Minun, aloittelevan wannabe-minimalistin (ei kyllä varmaan koskaan tule kohdallani onnistumaan tuo minimalismi) tuli tehtyä juuri sellainen ostos mitä minun ei todellakaan pitäisi tehdä.
Tästä ei ole minulle mitään hyötyä ja pikemmin nostalgian kuin sormeni kosketus hiiren painikkeella sai minut tämän hankinnan tekemään joka on myös esimerkki tilanteesta jolloin asiat tapahtuvat mutta liian myöhään.
Miten iloinen olisinkaan ollut jos tämä tuttien runsaus olisi tullut luokseni ala-asteella. Olisin saanut loputonta materiaan perustuvaa suosiota ja olisin voinut trokata näitä eteenpäin kalliilla hinnalla.
Tämänkaltaiset muoviset tutit kuten ajan lapset muistavat, olivat 90-luvun alussa kuuma muoti-ilmiö ala-asteikäisten tyttöjen joukossa. Niitä sai tuolloin vain vaihtamalla, erilaisilta markkinoilta ja eräänä keväänä myös pääsiäismunista. Ja ne olivat kalliita.
En muista markkamääräisiä hintoja mutta muistan noin kymmenvuotiaana arponeeni ostaisinko sen syksyn silakkamarkkinoilta pienen, oranssin tutin vai neljä käytettyä Aku Ankan taskukirjaa joka antaa vaatimatonta viitettä hinnasta. Ainakin jos puolestaan tietää miten arvokasta materiaa taskarit olivat aikanaan joka onkin jo toinen juttu. Mutta nyt tämä pussillinen maksoi minulle vain euron!
Kieltämättä aikuista itseäni kiinnosti mistä tutti-innostus sai alkunsa. Vanhin löytämäni tieto oli tässä artikkelissa vuodelta 1992 jonka mukaan tuttimanian alkulähteenä olivat useammat eri jenkkiläiseen musiikkikulttuuriin liittyvät koristautumistrendit.
Onko ehdotuksia mitä näillä nykyään voisi tehdä? En taida itse koetella eksentrisyyteni rajoja tuttikaulakorulla vai mitä olette mieltä? Voitaisiinko palauttaa tämä muoti takaisin ihan siksi että minulla on nyt näitä 50kpl ja olisin sitten todella muodin aallonharjalla korvaukseksi siitä etten sitä lapsena ollut?
(Niitä oli sinisinäkin.)
Voi ei, joo, mulla oli tuollanen myös! Se oli aluks kaulakoruna ja myöhemmin kiinnitin sen reppuun roikkumaan. Muistan et joillain roikku repusta ihan oikea tutti. Ei oo kauaa aikaa kun just mietin tota tuttimuotia, se oli niin kummallinen.
VastaaPoistaVois olla hieno (tai sit ei) jos ripustaisit noita sun tutteja ikkunan eteen vähän niinkun verhoksi. Valo osuis niihin ja niistä tulis hauskoja (tuurilla ehkä jopa psykedeelisiä) heijastuksia seinille.
Nyt kun sanoit niin muistan että mulla oli repussa ihan oikeakin tutti! :D
PoistaSe on hauskaa kun lapsena sitä ei kyseenalaista muoti-ilmiöitä. Paitsi yhdellä poikkeuksella, jossain vaiheessa jääkiekkokortit olivat joku buumi ainakin meidän koulussamme ja niitä piti olla tai muuten oli out. Muistan kun ostin pakkauksen niitä r-kioskilta jostain alelaarista ja sillä hetkellä ajattelin ettei tässä ole mitään järkeä, miksi mun pitää ostaa rumien ukkojen jääkiekkokuvia kun voisin ostaa karkkiakin.
Joo toi verhoidea on aika hyvä, mulla onkin jo kristalleja niin niiden jatkoksi ehkä siimaan...
siis mä näin joskus jossain noita ja mietin että vitsit miten eeppiset korvikset tulis!! :D vai miten isoja nää on? oudot korvikset on aina muotia!
VastaaPoistaEi nää ole isoja, just ideaaleja korviksiksi. Ja joo, tuli heti mieleen muutama ihminen jotka sellaisista tykkäisi :) Onkohan mulla enää korviskoukkuja...
PoistaVautsi mikä kasa tutteja! Tulee niin lapsuus mieleen näistä.. Itsekin hommasin juuri nostalgian vuoksi muutama kuukausi sitten kirpparilta punaiset tutti-korvikset :) Mä varmaan laittaisin vaan tylsästi tuollaisen kasan tutteja lasipurkkiin ja ihailisin niitä jossain näkysällä paikalla.. Mutta toivottavasti keksit tuteille jonkun niiden ansaitseman uuden käyttötarkoituksen :D
VastaaPoistaAi sullakin on ollut tällaista ajankohtaista tuttinostalgiaa :) Hauskaa että joku on keksinyt tehdä niitä kirppikselle.
PoistaNyt on muuten tullut tähän kommenttiketjuun jo niin paljon hyviä ideoita että multahan loppuu kohta tutit kesken ;)
Itsellä oli tuollainen hieman liukuvärjättynä! Ja nyt haluan löytää sen taas, olisikohan jossain porukoiden kaappien perukoilla? Aloitetaan ihmeessä uudelleen tuo muotivillitys. Ensimmäisessä kommentissa mainittu reppuun kiinnittäminen voisi olla yksi vaihtoehto; laukkuun roikkumaan. Tai voisin itse melkein kaulaankin laittaa ja avaimenperänä voisi olla metka...
VastaaPoistaJooo! Niitä oli liukuvärjättyjäkin! Hitsi, niitä oli kyllä kaikenlaisia. Etsi ihmeessä se sieltä kaapista, itsekin etsin näiden pinkkien lisäksi omat vanhat tuttini mutta niitä oli vähemmän kuin muistin. Mitenköhän ne ovat silti jääneet mieleen niin legendaarisina?
PoistaMullakin oli näitä 90-luvun alussa joitakin kappaleita. En muista mistä niitä sain ja miksi edes niitä halusin, mutta kai ne näyttivät vaan niin kivoilta. Ehkä markkinoilta sain jonkun vähän isomman, ja luokkakaverit katsoivat sitä suut auki, joten ajattelin, että hei kerrankin mulla on jotain siistiä :D
VastaaPoistaTaisin myydä ne kirppiksellä sitten vähän myöhemmin. Mieskin muisti tutit. Hän näki niitä kynänpäissä ja kauloissa roikkumassa. Hän epäilee, että nämä ovat niitä viimeisen netittömän sukupolven kaikuja.
Muistan sen tunteen lapsuudesta kun oli joskus saanut jotain hienoa ja sitten ne tytöt jotka normaalisti katselivat vain nenäänsä pitkin, lähestyivätkin yhtäkkiä ihaillen. Silloinkin sen tajusi jotenkin vääräksi. Kyllä siitä toki silti nautti ;)
PoistaNoo kyllä näkisin jonkun rannekorujutun noista valmistuvan, vaikka itse taitaisin hyödyntää avaimenperään. Noillahan voi koristella vaikka mitä. Voi mikä nostalgiapläjäys, mullakin oli noita, vaikka aika järjettömiä artefakteja sinänsä...
VastaaPoistaEn usko että nämä kestäisivät avaimenperässä, tai siis, oman kotini ulko-ovi on niin raskas että avaimenperää joutuu aina hiukan vetämään ja siinä kaikenlaiset muoviset ripsutukset äkkiä murenevät pois. On kokemusta. Mutta nyt aloin kyllä ajattelemaan tuttirannekorua, voisi olla värikoodaten aika herkun näköinen vaikka vaalean persikanvärisen paidan kanssa.
PoistaJoo, hallitun kitsch!
PoistaNoi oli kyllä kova juttu! En muista yhtään mistä niitä sai ostaa, mut valikoima oli valtava! Pienimmät oli varmaan 5 mm pitkiä ja suurin oli koulukaverilla, varmaan joku 15-20 cm. Ja muitakin oli kuin tutteja, karkin mallisia, eläimiä, en ees muista kaikkia. Mulla on jotenkin jääny mieleen että se koulukaverin iso tutti ois maksanu 90 markkaa, joka oli aika huima summa, kun ajattelee että siihen aikaan Hesen kerrosateria tais maksaa alle 15 markkaa. Ja mikä haloo nousi, kun liikuntatunnin aikana yhden meidänluokkalaisen tytön repusta oli pöllitty kaulanauha missä oli kymmenittäin noita tutteja, opettajakin oli helisemässä kun tiesi että ne on kalliita yksittäinkin. Vaikka en ollu mitenkään hyvätuloisesta perheestä niin jostain syystä mulla oli noita kans aika paljon, mut enimmäkseen just kaikkia tosi pieniä ja muita kuin tutteja, onkohan ne sit ollu halvempia. Oispa ne vielä jäljellä... Lienee menny roskiin sillon kun lapsuudenkodista muutettiin pois :/
VastaaPoistaNe suurimmat olivat ihan älyttömiä, jotenkin yhdistän näiden tuttien ostopaikaksi kaikkein selkeimmin just erilaiset markkinat joita täällä rannikolla päin oli ja on yhä usein. Muistan miten niitä isoimpia tutteja riippui markkinakojujen katoista ja sitten niitä ihaili silmät pyöreinä... Ja ai 90 markkaa, se oli kyllä iso summa, muistan että hienon tanssiaisbarbin sai 120 markalla, siis sellaisen joka nykyään maksaisi ehkä yli 50 euroa.
PoistaHarmi että ovat menneet tutit hukkaan :/ Vaan tosiaan ebaystä näitä saa eurolla pussi ;)
Äh, ikävästi palautui mieleen tuo takavuosien tuttimania.. Meilläkin yksi luokkalainen tyttö ripusti reppuunsa oikean tutin :)
VastaaPoistaItse en nähnyt tuteissa mitään "hienoa", vaan tuntui jotenkin tyhmälle että vaippaiästään ylipäässyt varhaisnuoriso fiilisteli ihan haltioissaan muovitutteja o_O Muistan myös, että oikein isojen tuttien rinnalla ihailtiin myös sellaisia oikein minitutteja, en tiedä mistä trendimuksut silloin tuttejaan hankkivat, mutta voin vieläkin ylpeillä sillä ettei minulla ole koskaan ollut ainottakaan muovituttia.
Kuuluin kouluaikoinani paariakastiin, eli omaa suosiota ei hetkauttanut suuntaan eikä toiseen vaikka jättäydyinkin pois trendivillityksistä, kuten New Kids on the Blocks-fanituksesta, Tarrakirjoista ja Trolli-hahmoista. Toinen kummallinen villitys ala-asteen tyttöjen kesken oli ne ranteeseen pujotettavat, värikkäät muovinauhat, jotka muistuttivat kuminauhoja. Muutaman vuoden kuluutua niistä sitten kehittyi pehmeitä, ohuita rannenenkaita kuminauhatrendin jatkoksi..
Ja älyttömiin hintoihin kaikkea "muodikasta" krääsää kaupattiin, ja kaupataan nykyisinkin.
Mietin myös tuota muovituttien uusiokäyttöä, ehkä niillä voisi koristella onnittelu-, tai kutsukortteja vauvajuhliin?
Voihan tutti :)
VastaaPoistaMulle on jäänyt mieleen, että villityksen taustalla olisi alunperin ollut jostain ulkomailta lähtenyt abortin vastainen kampanja. Tämä ei tietysti koululaisten tutti-innostukseen vaikuttanut enkä itsekään siitä silloin tiennyt mitään. Joskus myöhemmin kuulin tai luin tällaista.