perjantai 2. elokuuta 2013

My little pony - värityskirjani ja puhetta muista kirjoista


Oli hauska löytää varastosta tällainen.


On kyllä ihme etteivät sitä ole hiiret pistelleet
poskeensa ja pesiensä täytteeksi, sen verran moni
muu lehti oli selvästi joutunut talvipakkasten 
hätystelemien hiirten lämmikkeeksi ja viihteeksi.








Nämä muutamat ponit olivat jääneet minulta värittämättä. 

Aika söpöjä eivätkös?

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Muoti + Kauneus 70-luvulta



Skanneri toimii taas! Mikä lie ollut sen ongelma, eilen hampaitakiristellen
valmistauduin monen tunnin tappeluun sen kanssa kun päätin viimein katsastaa 
mikä sitä vaivasi mutta sitten aivan itsestään se alkoi toimia 
kuin mitään vikaa ei olisi ollutkaan.

Tekniikka, sellaista se on. Ei sitä voi ymmärtää. 

Joskus paljon aikaisemmin iloitsin löytäneeni vanhoja  Muoti + Kauneus-lehtiä
ja pääsin vihdoin niitä skannailemaan. Tässä mainoksia kesältä 1974 ja kesältä 1977.

 Jospa ne toisivat vähän lämpöä päivään vaikka tämän vuoden keskikesään
sattuikin tällaisia viileitä säitä. (Toivottavasti vain tilapäisesti!)



Tämä alempi oli minusta niin hauska, voi tuota
 mallin ilmettä "Ennen hoitoa."
Onneksi Alberto öljyhoito kaikessa teknillisyydessään 
toi taas hymyn huulille.





Katsokaas näitä korumainoksia. Muoti+Kauneuden oma pikku
bisnes oli mainostaa lehdessä näitä halpis-rihkamakoruja. 
Siis minusta ne ovat halpisrihkamaa ainakin nyt, nuo ovat
juuri noita tuttuja juttuja kirppiksen 10 sentin korulaareista.

Koin myös hauskoja ahaa-hetkiä. Nimittäin nuo kaulaan
ripustettavat pullot, minulla on ollut niitä barbileikeissä lelujen
mukana jotka sain naapurilta lapsena. Kovassa käytössä
olivatkin leikeissä mutta ei minulla ollut aavistustakaan
 että olivat olleet ennen barbileikkeihini päätymistä koruja! 

Kuka ihme on halunnut pitää pulloja kaulassaan!!?

Ilmeisesti aika moni, sen verran usein tähän rihkamaan 
kirpparilla tosiaan törmää. Onpa minulla muuten tuollainen
norsukorukin, voitin sen tosin arvasta lapsena. En kyllä usko
sekuntiakaan että se olisi norsunluuta, ehtaa muovia se on!

Ovatko nämä teille tuttuja?


Tupakkaa sai vielä mainostaa.

Tässä ilmoituksessa minua kiehtoi mainoksen symboliikka.

Oletan että höyhen kuvastaa savun kepeyttä ja pehmeyttä mutta
entäs tuo kello? Oletettavasti se viittaa tyylikkäisiin herrasmiehiin
joille tämä tupakki on omiaan mutta nykyihmiselle se tässä yhteydessä
kai merkkaisi sitä aikaa joka tupakan myötä elinajasta vähenee...


Tämä oli pakko skannata koska se on niin käsittämätön!

"Menetin tyttäreni herralle... - HERRA SOPASELLE! -

Mistä ihmeestä on voinut olla kyse??

Ja eipä tuo "SIILOAN ottaa lapsesi!" paljon asiaa eteenpäin avaa... 

On tainnut olla aika jännä lehti tuo P.S aikanaan.


Tunnistatteko mallin?


Minun alkoi tämän mainoksen nähtyä heti tehdä 
mieli tuollaista sateenkaarenväristä hartiahuivia. 
Olisipa se piristävä vaate. 

Tosin, kokemuksesta
tiedän että harvalle käytölle jäisi. Ostelen paljon
uffin-alesta ihania hartiahuiveja mutta en muista 
koskaan käyttää niitä.


Tässä vilahtaa hieman rintaa. Nykyään taitaisi tulla valituksia.


Somat Nivean pullot ja hauska kesäinen kuva.


Rai-Rai :) "Menestys pohjoismaissa." ja "Uutuus tulipunakukka."

Oranssi pullo on nimeltään "Aurinkoinen," sininen on tietenkin
"Sininen hetki" ja punainen se uutuus tulipunakukka. Vihreästä
en saanut selvää.


Voi, voih, onpa somia purnukoita. 

Haluaisin kaikki Aqua Manda-tuotteet. 

Kamalaa lukea tällaisia vanhoja mainoksia kun tietää 
ettei ole mitään toivoa saada itse tuotteita! Tuoksu
tuossa vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta. 
Varmaankin juuri sellaiselta josta pitäisin...


Tässä lehdessä oli myös Armi-kilpailu. 
Piti äänestää suosikki-Armia
ja voi voittaa eläimiä! 

Kerta kaikkiaan, Anytimellä oli näiden
lehtien perusteella todella, todella merkillisiä mainoskampanjoita,
kerron myöhemmässä blogipostissa toisestakin kilpailusta jonka
rinnalla tämä pääpalkinto, undulaatit, kyllä kalpenevat.




"Yritän näyttää hyvältä vaikka olenkin uinut koko päivän.

Koskaan ei voi tietää vaikka uimaopettajakin
olisi diskossa illalla..."

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Suloista Siloa kerrakseen


Kukaan vanhoja suomalaisia naistenlehtiä lukenut
ei ole voinut välttyä Turkulaisen Silo - trikoo 
ja "muotiatelieri"-tehtaan mainoksilta.


Silo toteaa mainoslehtisessään: 

"Kun kutomateollisuuden tuotteita ruvettiin maassamme valmistamaan,
jähmettyi tuotanto yksitoikkoiseksi massavalmistukseksi. Tuotteet olivat lujia 
ja huokeita mutta ne eivät ostajia tyydyttäneet, ne eivät olleet kauniita

Trikooalalla ovat keinosilkin alati parantuessa mahdollisuudet ja yleisön
 vaatimukset alati kasvaneet.  Näitä mahdollisuuksia hyväksi käyttämään 
perustettiin Turussa vuonna 1928 Kudos OY Silo joka nuoresta ijästään 
huolimatta on maamme tunnetuimpia alallaan."


Ylpeästi todetaan seuraavaksi että menestyksen takana ovat
onnistuneet mannekiininäytökset sekä Silon omat kuosit mutta
luonnollisesti myös laatu ja hinta

Tehtaan perusti kauppaneuvos August Laurén (1897-1953.)


 Silo ei turvaudu vain sulosanoihin vaan esittelee 
esitteessään tehtaansa toimintaa joka kaiketi kiinnostaa
myös joitakuita nykynaisia. Siis lehtisessä eteenpäin.

"Työ alkaa langasta. Se ostetaan valmiina, osittain kotimaasta
mutta useimmin ulkomailta. Silkin ja useiden muotikudosten 
valmistukseen tarvittavia erikoislankoja ei saa suomesta. 

Eniten käyttää Silo keinosilkkiä mutta myös puuvillaa, 
villaa, angora-villaa, vistraa...

Silossa valmistetaan myös hyvää, tiivistä Charmeuse-kudosta.

Joka myyntikaudeksi tulee jotakin uutta!"


"Kuosien ja laatujen ohessa myös hinta on Silossa saanut aina huomiota 
osakseen, ja tämän määrätietoisen pyrkimyksen tuloksena Silon 
viimeaikaiset kauneimmatkin uutuudet ovat hinnaltaan varsin edulliset.

Niinpä himmeästä kuparisilkistä kudotusta, viimeisten 
muotivaatimuksien mukaisesta mattacrepistä valmistetut 
alusvaatteet, puvut ja puserot ovat aivan hämmästyttävän huokeat!


"Kun kankaat on kudottu, ne tarkastetaan erittäin huolellisesti.

Jos jossain kohtaa on lanka katkennut, korjaa tarkastaja 
viallisen paikan käsin, tehden siihen samanlaisen
 silmukan kuin mitä konekin tekisi. 

Tämän jälkeen seuraa värjäys, Silon värikartoissa on lähes
sata erilaista vivahdusta. Sitten trikookankaat mankeloidaan ja jo odottavat 
leikkaajat päästäkseen paloittelemaan kankaat  alushameiksi, leningeiksi, 
housuiksi tai yhdistelmiksi joita sitten kauppiaat myyvät ympäri maan. 

Monilla tahoilla odotetaan mielenkiinnolla Silon uutuuksia.
 On totuttu ettei Silolta tule milloinkaan kilpailijoitten tuotteiden
 jäljittelyitä vaan aina on jotain ennen näkemätöntä.

 Usein kauniimpaa kuin on osattu odottaakaan!"


Esite kuvailee miten kaikkein pyhimmässä, kuosien suunnitteluosastolla
asut kaavoitetaan elävien mallien päällä jonka jälkeen kone leikkaa
20-30 kaavanmukaista kangaskappaletta kerrallaan valmiiksi.

"Erikoiskonein kappaleet saumataan ja ommellaan yhteen.

Hienoin konein suoritetaan koristekirjonta "brodeeraus," eräs koristelutapa
on myös "applikaatio," kukka- ym. koristeitten muovaileminen värikkäistä
päällekkäin ommelluista tilkuista. 

Trikootuotteiden viimeistelyssä tarvitaan paljon käsityötä, tärkein 
näistä on päättely jonka näemme yllä olevassa kuvassa."


"Viimeisenä työvaiheena on silitys joka sekin tapahtuu käsin ja erityisen
huolella. Mutta ovatpa silittäjätytöt niin tottuneita ohuimmankin crepin 
käsittelyyn että kappale varmasti kyllä saa oikean muotonsa. 

Sen jälkeen osa tavarasta pakataan varastoon pahvirasioihin,
muutamat arvokkaimmat valmisteet kukin erikseen n. s. 
lahjapakkauskoteloihin. Ja sen jälkeen ovatkin Silo-tuotteet 
valmiita jättämään syntymäsijansa."


Silo menestyi pitkään. 

Loppunsa tehdas kohtasi vasta
vuonna 1986 jolloin se meni konkurssiin.

Vaikka Suloinen Silo on siirtynyt tehdastaivaaseen, kuullaan tässä 
blogissa Silosta vielä toisenkin kerran. Sikseen kauniita kun
ovat yrityksen kuvastot. Onko teillä Silomuistoja?

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Kasari- ja ysäritarroja


Löysin lapsuuteni tarrapussin josta skannailin 
ennen skanneriongelmia muutamia tarrojen kuvia koneelle.

 Ymmärrän että tämä aihe ei varmasti kaikkia kiinnosta,
 mutta täällä käy niin eri ikäisiä lukijoita ja juuri tuli toive
"joistain kasarileluista," joten muutama tarrankuva on nyt
paikallaan vaikka nämä eivät nyt ihan leluja sentään ole  :)

Ja retroahan nämäkin alkavat olemaan.



Ei niin kauan sitten, 80-luvun lopussa myytiin
 uutuuksia, yksittäispakattuja pikkurahkoja joiden 
mainostarroja nämä olivat.

Nykyään noita pieniä rahkapakkauksia
on monilta eri firmoilta mutta silloin ne olivat
uusinta uutta ja todella eksoottista minun lapsenmielessäni,
harvoin saatavaa herkkua eli veikkaan että olivat uutuudessaan kalliita.


Silloin kauan sitten lasten uusin hullutus oli amerikantuonti
Turtlesit joiden ympärille kehittyi suuri bisnes oheiskrääsän
 muodossa joihin erilaiset makeisetkin kuuluivat. 

Nämä tarrat tulivat Turtles-tikkareista 
joita myytiin pitkänä letkana. Tikkarit olivat siis toisiinsa
 kiinnitettyinä muistaakseni kymmenen kappaleen
nauhana mutta niitä sai yksittäisinäkin.


Lauantaipussiin ei aina kuulunut tarraa.

90-luvun alussa ne kuitenkin sinne ilmestyivät.

Jo silloin lapsi-Taikan mielestä nämä olivat todella rumia.
Olen edelleen sitä mieltä ja myös nykyiset Lauantaipussin
 tarrat ovat ihan kamalia.

 Vaihtaisivat suunnittelijaa!




Nämä kasariminnit ja yksi Mikki olivat laattapurkkatarroja.

En olekaan sitä ennen ajatellut mutta enää ei myydä näitä pieniä
laatanmuotoisia ja ohuita levypurukumeja. Onkohan jokin
eu-direktiivi nekin kieltänyt?

Ja harvoin sitäpaitsi näkyy enää edes niitä pieniä
suorakaiteen muotoisia palapurukumeja joiden
kääreessä oli tarra. 80-luvulla niitä oli paljon erilaisia
ja niitä myytiin yksittäin kioskilla ja kaupassa.


Nämä ovat myös levypurukumeista. 

Niin rumia että mykistyn
enkä osaa muuta sanoakaan.


Muistaako joku Dummy-karkit? 

Pakkauksen toteutustapa oli hauska.
Karkkiaskissa oli kaksi avauskoloa. 
Toisesta kolosta tuli pinkkejä, toisesta
 oransseja tai keltaisia rakeita.

Makuina mansikkaa, appelsiinia ja
sitruunaa ja jotain jonka olen unohtanut.

 
Valion Nami-Nami-vanukkaiden mainostarroja.

Itse en muista näitä juuri syöneeni. Meille
ostettiin vain metsätähti-jugurttia.


Tässä aiheeseen liittyvä video.


Mainostarraa...


Niin maailma muuttuu. 

Nykyään tämä olisi kamala ja paha rasistimainos.


Tämä söpö tarra on saatu kirjastoreissulta 
mutta en ole koskaan lukenut itse kirjaa.


Tämä Taku on muropakkauksesta. 

Inhosin muroja enkä niitä syönyt
 mutta lelujen vuoksi niitä joskus kinuin.


Olikohan tämä kirjastotarra
vai hammaslääkäristä saatu tarra?


 90-luvulla söin tikkareita joista
 nämä tarrat tulivat. Olivatkin todella hyviä
ja tikkarin keskellä oli purukumi.

Muodin mukaan kääre vaihtui mutta
 tikkari pysyi samana. Barbien jälkeen kääre
muuttui Spice gilrs-teemaiseksi ja sen
jälkeen muistaakseni spiderman-teemaan...


  Nämä taas ovat tarrajoulukalenterista. 

Muistan etten raaskinut liimata 
kuin yhden tarran tästä arkista jonka revin joulukalenterin
 sisusksista joulun jälkeen. Liimasin sen arkkupakastimeemme 
jossa se oli vuosikaudet
.


Lopulta ihania ponitarroja. 

Ai että!