Ellen googleta (enkä sitä nyt tee), en tiedä miten
kauan naisten päivää on tarkalleen vietetty.
Sen tiedän että viimeisten vuosien aikana naistenpäivän olemassaolon
huomaan aina niistä kolmesta samasta asiasta: Facebook-toivotuksista,
googlen etusivun logosta sekä jokavuotisesta kritiikistä ympäri nettiä joka
tiivistyy kysymykseen: "Miksi naistenpäivää pitäisi viettää? Se on aika turha."
Jos asiaan tahtoo syventyä, löytää vuosi toisensa jälkeen
myös samat kommentit.
"Ok, ehkä jossain naisilla asiat ovat huonosti.
Mutta suomessa kaikki on hyvin! Suomessa on tasa-arvo.
Ja sitäpaitsi, miksi just naisiin pitäisi kiinnittää huomiota?
Vaikka jossain kehitysmaassa olisikin huono naisten asema niin on
siellä varmaan huono miesten asemakin. Köyhyyttä ja olemattomat
eläinoikeudet. Sitäpaitsi missä on miesten päivä?"
Olen itse ollut lapsesta saakka todella herkkä kaikenlaiselle epäoikeudenmukaisuudelle.
Ei vain naisasioissa vaan oikeastaan ihan kaikissa asioissa. Mutta koska on naistenpäivä,
laitetaan syrjään muut asiat joissa epäoikeudenmukaisuuteen olen törmännyt ja
kirjoitan parista itseäni vaivaavasta naisasia-asiasta
Olen huomannut että epätasa-arvoisuuden huomaaminen
tuntuu usein vaativan sukupuolta.
Esimerkiksi ex-poikaystävälleni naistenpäivä oli punainen vaate.
Tämä ei ymmärtänyt miksi naisilla pitäisi olla oikein oma päivänsä
kun sille ei ollut yhtään mitään perustetta. Vuosi toisensa jälkeen minua
raivostuttivat ja kiukuttivat tämän yliolkaiset toteamukset "suomen naisilla
on kaikki oikein, suomessa ei ole minkäänlaista epätasa-arvoa"
Hänen mielestään naistenpäivä oli naisten
paremmuuden korostamista ja miesten lyttäämistä.
Sana feministi hänen mielestään taas tarkoitti suoraa naisten
ylivaltaa ja oli aivan hirvittävä ajatus. Kirosana.
Feministejä?
Nykyään en enää osaa tuollaisista naurettavista toteamuksesta suuttua
jos törmään niihin vaikkapa netissä sillä olen alkanut ymmärtämään,
että miespuolinen ei helposti osaa nähdä niitä pieniä arkielämän
piikkejä jotka eivät häneen itseensä kohdistu.
Esimerkiksi minä arvelen että suomessa ei olla enää valtavan rasistisia
vaikkapa maahanmuuttajia kohtaan sillä ajat ovat muuttuneet ja kansainvälisyys
on normaalia. Mutta veikkaan että mikäli itse olisin maahanmuuttaja, näkökulmani
asioista saattaisi olla hyvin erilainen.
Tuolloin olisin asiantuntija huomaamaan jokaisen nuivan katseen, jokaisen
torjunnan ja jokaisen pienen pilkan johon tällainen Pupuleipomon Taika ei
törmää koska ne eivät minuun kohdistu. Niinpä en ole niistä tietoinen
ja saattaisin yliolkaisesti heittää että suomi ei ole erityisen rasistinen maa.
Olen kuitenkin luullakseni valitettavan väärässä ja niin oli myös
exäni väittäessään että naistenpäivä on turha koska naiset ja miehet
ovat suomessa täysin tasa-arvoisia.
Mies vai nainen? Pitääkö sillä olla väliä?
Nuo pienet naiseutta kohtaan osoitetut piikit tuntuvat
olevan suomessa nykyään lähinnä kulttuurisidonnaisia juttuja joista
ei päästä eroon kovin helposti.
Työpaikalla nainen laitetaan keittämään kahvit vaikka Ranet ja
Janit ovat siihen hommaan yhtä pystyviä. Autokaupoilla kauppias puhuu
paikalle saapuneen pariskunnan miespuoliselle henkilölle. Neuvolassa
neuvotaan äitiä vastikkeen valmistamisesta tai lapsen kylvetysasennosta
vaikka mieskin on vieressä.
Koulussa puhutaan Isä Jumalasta ja siellä
myös tytöiltä vaaditaan edelleen hillitympää käytöstä kuin pojilta ja
ylipäätään sanonta "pojat ovat poikia" on elossa ja monien aktiivikäytössä.
Yhä edelleen puhutaan myös vaikkapa tiedemiehistä tieteilijöiden sijaan ja
nämä "-mies" loppuiset ammattisanat eivät suomesta lopu.
Ajatelkaas te tätä lukevat miehet miten hassulta teistä tuntuisi jos olisit töissä
ja sinua kutsuttaisiin esimiehen sijasta esinaiseksi?
Sinä olisit esinainen. Piste.
Tai olisit lakinainen. Tai opiskeluaikana tekisit hommaa kansankielisesti
postityttönä postipojan sijaan. Tai heräisit makeilta aamu-unilta kun Martti-niminen
lehtinainen soittaisi sinulle ja kauppaisi akuankkaa. Mies, sinun unelmasi taas
saattaisi olla jonain päivänä palonainen ja oma isäsi olisi taloyhtiönne talonainen.
Ja koko ajan näistä nimityksistä huolimatta olisit sukupuoleltasi mies.
Tuntuisi varmaan hassulta.
No niin naisestakin tuntuu hassulta olla palomies, talonmies tai miehistön jäsen.
Ei se kuitenkaan kaikkia naisia haittaa. Me kun olemme siihen niin tottuneita ettemme
usein edes asiaa huomioi. Niin sukupuolittuneista käsityksista tulee normeja jotka
saattavat myös ohjailla ajatuksiamme siitä mitkä ammatit sopivat millekin sukupuolelle.
Suomessa myös naisen keho on moninverroin
tarkemmin syynissä kuin miehen keho.
Aivan kohta meilläkin on kesä. Odottakaapa vain.
Ja yhtä varmasti kun kesä saapuu, saapuvat myös kauppoihin
paidattomat kesämiehet.
Hakemaan vähän kaljaa ja vähän jäätelöä. Tai ihan vaan ruokaostoksille.
Tämä on ihan normaalia.
Kukaan ei tuijota, eivät lapset, eivät muut miehet, eivät naiset,
eivät vartijat eivätkä kassat.
Mikä olisi se reaktio jos nainen
menisi siihen paikalliseen Siwaan tai Citymarkettiin yläosattomana?
Veikkaan että jokainen mies pudottaisi silmänsä päästään. Toiset olisivat
hiljaa, toiset heittäisivät rivoja kommentteja ja toiset tulisivat
koskettelemaan. Muut naiset taas murhaisivat paidattoman naisen
katseellaan, saattaisivat jopa hekin huutaa "huora":a ja ainakin peittäi-
sivät lastensa silmät.
Paikalle juoksisi suuna päänä vartijalauma joka
tarttuisi naisen käsivarsiin ja peittäisi tämän ylävartalon ensimmäisenä
käteen sattuneella tavaralla, vaikka muovipussilla. Nainen raahattaisiin
kaupasta pois ja paikalle kutsuttaisiin poliisi. Nainen saisi sakot ja
on erittäin mahdollista että paikallislehteen tulisi lyhyt juttu:
"Sekava nainen seikkaili alastomana Prisman hedelmäosastolla."
.
Voin sanoa että nykyään minä murhaan kesäisin katseellani
kaikki paidattoman kesämiehet marketissa koska minulla
itselläni ei ole mahdollisuutta samaan vaan minun on
tyydyttävä nykimään rintaliivieni kumivaljaita sen
hiostavan paitani alla vaikka mielelläni antaisin myös
pakastinosaston vilvoittavan ilman hivellä ylävartaloani.
Olen pikkusieluisesti siis kovin kateellinen ja tietoinen
että naisena minun pitää peitellä kehoani koska olen nainen.
Ja tehdään tikusta asiaa vielä enemmän.
Rintaliivit.
Hyvä vaatekappale jos sitä tarvitsee. Miten onnistuisi vaikkapa
rintavan naisen urheilu ilman niitä? Ja ihan vain oleminenkin voi olla
vaikeaa ilman näitä jos on anatomisesti sen muotoinen että tarvitsee tukea.
Kelpo keksintö siis tarpeeseen mutta tästäkin alusvaatteesta on tullut
sosiaalinen pakkopulla.
Niitä olisi pidettävä vaikka ei oman mukavuuden kannalta tarvitsisi.
Naisen rinta tai pikemmin pahamainen nännikohouma on tabu ja epäammattimaista
vaikkapa viraston tai pankin virkailijalla, opettajalla tai ylipäätään kenellä tahansa
naisella joka on minkäänlaisessa ammatissa jossa tapaa muitakin ihmisiä.
Näin tunnutaan nykyään ajattelevan.
Ne ovat pahat ja rivot eivätkä saa näkyä mitenkään vaikka niiden päällä olisi
teepaitaa, puseroa ja vielä villatakkiakin ja nainen olisi puettu päästä varpaisiin.
Laita nainen siis valjaasi päälle tai muuten saat hiljaisen kutsun esimiehen
(esimiehen!) toimistoon jossa sinua ohjeistetaan soveliaasta pukeutumisesta
jos et ole jo aikaisemmin älynnyt mieskollegoiden
tujotuksesta että jotain tarttis tehdä.
70-luvulla ja vielä 80-luvullakin nämä asiat olivat paremmin
eikä kukaan jäänyt tuijottamaan tai edes ajatellut asiaa kahdesti.
Nykytutkimusten mukaan rintaliivien käyttämättömyys on sitäpaitsi
terveellistä!
Entä sitten arjen ilmaukset?
"Älä ole tommoinen ämmä,"
"Se Aleksi on aika akkamainen tyyppi,"
"Onpa tuo Pena aika neiti"
"Eetu on helkatan juoruakka"
Ja jos toista miestä oikein halutaan loukata niin riittää kun todetaan että
"Vedä sinäkin Mikko hame päälle."
Ja niin edelleen
Nämä ovat kaikki ilmauksia jossa naista
käytetään halveksuttavana vertailukohteena.
Nämä ilmaisut ovat erityisen surullisia niin naisten kuin
miestenkin kannalta enkä käsitä minkälaista
maailmankuvaa ne palvelevat.
Tällaisia pienenpieniä epätasa-arvon piikkejä on kaikkialla yhteiskunnassa.
Me kasvamme niihin. Pikkupojat oppivat että lepra iskee jos edes nostaa
barbin käteensä kun taas tytöille ei ole halveksuttavaa leikiskellä leegoilla
tai autoilla vaikka toki näillekin tuputetaan tyttöleluja mielummin.
Sukupuolierottelua tehdään heti synnytyslaitokselta. Pojille sinistä ja tytöille
vaalanpunaista. Lapsten vaatteissa poikien värimaailmaa ovat musta, sininen
ja vihreä pääkallo- työkalu- auto- ja dinosaurusprintein.
Tytöt kuorrutetaan pomandanpinkkiin ja fuksiaan, pastelleihin ja kukkasiin.
Ja jälleen, tytölle voidaan pukea päälle sinistäkin mutta pojalle ei ikinä
milloinkaan pueta päälle vaaleanpunaista. Tai niitä kukkasia.
"Koska sitten kaikki nauraa."
Mistä lapset oppivat näitä käsityksiä sukupuolista, sukupuolille sopivista asioista
ja siitä kumpi sukupuoli on se jonka pitää suojella kunniaansa jotta ei vain
tekisi mitään akkamaista, ämmämäistä ja siksi noloa ja kumman
sukupuolen rintakehäänsä lapsesta saakka koska siinä on jotain pahaa?
Miksi yhteiskunnassa on vielä sukupuolittuneita ja syrjiviä ammattinimikkeitä?
Miksi alaston mies marketissa on ok mutta alaston nainen heitetään putkaan?
Miksi pojat saavat riehua koulussa oppitunnilla koska pojat ovat poikia kun tyttöjen
käytösnumero laskee julmasti vastaavasta käytöksestä koska tyttöjen pitäisi olla kilttejä?
Miksi lempeän seksuaali- ja minäkasvatuksen sijaan nuoren naisen
malli tulee aikuisviihteestä ja jenkkien musiikkivideoista?
Miksi lehdet kirjoittelevat naiskuskeista eikä mieskuskeista tai
naisjalkapalloilijoista eikä miesjalkapalloilijoista?
Miksi mies on normi ja nainen erikseen mainittava?
En minä tiedä.
Mutta niin kauan kun näin on, niin kauan tarvitaan naistenpäivää
osoittamaan että monet asiat ovat vinossa. Ei vain maailmalla
kaukaisissa maissa vaan ihan suomessa.
Toki olen onnellinen että jokin ongelmistamme on vaikkapa sanaton
rintaliivipakko eivätkä pakkoavioliitot mutta eivät asiamme silti ole kunnossa.
Muutokset tulevat ja ne tulevat hitaasti.
Mutta ei unohdeta niiden tarpeellisuutta.
Siksi meillä on naistenpäivä ja siksi meillä on myös miestenpäivä.
Sukupuolisyrjintää kun on olemassa myös miehiä vastaan. Toivon että miestenpäivänä
saisin lukea miesten huomioita niistä arjen piikeistä jotka heihin sattuvat edelleen
epätasa-arvoisessa maailmassamme. Näitä ovat varmasti epätasa-arvoiset
huoltajuuskiistat, siviilipalveluksen pituus ja ylipäätään varusmiespalvelus ja
monet muut seikat.
Itse ajattelen että tehtävämme ihmisinä ja yhteiskuntana
on koko ajan kasvaa paremmaksi.
Muita huomioonottavemmiksi.
Ajattelevaisimmiksi. Lempeimmiksi ja suvaitsevaisemmiksi.
Jos katsotaan taaksepäin pimeämpiin aikoihin on helppo huomata vertailussa miten
paljon valoisampi menneisyyttä nykyhetki on. Ihminen on muuttunut.
Naistenpäivän kaltaiset turhilta tuntuvat päivät ovat pysähdyspaikkoja
jolloin voimme herätä miettimään omia arvojamme, ajatuksiamme,
huolimattomia sanavalintojamme ja arjen pieniä huomiota.
Silloin hiljalleen sukupolvi toisensa jälkeen jatkuu kasvumme kohti entistä
parempaa tulevaisuutta ja ehkä oikeampaa tasa-arvoa jossa tasapäistämisen
pakon sijaan voimme olla eri sukupuolia mutta myös yksilöitä ilman
sosiaalisia pakkoja tai velvollisuuksia.
Hauskaa naistenpäivää.
Soma Evelyn Nesbitt ei kumarrellut aikansa
naisten sopivaisuussääntöjä
Ps.
Ylläolevan tekstin kirjoituksen jälkeen luin sähköpostini
jossa minua odotti Sanoma Magazinen naistenpäiväntarjous.
Saisin tilata lehtivalikoimasta alennuksella minkä tahansa
lehden. Tarjottiin Me Naisia, Cosmopolitania, Vauva-lehteä,
Perhe-lehteä, Gloriaa, ruoanlaittolehteä ja käsityölehteä,
montaa erilaista kodinsisustus- ja kokkauslehteä.
Ei ainoatakaan tiedelehteä, ei historialehteä, ei luonto- kulttuuri-
matka- eikä yhteiskunnallisia asioita käsittelevää lehteä vaikka
nekin kuuluvat runsaslukuisina konsernin valikoimaan.
Tämäkin on pieni mutta merkillepantava esimerkki yleisistä käsityksistä.
Naisille tarjotaan naistenpäivänä juttuja vauvoista,
meikeistä, ruoanlaitosta ja kodin putsauksesta ja puunauksesta.
Nähdäänkö naiseus todella tällaisena vuonna 2014?
Lisää ajateltavaa naistenpäivän iltaan!
