Muovipussin kaavoilla kasseja

Tässä kirjoituksessa näkyvä kangas on vihdoin jatkojalostunut!
Eihän siinä mennytkään kuin vain puolitoista vuotta. 

Nuo perhoset löysin pyykkitupani rompelaarista jonne ladotaan kaikki asukkaiden
hylkäämät vaatteet ja ne olivat alunperin pussilakana. Lähinnä nuorten (ja vastuuttomien)
ihmisten asuttamassa rakennuksessa kun asutaan niin siellä on aika paljon yleensä tavaraa
 vaikka kerran kuukaudessa kaikki vaatteet kipataankin roskikseen.

Voin sanoa että tämä oli hemmetin vaikea tehdä
nimimerkillä armosta läpi koulun käsityötunnit.

Tunteja ja tunteja ja tunteja ja lukuisia taustalla pyöriviä Buffy
vampyyrintappajan tuotantokausia pyöri taustaviihteenä ennenkuin
 sain tämän onnistumaan täydellisesti.

Päätin että kerrankin en tee asioita hutaisemalla ja 
vuorinkin teen vaikka väkisin ja yhtään lankaa tai reunaa
 ei mistään tule repsottamaan.

Muovipussin kaavoilla siis ommeltu ostoslaukku on
 kuvassa ja vaati kolme harjoituskappaletta ennenkuin
 valmistin mestariteokseni eli tämän:

Siinä on kyseinen laukku valmistettuna erilaisesta
 kankaasta ja pari pikkuista kolikkopussukkaa.

Vaikea kuvitella miten paljon hikeä, vaivaa, nuppineulojen
 pistämiä sormenpäitä ja unettomia öitä voisi joku niin
 viattoman ja tavallisen näköinen pikkukassi saada aikaan...

Toki niitä tuli tehtyä useampi koska en vain opi
että jokin on tehtävä ohjeiden mukaan!

Aina mielessäni ajattelen jotain sen tyylistä että "eikös kankaan
 ja vuorin voisi ommella yhdellä saumalla yhteen, miksi niitä
 pitäisi laittaa erikseen?" Ja sitten kun katsoo ohjeen kohtaa kaksi,
 tajuaa että ei, niin ei sittenkään voinut tehdä.

Ja purettava oli. Monta kertaa.

Toisaalta nyt osaan.

Mutta näitä kauppakasseja on niin monta kappaletta
 että tälle taidolle ei varmaan lähiaikoina tule tarvetta ja
sitten kun tulee, olen taas unohtanut ja sama itku ja hampaidenkiristys :)

On muuten harvinaisen osuva sananparsi!