torstai 4. heinäkuuta 2013

Kirje isännälle


 

 Tämä on tarkoitettu juuri sinulle joka et ole ryysyjooseppi etkä
kartanonomistaja vaan jotain siltä väliltä.

Otsikon luettuasi luulet kai kirjoituksen sisältävän hevosenjalostukseen
tai väkilannoitteisiin liittyviä ammattiasioita. Mutta nyt, isäntä hyvä,
erehdyt varsin pahasti. Jos tämän kirjeen luettuasi voit lyödä rintaasi ja
sanoa että minähän olen oivaltanut nuo asiat jo vuosia sitten, saat olla
tyytyväinen. Mutta jos niskasi punehtuu lukiessasi ja tunnet sisälläsi
syytöksiä, niin ravistele itsesi hereille ja ala toimia. Ja nopeasti!

Sinullahan on emäntä jonka talutit vihille vuosia sitten.


Hän oli rusoposkinen ja elämänhaluinen, virkeä ja iloinen.

Onko hän sellainen nyt? Onko edes tuo elämänhalu jäljellä? 

Te lupasitte silloin jakaa kaiken tasan elämässänne eikö totta?

Nyt kuitenkin olet sälyttänyt emäntäsi harteille ikävistä asioista 
ainakin yhdeksänkymmentä prosenttia. Itse kellastelet omien
kymmenen prosenttisi kanssa ja koetat hiljalleen vielä huojentaa
taakkaasi. Etkä kai huomaa erotusta? Niinpä emäntäsi onkin
kumarainen nelikymmenvuotias vanhus joka ei enää osaa hymyillä.

Hän tiuskii sinulle ja sinä ihmettelet kun iloisesta emännästäsi
on tullut äkäinen eukko. Miten hän on sellaiseksi muovautunut?

Siinä arvoitus pohdittavaksesi isäntä hyvä.


Sinun taloutesihan on noin päällisin puolin kohtalaisessa kunnossa.

Ehjät katot ja levyjä seinillä. Ehkä ula-antennikin. Itsetuntosi on melkein
tuon antennin korkeudella ja sinä ajattelet että ei sitä olekaan näin
hienosti kaikilla mökkiläisillä. Eipä kyllä mutta...

Emäntäsi retuuttaa ämpäreillä veden navettaan ja saunaan niinhän?

Vesijohdoista olet kuullut mutta et katso itseäsi velvolliseksi niitä laittamaan.

Tai sanot ettei ole varoja. Kuitenkin ostit ularadion vaikka entinenkin radio
kuului kyllin hyvin.


Emäntäsi vetää kelkalla silput puimalasta, heinät ladosta ja perunat kuopasta.

Enhän minä mitenkään ehdi hevosella ajaa kun 
olen joka päivä metsäpuuajossa, yrität puolustautua. 

Mutta, isäntäni, sinähän jäät rokuliin jos on kovin kasteleva sää
ja jäät koiran kanssa huvittelemaan jänisjahtiin. Ja muistatko syksyllä kun olit
kahdeksan päivää hirvijahdissa? Toit kyllä poissaolosi lunnaiksi kaadon tapahduttua
viisi kiloa syistä lihaa. Mutta silloinkaan emäntäsi ei jaksanut ilostua.

Noina jahtipäivinä ja muulloinkin kuului liiteristä kivakka sahan sihinä, kun emäntä
katkoi hellapuita. Kulunut hameenhelma siellä vain lupsahteli työn tahdissa.


Olet kai kuullut että suomessa käyttävät katkaisusirkkeli-nimistä
konetta? Pienissäkin taloissa? Katkovat sillä nopeasti koko vuodenkin
polttopuut. Sinusta se tuntuu tarpeettomalta, ja niin, kalliiltakin.

Mutta sinunhan kannatti ostaa se uusi hirvikivääri ja kiikari siihen
vaikka entisenkin kaliiberi olisi ollut laillinen ja oikein hyvä?

Moneen vuoteen et ole tullut katsoneeksi millaisessa kunnossa ovat 
emäntäsi pyykkivälineet. Yksi pieni saavinnysä jäljellä. Pyykkilauta 
säpäleinä. Emäntäsi hieroo vaatteet nyrkkiesi välissä. Tai tuskinpa talosi
menisi vasaran alle vaikka ostaisit pyykkikoneenkin. 

Eihän tuo mennyt viime keväänäkään kun ostit mopon
 ja hevosia vaihtaessasi sait kolmekymmentätuhatta väliä.


Huomannet kai, isäntä, että voisimme vielä jatkaa etkä sinä pystyisi 
tarjoamaan kunnon vastinetta. Mutta kohta pääset rauhaan.

Olet selvinnyt tähän saakka ostamalla emännällesi äitienpäivälahjaksi
sukat tai hamekankaan jota hän ei koskaan jouda ompelemaan.

Miten kauan yrität selviytyä tällä?

Joka tapauksessa, laiminlyöntiesi hinta on jo liian kallis:
emäntäsi ei ole virkeä ja iloinen.Hän ei jaksa olla aurinkona
kotonanne. Tämä on suuri vahinko varsinkin lapsillenne.

No niin isäntä.

Nyt saat joko tyytyväisenä lyödä rintoihisi - 
tai lähteä heti heinähäkin
kanssa ladolle. 

 Itseesi katsoen, ravia ajaen.


(Veikko Rissanen / Kotiliesi / 1960)

5 kommenttia:

  1. Ha haa! Toivottavasti tämä osui moneen maaliin! *taputtaa suuria karvaisia käsiään*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa minä toivon! Oikein myhäilin kun pohdin että pistoja on täytynyt tuntua...

      Poista
    2. Tuli yhtäkkiä mieleen että monessa patriarkaalisessa kulttuurissa rahat ovatkin yllättäen kuuluneet kotirouvan vastuulle, siis, aviomies on ojentanut kiltisti palkkansa vaimolleen ja saanut tältä sitten taskurahaa omiin ostoksiinsa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Laskeskelin että oma isoäitini on ollut lehden ilmestymisen aikana tuollainen nelikymppinen emäntä. Pitääkin kysyä miten oli laita hänen pyykkilautansa aikoinaan. :)

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️