lauantai 23. helmikuuta 2013

Musiikkilauantai


Flunssa ei ole mennyt päivässä ohi vaan on kiristänyt otettaan, 
mitäpä muuta sitten heikoilla voimillani tekisin kuin kirjoittelisin tänne?

Vaikka aika monella on jotain terveysongelmia ihan arjessakin, vasta tällainen
 akuutti flunssautuminen tuo esiin outoja mielihaluja. Olen ollut kasvissyöjä jo
 melkein 17 vuotta mutta tänään olen himonnut meetvurstia. Liekö minulla siis 
suolanpuutetta kun normaalisti siis tuollainen juttu ei juolahda mieleenkään. Kävin
 jo hitaasti astellen ja varoen marketissakin mutta en löytänyt mitään meetvurstin 
korviketta. En kyllä ostanut siis sitä aitoa ainettakaan tämä todettakoon. 

Nyt tällä hetkellä ajatelen vain meetvurstia, meetvurstia, meetvurstia. 
Jotkin makumuistot eivät haihdu kielen nystyistä ikinä, tuosta 
viimeisestä meetvurstinsyönnistäni kun on jo kohtuullisen lukuisa vuosi.


Lisäksi, kaiken päivää, itseasiassa tämä alkoi jo
 eilisiltana, päässäni on soinut Edelweiss. 

Nämä ovat taas näitä aivojen omalaatuisia päähänpistoja, 
en ole kappaletta ajatellut sitten ala-asteen musiikintuntien
 jolloin sitä tuli laulettua mutta tänään olen ottanut takaisin
 kaikki Edelweissittömät vuodet joita tässä välissä on ollut.

 Ihana Julie Andrews esittää kappaleen kieltämättä paremmin
 kuin mitä minä täällä videon mukana raakkuessani. 
Suonette anteeksi etten liitä tähän omaa ääninäytettäni 
joka varmasti kyllä toisi hymyä huulille.

Selvästi tämä tauti järjestelee aivojeni ratoja uudelleen 
sillä aikaisemmin mainitsemani musiikinkuunteluinhoni tuntuu
 ainakin hetkeksi väistyneen. En nyt siis varsinaisesti inhoa
 musiikkia, arvostan sitä kuin viinilasillista. Joskus sellainen
 tekee hyvää mutta ei jatkuvasti nautittuna. 

Musiikki muokkaa liikaa mielialojani ja on sellaista aivohuumetta
 mutta ilmeisesti flunssa on pumpuloinut päätäni niin että nyt olen
 kuunnellut koko päivän musiikkia ilman haittavaikutuksia.

Siitä ei vain meinaa tulla mitään vaikka haluaisin koska kun tietokoneeni kuumenee
 liikaa videoiden johdosta se sammuu ja päädyn lisäksi koko ajan selvittelemään
 eri muusikoiden elämäntapahtumia ja käänteitä ja kiinnostun artistin personasta. 
Riipaisevia tarinoita on kylliksi löytynyt tähänkin päivään.



Esimerkiksi The Carpenters-yhtyeen Karen Carpenterin elämänkaari
 oli niin surullinen. Valtavan suloinen ja kaunis nuori nainen niin
 sisältä kuin ulkoakin menehtyi anoreksiaan vain 33-vuotiaana.

 Murheellisemmaksi tapahtuman tekee se että taisteltuaan anoreksian 
pauloissa vuosikaudet, hän oli lopultakin parantumassa kunnes sai 
massiivisen sydänpysähdyksen johon hän kuoli. Anoreksian ja 
ulostuslääkkeiden sivuvaikutusten rajusti heikentämä sydän 
ei kestänyt äkillistä muutaman kuukauden sisään hankittua 
painonlisäystä. Eli anoreksian suurin aiheuttaja, henkinen puoli
 oli voitettu joka ei varmasti ollut helppoa ja sitten kävi noin traagisesti. 

Voi itku.


Niin kaunis kirkas ääni.
Karenin elämästä on muuten tehty 43-minuuttia pitkä elokuva -
Barbein.

Näet elokuvan tästä, tästä ja tästä.

Näyttelijöiden tilalla ovat tosiaankin barbie-nuket.
 Erikoista kyllä, sitä ei juuri huomaa traagisen ja
koskettavan sisällön vuoksi.

Elokuva alkaa lopusta, Karenin äiti löytää
tyttärensä kylpyhuoneesta juuri menehtyneenä jonka
jälkeen puretaan faktoja jotka johtivat alkukohtaukseen.

Kannattaa katsoa.


Olen tänään myös tutkinut cd-hyllyjäni ja löysin ilokseni
 kaikki mahdottoman laittomat Beatles-levyni.

Joskus teininä isälläni oli tuttava joka teki rajantakaisia ostosreissuja. 
Isäni kivasti ajatteli minua ja pyysi tuttuaan tuomaan tyttärelleen musiikkia
 ja niinpä sieltä sitten tuli Aquaa, Mr Presidentiä ja muuta aikanaan
 normaalien teinien kuuntelemaa musiikkia. Tein sitten niin että myin 
ko. piraatti-cd:t kirpparilla joista tienasin hirveät määrät rahaa ja valistin
 isääni minkälainen musiikki olisi enemmän lapsensa mieleen. 

Seuraavalla kerralla sainkin sitten koko Beatlesin tuotannon muun muassa!

Aikana kun netti hädin tuskin oli keksitty, olivat näihin piraatti-cd:hin
 ympätyt extrakappaleet joita ei löytynyt virallisilta cd-levyiltä
 kovaa kuunteluvaluuttaa ja statuksennostajaa kaveripiirissäni. 

Niissä siis on sellaisia harvinaiskappaleita joita nykyäänkin kuulee 
vain youtubesta tai vertaisverkosta.

Ihanat laittomat kapistukseni, näitäkin olen tänään kuunnellut.


Tuon kauniin pirteän verhon löysin sisarensa kanssa muistaakseni
 Porvoon kissatalon yhteydessä olevalta kirpputorilta. Jos satutte 
Porvooseen, kannattaa tehdä kieppi kissatalon kautta. 

Itse rakennus on huikaisevan kaunis, unelmataloni jonka hankin
 sitten kun voitan miljoonia lotossa (vaikka en lottoakaan) ja myös
 piha on kaunis. Niistä pelastetuista kisumirreistä puhumattakaan.

Minä jatkan musiikinkuuntelua ja makailua. Flunssassa on kuitenkin kiva 
kun tietää että vaikka miten inha olo olisi, se menee ohi eikä ole mitenkään
 vaarallista. On niin paljon kroonisesti sairaita ihmisiä jotka joutuvat
 elämään kremppojensa (usein understatement) kanssa joka päivä ja joka hetki. 

Paljon voimia jokaiselle arjen jaksamiseen kunkin omaan kotiin ja
 perheeseen ja mukavaa viikonlopun jatkoa.

8 kommenttia:

  1. Juuri eilen ajattelin tuota musiikin kuuntelua. En ole kuunnellut musiikkia (minkäänlaista) pitkään aikaan, koska minusta on jotenkin ruvennut tuntumaan, että se "vie minut väärille teille". Tykkään sellaisesta nopeabiittisestä musasta, joka on erinomaisen hyvää esim. lenkkimusana, ja saa minut satavarmasti hyvälle tuulelle muutoinkin. Nyt olen ruvennut ajattelemaan, että mitä jos en yrittäisikään nostattaa mielialaani musiikilla, vaan olisin ihan sillä mielellä, millä satun olemaan. :-) Musiikki vaikuttaa mielialoihini muutenkin häiritsevän paljon, joten ymmärrän sinua erinomaisen hyvin.

    Surullisia tarinoita. Olen monesti miettinyt nuorten muusikoiden elämää ja sitä, miksi niin monella on onneton loppu. Ehkä he olivat tavallista herkempiä persoonia, eikä (oletettavasti) kova viihdemaailma sopinutkaan heille...

    Lähetän sinulle paljon tervehdyttäviä ajatuksia! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa huomata että joku muukin on tehnyt saman havainnon! Monethan kyllä tietävät musiikin mielialoihin vaikuttavan vaikutuksen mutta ei ajattele sitä sen syvemmin. Minä taas en voi olla ajattelematta koska tunnen heti "huumeen" vaikutukset :D Olen joskus ennenkin maininnut mutta olin nuorempana töissä paikassa jossa radio soi koko työpäivän ajan ja se oli aivan kamalaa. Olen ehkä vähän liian helposti hetkautettava ihminen kun musiikilla minua voi täysin manipuloida.

      Kiitos tervehdyttävistä ajatuksista, ne ovat tainneet auttaa sillä nyt tiistaina olo on jo aika hyvä. :)

      Poista
  2. Hei!
    Kiitos vierailustasi blogissani ja lukijaksi tulemisesta! Tulin tänne vierailulle ja myös lukijaksesi. Sinulla on mielenkiintoinen ja inspiroiva blogi! Ensinnäkin nuo blogisi oikealla puolella olevat kuvat "koukuttivat" heti!!
    Samoin aiemman postauksesi pupukuvat - olen heikkona pupuihin, mutta allergian takia en voi niitä itse omistaa :(

    Carpentersin musiikista olen pitänyt aina. Taiteilijoissa ja muusikoissa on usein sellaista herkkyyttä ja haurautta joka kuluttaa heidät ennenaikaisesti loppuun - silti he pysyvät meille elävinä teoksiensa kautta... surullista ja kaunista yhtäaikaa..

    Mukavaa sunnuntaita!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kauniista sanoista. Otan kovasti osaa puputtomuuteen, mahtaa olla kamalaa :( Minulla on aina ollut pupuja elämässäni, en oikein osaa olla ilman ja allergia on suurin pelkoni.

      Hauskaa että Carpentersia kuunnellaan yhä, monet eivät muista enää koko bändiä. Luovan hengen kanssa tulee tosiaan aina herkkyys ja kun se luovuus valjastetaan kaupalliseen rahantahkoamisympäristöön joka lienee kovin kiivastahtinen, ei sitä monikaan taida kestää :(

      Mukavaa tiistaita, nyt kun tähän vastasin :)

      Poista
  3. Moi!

    Näin asian sivusta, mutta miten olet saanut hiiren kursoriin nuo ihanat vihreät perhoset?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, se on tavallinen blogikoodi jonka löydät googlaamalla vaikka sparkle code jne.

      Poista
  4. Ensin kerroit minulle uuden surullisen faktan, eli miten kävi Carpentersin laulajattarelle, sitten puhuit isäsi rajantakaisista ostosreissuista. Huuuu. Aloin heti kuvitella isääsi käymässä kauppaa kuolleitten artistien kanssa heidän ääninäytteistään... :-D

    Minäkin ymmärrän ettei musiikkia ehkä kannatakaan niin paljon kuunnella. Elin lapsesta asti 30-vuotiaaksi asti jatkuvasti kuulokkeet korvilla, levy tai mp3-potpuri taustalla, kunnes samoihin aikoihin kun aloin meditoida hukkasin kannettavan musasoittimeni. En ostanutkaan heti uutta vaan kokeilin elää ilman, ja vasta silloin (meditoimisen syventämän oman itsen tuntemisen turvin) minulle valkeni miten suuri vaikutus jatkuvasti luukuttamallani pop-musiikilla oli minuun ollut, miten se oli mieltäni heilutellut. Siitä pitäen olen kuunnellut musaa niin vähän ettei nuori meikäläinen uskoisi korviaan jos kuulisi! Kuuntelen joko jonkun tietyn hyvän biisin, ja se riittää, tai sitten kuuntelen taustalla jotain maailmanmusaa jonka sanoja en ymmärrä... minkä lisäksi kuuntelen hinduvirsiä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan hykerryttävä mielleyhtymä sinulla siellä on ollut! :D Ajattele miten tuottavaa olisi käydä kauppaa elävänä kuolleiden kanssa, heiltä saisi briiffausta menneistä ajoista ja faktaa miten silloin ennen monet asiat menivätkään mutta mitäköhän ne kummitukset haluaisivat vastineeksi? Ehkä positiivisia asioita ja rukouksia? ;)

      Jipii, lisää ymmärtäjiäni! :D Juuri noin musiikkia pitääkin kuunnella, kappale tai kaksi kerrallaan. Jotenkin niin sitä arvostaa aivan ihan eri tavallakin kun jatkuvana rämpyttävää äänivirtaa!

      Poista

Ilahdun kommentistasi ❤️