Elämän ilonaiheita on se että olen sattunut ihastumaan kaikenlaisiin retroaarteisiin.
Millainen taloudellinen katastrofi olisikaan jos silmääni miellyttäisivätkin vaikkapa hienot autot, uusin elektroniikka, design-veskat tai vaikka kallis kosmetiikka ja kauneudenhoito! Puhumattakaan siitä että harmittaisihan se hirveästi jos niitä mielestään kivoja juttuja ei voisi mitenkään hankkia vaan niitä pitäisi kieli pitkällä tiirailla mainoksista ja telkkarista...
Millainen taloudellinen katastrofi olisikaan jos silmääni miellyttäisivätkin vaikkapa hienot autot, uusin elektroniikka, design-veskat tai vaikka kallis kosmetiikka ja kauneudenhoito! Puhumattakaan siitä että harmittaisihan se hirveästi jos niitä mielestään kivoja juttuja ei voisi mitenkään hankkia vaan niitä pitäisi kieli pitkällä tiirailla mainoksista ja telkkarista...
Jos tavarasta siis pitää, on parempi olla vähän retrohullu ja nautiskella nuhjuisen kirpputorin koluamisesta kuin viinilasillisesta työviikon jälkeen ja iloita kirppiksellä laahustamisesta yhtä paljon kuin naapurinmies uusien autojen kaupassa käynnistä tai se tuttavanainen Louis Vuittonin liikkeessä vierailusta.
Finlaysonin vanha mutta priima kärpässieniliina sekä Alcobacan posliinikupit kevensivät kukkaroa 2.50e ja ovat niin kamalan kivat. Ajatuksenahan on kyllä hiukan hassua leväyttää myrkkysieniä kahvipöytään.
En sitten malttanut olla tekemättä vertailuja kun kerran pihalta löytyi aitoakin asiaa ja kyllähän tuo malliaan kovasti muistuttaa.
(Tässä olen ja pönötän mutta ellet varo niin jopa tapan!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kommentistasi ❤️