensä surun.

Sellaista surua pitäisi kunnioittaa aina eikä koskaan arvottaa kenen suru on
arvokkaampi ja mistä syystä sillä suru on henkilökohtainen kokemus.

*

Kuten olen useasta blogista lukenut, nyt on meneillään eläinten viikko.

Kansainväliseltä kannalta sen aloituspäivänä on maailman kaikkien eläinten
päivä (eli myös meidän ihmisten) ja sen lopetuspäivä on eläinten suojelijan
Franciscus Assisilaisen päivä. Suomessa näiden päivien välistä viikkoa
on vietetty eläinten viikkona jo 54 vuotta.

Tämän vuoden teemaeläin on kissa. Eikä turhaan, surullisesti saimme
tälläkin viikolla lehdistä lukea miten edelleen kissoja hylätään luontoon joka
vuosi yli 20.000 kappaletta. Mikä valtava määrä. Mikä ihmisiä vaivaa?

 .

Eläinten viikon kunniaksi kehoitan teitä lukemaan tästä vanhan kirjoitukseni.

Olen sinne koonnut keinoja miten sinä voit henkilökohtaisesti auttaa
muita eläimiä.

Säät ovat kylmenneet joten linnut kaipaavat talviruokintaa
ja siilit kaipaavat kunnollisia talvipesiä. Eläinsuojissa on monia eläimiä
jotka kaipaavat kotia ja muista myös tuotantoeläimet. On meneillään myös  lihaton
kuukausi joka muistuttaa meille että lihantuotannossa on suomessakin eläimen
kannalta vielä paljon ongelmia.

Vaihda vaikka syksyn kunniaksi tehotuotetut kananmunat
 luomukananmuniin ja solidaarisuudesta ja kunnioituksesta elämää kohtaan
 jätä lattialla arasti hiipivä hämähäkki liiskaamatta ja kuljeta se paperilapun
ja juomalasin avulla ulos... Se hämähäkki takuulla pelkää sinua enemmän
 kuin sinä sitä.

Olen saanut viime aikoina paljon mukavia haasteita joihin kyllä
pian vastailen sen lupaan. Mutta näin ensimmäisen kerran teen nyt myös
oman haasteeni jokaiselle blogini lukijalle:

Tässä on perhe.

Haastan sinut tekemään
tällä viikolla mahdollisimman monta hyvää ja huomioivaa tekoa
eläimiä kohtaan ja haastan sinut ottamaan aiheen käsiteltäväksi
blogissasi jos sinulla sellainen on. Mitä sinä teet sen
hyväksi että eläimillä on hyvä olla?

Haastan sinut keskustelemaan eläimistä lastesi kanssa.

Ottamaan puheeksi mikä on oikea tapa kohdella eläimiä ja miten kaikkea
elämää kannattaa kunnioittaa.  

Haastan sinut pohtimaan arjen mentaalisen
laatikon ulkopuolelta ja miettimään minkälaisia tekoja sinä teet arjessasi
jotka koskettavat muita eläinlajeja. Teetko eläimille enemmän pahaa
kuin hyvää kenties tiedostamattasi? Voisitko tehdä enemmän? Saamatta siitä
itsellesi muuta kuin tiedon että teet oikein?

Haastan sinut myös olemaan tällä viikolla aivan erityisen huomioivat
omia lemmikkejäsi kohtaan. Oletko antanut lähiaikoina huollettaville
eläimillesi niin paljon huolenpitoa ja huomiota kuin ne ansaitsivat?

Jos sinulla on tuotantoeläimiä, voit heitäkin hemmotella vaikka vain
vähän aikaa oikein olan takaa antamalla uudet pehkut ja vaihteeksi
ylimääräisen rapsutuksen korvan taakse.

Kiitä myös itseäsi jo niistä hyvistä tavoista ja valinnoista
joita jo nyt teet arjessasi eläinten hyväksi.

Yksikään teko ei ole turha vaikka se tapahtuisi
 vain yhden kerran tai
vaikka vain yhden viikon ajan.

 .

18 kommenttia:

  1. Lupaan pohdiskella asiaa, vaikkei kirjoitukseksi päätyisikään!

    Ja harmillinen juttu tuo eläinmenetyksesi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näiden asioiden ajattelu tekee aina hyvää. Itsestäni tiedän että helposti urautuu ajattelemaan että pienillä teoilla ei ole merkitystä, vaikkapa kauppavalinnoilla mutta niillä nimenomaan on.

      Poista
  2. Kauheaa, että noinkin ilkeitä ihmisiä on! Pyhimykset ovat yksimielisiä siitä että se joka on todella Jumalan oma tuntee myötätuntoa toisten kärsimysten äärellä. Vaan ehkäpä tyypit, jotka haukkuvat niitä, jotka surevat lemmikkiensä kuolemaa, ovatkin lopulta aika harvassa? Minä en ole moisiin törppöihin koskaan onneksi törmännyt enkä toivottavasti törmääkään. Ehkäpä he yrittävät puolustella lihansyöntiään tekemällä tuollaisen jaon, että eläinten oloja ei tarvitsekaan ajatella, ja surevien ihmisten mollaaminen on oire tällaisesta itse aiheutetusta sydämenkovettumasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siitä minun pitikin kirjoittaa (mutta en viitsinyt kansankiihottaa ;) että luulen että niillä joille on hyvin tärkeää tehdä veto ihmisten ja muiden eläinten välillä, ovat heitä jotka ovat tiukkoja lihansyöjiä ja vakautuneita sen kannattajia. On vain loogista että oman mielenterveyden vuoksi haluaa ajatella että eläimet ovat vähän niinkuin kasveja tai esineitä eikä niiden menetystä saa surra.

      Poista
  3. Lämmin osanottoni. Ihmiset osaavat olla joskus tosi moukkamaisia ja epäempaattisia. Minulla ei ole ollut koskaan lemmikkiä, mutta jos olisi, niin luulisin, että se olisi yhtä rakas kuin ihminenkin. Perheenjäsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentistasi. Juuri noin minäkin ajattelen. Lemmikit voivat elää niin kauan, minusta on outoa että lemmikki joka on ollut perheen parissa vaikka 15-vuotta ei olisi perheenjäsen jonkun mielestä. Tai vaikkapa vain pari vuotta... perheenjäseniä silti!

      Poista
  4. Otan osaa. Eläinystävän menettäminen on tuskallista. Lähinnä säälin sellaista, joka ei sitä ymmärrä.

    Osallistuin myös haasteeseesi, hyvä aihe! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Mukavasti kirjoittelit kissoista blogissasi, minusta on ihana tietää että on kaupunki joka sitoutuu eläinten leikkauttamiseen lopettamisen sijasta!

      Poista
  5. Sellainen joka ei ymmärrä lemmikin suurta merkitystä ei varmaankaan ole itse eläimen pyyteetöntä rakkautta koskaan kokenut. Ei se tee arvostelusta yhtään hyväksyttävämpää, ei kenelläkään ole oikeutta sanella kenen ja millainen suru on oikeutettua. Otan osaa menetykseesi, voimia sinulle. <3

    Osallistuin myös haasteeseesi, siinä on paljon pohdittavaa kaikille. Kiitos siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa kauniisti sanottu, olet täysin oikeassa. Kovasydämiset ovat monesti niitä joilla ei ole ollut lemmikkiä eikä tajua millaista on pyyteetön rakkaus. Tai sitten heitä joilla on toki lemmikeitä muttaj oihin ei luoda minkäänlaisia siteitä ja joiden eläimet lähinnä pelkäävät omistajiaan :/ Sellaistakin on nähty. Olisipa eläinten hankinta vähän vaikeampaa tai luvanvaraista. Kiitos <3

      Poista
  6. Apua, siis jätetäänkö Suomessa noin monta kissaa heitteille?!
    Minä en pysty nyt bloggaamaan aiheesta, mutta muut haasteen osat otan vastaan!
    Kuolema surettaa aina: joka kerran kun näen vaikka auton alle jääneen linnun, pydähdyttää se hetkeksi miettimään, kuinka jonkun elämä katkesi siihen paikkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minukin tuo lukema pöyristytti :( Tiedän kyllä että kissoja jätetään valtavasti heitteille ja leikkauttamatta jonka jäljiltä kissaparista pyörähtää pian kissakymmenikkö josta taas hyvässä lykyssä sata kissaa... Vain siksi että ei viitsitty maksaa leikkauttamisen hintaa.

      Minulla ei ole ajokorttia. En ole tarvinnut sitä helsingissä asuessani mutta muutan lähitulevaisuudessa sieltä pois ja kortin hankinta on mielessä. Mutta yksi asia pelottaa ajatuksessa nimittäin se että entä jos ajan eläimen päältä. Se taitaisi olla ajaessa suurin pelkoni.

      Poista
  7. Olen tosi myöhassa kun vasta nyt taman luin mutta haaste vastaanotettu ja ensi vkolla tulee elainpostaus koiranelamasta Turkissa! Minulla ei heru yhtaan ymmarrysta ihmisille, jotka eivat valita elaimista ja kohtelevat niita kaltoin. Osanotton elainystavan poismenon takia, on raskasta menettaa ystava!

    VastaaPoista
  8. Osanotto eläinystäväsi menetyksen johdosta. Minäkin olen joutunut hyvästelemään monta (eläin)ystävää ja aina se sattuu. Ihmiset, jotka eivät ymmärrä surua, eivät kykene myötätuntoon tai eivät ole itse menettäneet mitään. Eläimillä on oikeus olla olemassa siinä missä ihmisilläkin. Mielestäni toisten auttaminen ei ole itseltä pois.

    Hienoa, että haastat blogisi lukijat huomioimaan eläimet!

    VastaaPoista

Ilahdun kommentistasi ❤️