torstai 25. huhtikuuta 2013

Wanhoja uutisia Raumalta


Olen taas huvitellut sanomalehtiarkistojen kätköissä. 

Ne ovat niin mielenkiintoisia! 

Lukiessa vähän aina naurattaa, itkettää, harmittaa ja puistattaakin.
 Alussa ovat silmät seota vanhan fontin tankkaamisessa mutta jo puolen tunnin
 kuluttua lukee kuin vanha tekijä merkillisiä kirjaimia ihan huomaamattaan.

Ajattelinkin tarjota teille hauskoja paloja huhti- ja toukokuulta vuodelta 1882.

Kaikki nämä jutut napsin Rauman Lehti-nimisestä sanomalehdestä.

 Kahvea tarjolla.

Kaikenlaiset ilmoitukset olivat sanomalehdelle silloin 
kuten nytkin tärkeä tulonlähde. Ja kyllä niitä olikin.

"Hyvää sitrooni-simaa" tarjosi vapun tienoilla useampikin paikka. 

"Erittäin hywän makuista suklaata ja cacaota," "karjan omenia," sekä
 "laivamiehistön ruokaa niinkuin suolasta sianlihaa, raavasta, sekä ruisleipää sekä juomista" 
myytiin myös niinikään. Eräs mainos ilmoitti mystisesti: "Yksi elävä sika." 

Liekö ollut myynti-ilmoitus sekin?

Todetaan myös että "niille jotka haluavat viinaa puhtaasta viljasta
 ilmoitetaan täten että Uudenkaupungin viljapolttimo-yhtiö valmistaa
 viinaa ainostaan puhtaasta viljasta." 

Ja niinpä, tämä on hyvä tietää. 

Ettei vain osta viinaa joka on likaisesta viljasta. Sitäkin varmaan oli kaupan koska
 tässä niin puhtautta alleviivattiin. Olikohan likaisen viljan viina jotenkin pahanmakuista?


Mitä enemmän lehtiä luin, sen paremmin huomasin hermostuneen
 vireen jokaisen lehden painoksessa kun kirjoitettiin pahamaineisesta Rupulista. 

Mikä tämä rupuli tarkalleen oli, en päässyt heti selvyyteen mutta niin erittäin 
huolestuneesti siitä puhuttiin ja jaettiin ohjeita miten rupulilta voisi välttyä että kiinnostuin. 

Pahaenteiset otsikot kuten "Rupuli lähenee kaupunkiamme!" kertoivat siitä 
että mistään ihan tavallisesta noroviruksesta ei ollut kyse. Lehti lehden jälkeen 
kertoo että oli taas miehiä kuollut. Ja viimeksi Kullanperän kylästä "tähän hirweään 
tautiin joka vallalle kerta päästyään on miltei mahdoton saada häädetyksi!" 

Tautia liikkui kaikkialla Rauman ympäristössä, ja huomautettiin
 myös pelokkaasti että kirkossakäynti oli suuresti lisääntynyt 
joka yksistään kertoi Rupulin kauhusta. 

Rauman pyhän ristin kirkko.

Jokaisessa lehdessä kerrottiin hoitotoimia ja neuvotaan mm.

 "Erottakaa heti pois rupuliin sairastuneet kaikista muista kuin niitten 
hoitajista, pitäkää sairasten makuuhuoneissa raikasta ilmaa akkunain 
aukaisemisella pyhäpäivinä sekä uunipellien auki olemalla. Moni luulo
 ettei rupuli tartu on niin turha ettei se vaadi enempää kuin mainitsemisemme.
 Vielä kerta siis: Raittiutta ja puhtautta sekä suurta warowaisuutta juuri nyt!"

Mikä sitten oli tämä hirwiä Rupuli? 

Kyseessä oli Isorokko. 

Ajattelin että laitanpa tähän havainnollistavan kuvan isorokkopotilaasta joka 
demonstroisi millaisesta sairaudesta on kyse mutta käytyäni katsomassa miltä tuo 
"smallpox" livenä näyttääkään, päätin toisin. Jos te saatte saman päähänpiston, kehoitan
 harkitsemaan uudelleen jos olet herkkä. Mielenkiintoista asiayhteyden kannalta 
mutta ei missään nimessä kaunista.

Aivan avuttomina ei rupulia odotettu vaan Raumalta
 löytyi myös ammattimainen rokottajatar. 

Asukkaita moitiskeltiin siitä että ylen harvat ovat saapuneet rokottajattaren
 luokse rokko-istutukseen. Tämä on jonkin verran ymmärrettävää sillä
 toisinaan itse rokote sai henkilön hyvin sairaaksi.

Karl ei menehtynyt Rupuliin mutta 
hänen muistorunonsa on karun kaunis.

Huolimatta siitä että kauhistuttava Rupuli vaani hiljaisena 
tappajana kaupungissa, järjestettiin pelon alla sentään huvituksiakin. 

"8:nnet tanssihuvit pidetään sunnuntaina huhtikuun 23. päivä. alkaen kello 7 illalla. Sisäänpääsymaksu on Rouvasnaisilta yksi markka, herroilta 1. markka 50p. ja lapsilta 50p."

(Entä neidit?)

Hieman huolestuneita oltiin myös Raumaa uhkaavasta Hihhulilaisuudesta. 

 Ellet ole erityisempi historiantuntija niin sana varmaan huvittaa. 

Vielä 1800-luvun puolella Lestadiolaisuudesta puhuttiin siis alun perin Hihhulilaisuutena! 
Ongelma tuolloin oli uuden ja huolestuttavan uskonsuunnan edustajien vierailu
 kaupungissa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin ainakin toimittajan mielestä sillä lehti 
kertoo että Helsingistä saapuneet Hihhulit eivät saaneet esitteiden jakamisesta
 ja saarnaamisesta huolimatta seuraajia ja palasivat
 takaisin jo muutaman päivän perästä.


Tämä pikkuilmoitus oli minusta merkillinen enkä osaa sitä selittää.

Tarjoutuuko Rouva Wesander siis ottamaan ottolapsia vai piikoja? 
Ja miksi fontti vaihtuu kun kieli vaihtuu? Kummallista.

*

Hauska pikkujuttu oli minusta seuraava. 

Rauman Lehti-lehden toimituksella lieni jotakin hampaankolossa jotakuta kirkon
 viranomaista vastaan sillä lehdessä oli tällainen lyhyt kuvitteellinen sananvaihto:

Tenho: Oletkos Rauman Lehdestä lukenut
 noista eriluontoisista sisarus-pareista?

Tuusu: Olen oikein. Entäs sitten?

Tehno: Etkö tahdo kanssani mennä tirkistämään jonkin 
mökin ikkunasta, jospa löydettäisiin tuo merkillinen 
sisaruspari siivottomuus ja epäjärjestys?

Tuusu: Ole vaiti! Kyllä ne löytyvät 
paremmistakin paikoista kuin mökeistä!

Tenho: Paremmista paikoista!?

Tuusu: Niin oikein.

Tenho: Sanoppas minullekin?

Tuusu: Mene vain Rauman kirkkoon, eli 
tirkistä sen ikkunasta. Kyllä ne löydät.

Tenho: Vai niin, en olisi uskonut!

Menikö ohi? Niin minultakin. Mutta luulen että kyse oli siitä että lehti
 katsoi oikeudekseen piikitellä kirkon sottaisuutta ja huonoa hoitoa
 yleisönosasto-pakina tyyliin. Tämä on varmaan silloin 130 vuotta sitten 
kovasti naurattanut seurakuntalaisia ja harmittanut hirveästi kirkon 
henkilökuntaa ja ollut puheenaiheena monen Frouvan kahve-kutsuilla 
jossa sitä on päivitelty kovasti ainakin parin viikon ajan varmasti.


Samoja harmeja on ollut silloin kuin nytkin, tavaroita on kadonnut. 
Onneksi on lehden ilmoituspalsta jossa hukattua voi etsiä 

Esim: "Kadonnut. Lasisilmä koteloineen Ruilan ja Palmrothin talojen 
välillä. Kunniallinen löytäjä jättäköön sen tämän lehden painoon." 

Mahtoi olla ikävää odotella löytyisikö sitä lasisilmää ollenkaan.
 Luulen että olivat kalliita kapistuksia. 

Lähdin pohtimaan olikohan hänellä odotusaikana silmälappu? 
Ja mistä hän sellaisen sai? Ehkä vaimo ompeli mutta oliko vaimoa? 
Vai kulkiko vain silmättä silmäkuoppa mollottaen pitkin vanhan Rauman katuja?

 Voi vastaamattomia kysymyksiä! 

Eräässä myöhemmässä lehdessä oli taas ilmoitus toisesta onnettomasta joka oli 
kadottanut lasisilmänsä monikossa, elikä silmälasit koteloineen. Tämä herra oli 
valmis maksamaan löytöpalkkionkin ja ilmoittaa löytäjän voivan noutaa palkinnon 
Grönroos'in rommipuodista. (Miksi nykyään ei enää ole rommipuoteja?)


Huhtikuussa 1882 ilmestyi kokonaista viisi numeroa. 
Jokaisesta lehdestä löysin mukavia nimipäiväilmoituksia. 

Nimipäivä oli tuolloin tärkeämpi kuin syntymäpäivä jota jälkimmäistä harva 
mitenkään muisti ja on hauskaa että myös miehet onnittelivat avoimen 
hellästi toisiaan lehtien palstoilla. Eräs kaunein loru mieskaverukselta toiselle kuului:  

"Sun elämäsi puu korkealle kasvakoon ja olkoon täytetty onnen ja rakkauden ruusuilla!" 

 Muutenkin nämä toivotukset olivat ihania. 
Ei suinkaan tavallisia "Onnea!"-toivotuksia vaan esim. 

"Olkoon ikäs onnellinen, loppus loistava!"

Eräässä lehdessä oli kuitenkin ennätys, "Otto A-R'lle" oli onnitteluviestejä 
toinen toisensa perään lähes loputtomiin. Otolle toivotettiin mm. 

"Onnea, riemua ja menestystä kaikissa toimissasi, sitä tässä toiwotamme!" ja 
"Hurraa! Nyt Otto nimipäiwällesi joka on huomenna! Onnea riemua ja menestystä,
 sitä veikot toivottaa!"


Erityisesti eräässä toivotuksessa olivat kalliinnäköiset kehykset ympärillään 
 jotka varmasti olivat maksaneet toivottajalle monta markkaa ja sanat: 

"Otolle. 

Onnellisuutta sinulle vaan. Toivoo ainiaan. 
Ja kaikk sinun nimesi tietävät. 

Et ole vanhanakaan unhoitettu!"

Tästä tulin hieman surumieliseksi. 

 Otto on tainnut olla harvinaislaatuinen ihminen, mukava ja ystävällinen
 nuori mies. Monien rakastama. Ja nyt hänet on sittenkin unhoitettu. 
Kuka enää muistaa Ottoa? 

No, nyt moni meistä sentään tänään ajattelee häntä,
 kenties ensimmäisen kerran yli sataan vuoteen. 

Runon kirjoittaja taisikin olla ennustaja.

19 kommenttia:

  1. Ihana juttu. <3

    Sitä minä aina näissä vanhoissa jutuissa mietin, että miten paljon ihmiset ovat muuttuneetkin reilussa sadassa vuodessa! Vanhan ajan sanomalehdistä jotenkin kuultaa sellainen naiivius, jopa lapsellisuus, johon ei todellakaan enää nykyaikana törmää. Mietin, että johtuukohan naiiviuden tuntu sen ajan suomen kielestä vai olivatko ihmiset silloin oikeasti naiivimpia kuin nykyään.

    Rupuli-kuvia kävin tietysti uteliaisuuksissani katsomassa. Ihan hyvä, ettet laittanut rupuli-kuvaa tähän! Mistäköhän rupuli-nimi muuten on saanut alkunsa, kun eihän sillä ole mitään ulkoista yhteyttä isorokkoon, ennemminkin tosiaan ripuliin. Vai kutsuttiinko isorokkoa tuona aikana vain rupuliksi? Paljon kysymyksiä, ja niin vähän vastauksia...

    Onpas Raumalla komea kirkko! Tuolla pitäisi päästä melkein käymään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On totta että oikein vanhat tekstit ovat jotenkin aika lapsellisen tuntuisia. Esim. olen lueskellut myös seksuaali- ja päihdevalistuskirjoja parin, kolmen sadan vuoden takaa ja ne vasta ovat koomista luettavaa tekstin naiiviuden ja holhoamismentaliteetin takia.

      En osaa sano mikä asiassa on totuus, nykyään uutiset ovat tarkoituksella kliinisiä, toimittajat koulutetaan kertomaan faktoja ilman persoonakohtaista kauhistelua. Ennen oli ihan toisin, silloin lehtijutun kirjoittaja sai tuoda jutussa esiin melko vapaasti oman persoonansa ja mielipiteensa. Silloin on aina se "vaara" että juttu menettää ammattimaisuuttaan ja alkaa muistuttaa alakoululaisen sepustusta.

      Toisaalta ennen elettiin varsinkin maalla pienemmissä piireissä ja pienemmän informaatiotulvan alla, siinä missä me tiedämme kaiken maailmanmenosta ja harva asia enää hetkauttaa, oli tuolloin vähemmän tietoa kaikista muualla tapahtuvista kamaluuksista. Ehkä se loi lintukodon ja naiiviuden ympäristöä vaikka omalla kylällä sattuikin murha tai pari. Enpä tiedä.

      Isorokko vaikuttaa aika hurjalla tavalla myös suolistoon aiheuttaen ripulia ja oksennusta joten mietin että mahtaisiko asia olla peräti niin että nykyinen ripuli-sana onkin tullut alunperin rupuli-sanasta kuvaten kauheita isorokko-ulostuksia? Huh!

      Rauman kirkko on tosi sievä. Tule kesällä niin pidän kiertokäynnin ;)

      Poista
  2. Oih, nyt pääsen pätemään! Nimittäin tuon Hilma Wesanderin ilmoituksen kanssa :-D Kyseessä on aikoinaan varsin tavallinen tapaus eli vanhempi rouva, jolla on omiin tarpeisiin liian tilava koti (esim. siksi että omat lapset ovat lentäneet pesästä) koulukaupungissa, hakee maaseudulta kotoisin olevia opiskelijoita itselleen täysihoitolaisiksi. Sillä tokihan varsinkin tyttölapsilla pitää kunnollinen majapaikka siveellisyyden vartijoineen vieraalla paikkakunnalla olla! Rouva Wesander saa siitä paitsi lisätuloja, myös seuraa ja mielekästä työtä koska hän ei enää kokkaisi ruokaa vain itselleen. Tai voihan kyseessä toki olla vanhapiikakin jolle on osunut iso perintökoti.

    VastaaPoista
  3. Fontista vielä: tämä meille tutumpi ja helppolukuisempi fontti ei ollut se fontti mitä kirkon järjestämässä kansanopetuksessa käytettiin. Uudistusta vastustettiin ja uuteen fonttiin tykästyivät varmasti ekana koulutetut ihmiset, siis ne, jotka olivat tottuneet lukemaan lukemisensa ruotsiksi. Hilma Wesanderin lehti-ilmoitus kertoo tämän tarinan sanattomasti :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jihuu, kiitos selvennyksestä! Tämähän käy täysin järkeen, itse olin aivan ihmeissäni tuota ilmoitusta katsellessani kun se antoi niin vähän tietoja. Tuli mieleen joku namutäti joka halusi nuoria neitoja kattonsa alle :D Mutta nythän se selittyi huomattavasti järkevämmällä tavalla :)

      Kun tuli tuo fontti-uudistus, oliko niin siis että muualla, esim. Ruotsissa tuo uusi meille tutumpi fontti oli jo käytössä ja siksi se Hilmallekin oli kivempi käyttää?

      Poista
    2. Juu, manner-Suomihan (siis ruotsinkielisten kaupunkien ulkopuolella) oli oikea takapajula jonne kaikki uusi tuli myöhässä :-)

      Poista
    3. Okei! :) Tuntuu että näinhän se on nykyäänkin vaikka tiedonkulun pitäisi olla paljon nopeampaa nyt kuin ennen ;)

      Poista
  4. Voi tama oli taas niin mielenkiintoinen postaus etta ihan hykerryttaa! Voi rommipuoteja ja rupulitautia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti :) Minusta nämä vanhat jutut ovat myös niin hirveän jänniä että on kiva jakaa niitä!

      Poista
  5. Mietin tuota "puhdas vilja"-ilmoitusta... Että voisiko olla kyse siitä, että olisi käytetty ruuantähteitä, perunankuoria yms. "paskaa" sen viinan valmistamiseen kunnon viljan sijaan/ohella. Ja että toi olisi vähän niinkun sellanen nykyajan "lisäaineeton/transrasvaton/yms!"-tyyppiseen mainostukseen verrattavissa oleva asia, että pelkästään viljaa käytetään viinankeittelyssä, eikä sitä ole jatkettu, "liattu" millään halvalla hötöllä. Arvailen tässä vain! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet ihan varmasti oikeassa. Tuo mainos taitaa nimenomaan mainostaa "laatuviinaa" arvonsatunteville ihmisille. Keskiluokkaisille tai peräti säätyläisille. Rahvaat saivat sitten vedellä niitä kotipolttoisia jäteviinojaan navettojensa takana :D Hauska miten ennenkin osattiin hienosti mainostaa. :)

      Poista
  6. Mulle tuli kans mieleen, että tuo "puhdas vilja" tarkoittaa varmaan sitä, että se on pelkästä viljasta valmistettu. Ei siis käytetty esim. perunaa tai muita aineksia valmistuksessa.

    Kiitos, muuten, myös hirmu ihanasta ja mielenkiintoisesta blogista. Täältä oppii aina jotain uutta! :)

    Terveisin Iina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kun käyt lueskelemassa ja kiitos kauniista kehuista :) Niistä tulee hyvä mieli :) Mukavia keväänjatkoja!

      Poista
  7. https://www.facebook.com/photo.php?fbid=10150294307763546&set=a.380589413545.159726.187196723545&type=3&theater

    Täällä Uudenkaupungin viinapolttimon yksi etiketti Uudenkaupungin museon Facebooksivuilta.
    Mukavia juttuja sinulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa! Niinpä onkin! :) Tekee asian jotenkin konkreettisemmaksi!

      Ja kiitos samoin, kiinnostavia juttuja blogissasi!

      Poista
  8. Palasin uudestaan tähän sinun postaukseesi kun nuo ilmoitukset ovat niin hauskoja. Mietin tuota ilmoitusta kadonneista klasisilmistä. Olisikohan kyseessä kuitenkin ihan vaan silmälasit? Tämä kävisi järkeen siinä mielessä että monien nykyisin tuttujen ja arkipäiväisten sanojen kirjoitusasu on saattanut olla jotakin ihan toista sata vuotta sitten. En oikein muuten ymmärrä miksi lasisilmän kotelokin on kadoksissa, eiköhän lasisilmää kuitenkin säilytettäisi siellä oikealla paikallaan, silmässä. Olisi jotenkin hassua että yhdestä lasisilmästä puhuttaisiin monikossa eikä henkilö kahdella lasisilmällä varustettuna vaikuta kovinkaan uskottavalta. =) tällaista pohdiskelua näin tiistai-aamun ratoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on jännä juttu koska mietin ihan samaa. Mutta kaikissa lukemissani lehdissä puhuttiin aina klasisilmistä monikossa. Ja sitten törmäsin tuohon yhteen ainokaiseen ilmoitukseen jossa puhuttiin nimenomaan lasisilmästä yksikössä kun kaikissa muissa (liekö silmälasien hukkaaminen ollut silloin jokin buumi koska ilmoituksia oli saman vuoden lehdissä tosi monia) puhuttiin monikossa. Saatat kyllä hyvinkin olla oikeassa!

      Poista
  9. Wau, mitä juttuja täältä löytyykään, todella mielenkiintoista! Tunti jos toinenkin juuri vierähti uutena lukijana tässä blogiasi selaillen, kiitos todella kivoista ja mielenkiintoisista historiapaukuista! :) takuulla jatkan blogisi seuraamista.
    Terv. Raska

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sinulle piristävästä kommentistastasi josta tuli aidosti iloinen mieli <3

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️