perjantai 29. marraskuuta 2013

Mitä Liisa kertoi Eilalle?


Kaipaakohan joku teistä blogini lukijoista hermovoimaa? 

Entä merkillisellä tavalla sisäistä varmuutta
 tai halua toisinaan peräti hurmaantua?

Tässä tarinassa selviää yllämainittujen kaihottavien
asioiden salaisuus kun paljastuu mitä Liisa kertoi Eilalle.




Hyvän unen tuoja, on kuvan SILO yöpaita. 


Nainen kaipaa silkin suloista hyväilyä päivisinkin...



Reippailevan tytön kesäkerrasto on UNTUVA-kerrasto.



Kesäisin ovat kauniit SILO-leningit verrattomat...



Juhlatunnelma alkaa puvusta. SILO valmistaa juhlapukujakin.


Kylmempinä vuodenaikoina käytetään villakudospuseroita.


SILON pienikuvioisesta villakudoksesta valmistettu puku.


Kaunis aamutakki on käytännöllistä pikku ylellisyyttä.


 

 Lämpimät vuodenajat vaativat SILON silkkisiä puseroita. 

maanantai 25. marraskuuta 2013

"Marjan Chymos vangitsee."


Jotkut vielä muistavat Chymoksen makeiset.

Chymos sulautettiin Cloetta-Fazeriin ja se oli sen lorun loppu.

Mutta Chymoksen alkuaikoina ei todellakaan tehtailtu makeisia vaan viinaa!

Eikä vain mitä tahansa viinaa vaan tällaisia hienoja juomia kuten likööreitä
kauniissa pulloissa hienoine mesimarjaisine sisältöineen.






Chymos nimenäkin viittaa siihen mistä yrityksen tuotanto
 alkoi, kreikankielinen sana Khymos kun merkitsee juomaa.

Nykyään tämänkaltainen alkoholimainonta olisi aivan täysin
 kielletty, niin kauniin elegantisti kun näistä pulloista puhutaan.

Alkoholilla taisi olla tämän mainoksen julkaisuaikoina nykyistäkin
 pahempi maine joten ihmekös tuo jos mainonnassa piti painottaa
 pullon ulkoasua.

Ja tuo "raikkaan kirmakka," - siinäpä sanayhdistelmä
joka pitää ottaa ihan omaan arkielämään käyttöön.

torstai 14. marraskuuta 2013

Pitkä matka lakuista rasismiin


Onkohan tämä nyt jotenkin arka aihe vai ei?


Fazerin päätös poistaa Lakupekka-hahmo kääreistään ei ole uusi
 vaan jo kuusi vuotta vanha juttu. Monen ihmisen lapsuuden memorabiliaan
kuuluvana hahmo ei kuitenkaan ole poistumassa käsityöläisten tai meidän
retroinnostuneiden muistoista minnekään.

Kääreess on tyyliteltynä mustaihoinen kiharahiuksinen ihminen.

Alun perin hahmon käyttö oli ymmärrettävää. Suomessa
tummaihoisia ihmisiä ei taatusti paljon näkynyt. Ja lakritsi,
sehän on mustaa vai mitä?

Näin yhdistettiin eksoottinen ja jännittävä naama yhtä mustan
makeisen keulakuvaksi. Sitten vuosikymmenten kuluessa hahmoa
 alettiin pitää rasistisena ja "kansainvälistyvillä markkinoilla" se ei
 enää ollut korrektia kuvamaailmaa ja joutui poistoon.

 Tumman naaman yleistyminen pakkauksissa lähti itseasiassa
eräästä suhteellisen viattomasta Florence Upton-nimisen naisen
 lastenkirjasta jossa seikkaili Golliwogg-niminen peikko. Sieltä se
sitten rantautui lopulta tänne suomeenkin Fazerille hahmoksi.

 
Voitte lukea koko jutun täältä halutessanne. Wikipedia kertoo
että tuota aluperäistä Golliwogg-hahmoa ei sitäkään enää 
nykyään suvaita edes kuvana teepaidassa saatika sitten leluna.

Itse en pidä mainittua logoa rasistisena kuten
en myös muitakaan naamahahmoja.

Koetan selittää miten itse ajattelen.

Olen itse kovasti kiinnostunut
erilaisista kulttuureista, historiasta ja elämäntavoista. Niin nykyisistä kuin 
kaikista menneistäkin. Luulisin että jos itse törmäisin makeiskääreessä
johonkin omalla kohdallani vastaavaan, en pahoittaisi mieltäni.

Monissa vanhoissa lakumainoksissa näkyy jonkinlaisen eksoottisen 
alkuasukasheimon jäseniä kauniissa maisemissa palmujen katveessa.
Aurinko paahtaa ja kuvan ihmisten pukeutuminen on kevyttä ja
tunnelma iloinen ja hauska.  Ja juuri tämän tyyppiset mainokset ovat
monista kaikkein kamalimpia ja rasistisempia jota en vain jaksa käsittää.

Mikä siinä on niin loukkaavaa? Se muistutus että jossain vaiheessa
oli tummaihoisia ihmisiä jotka asuivat luonnon keskellä iloisella mielellä?
Ja että heitä on edelleen jossain?  Ketä kohtaan mainos sitten on rasistinen
jos se on rasistinen? Meitä kaikkiako kohtaan sillä on osoitettu
kaiken ihmiselämän alun perin lähteneen Afrikasta?


Kuten sanottu, jos itse törmäisin vaikka nyt sitten makeiskääreessä
blondin naisen naamaan, en vetäisi hernettä nenään. Tosin on vaikeaa
ajatella mikä olisi valkoiselle pohjoismaalaiselle naiselle vastaavaa
"loukkaavaa" kuvitusta? Muistutus kalevalaisista ajoista? Lettipäisen
navettapiian hahmo kädessä essu ja toisessa lypsyjakkara? Eikö se
loukkaisi nykynaisia joiden sivistystaso on entisiä aikoja paljon korkeampi?

 En tiedä.

Tiedän vain etten siitä loukkaantuisi vaan ilahtuisin siitä
 muistona entisistä ajoista ja esivanhemmistani ja nostalgian
hengessä mainos ehkä saisi minut entistä suuremmalla
todennäköisyydella tarttumaan tuotteeseen.

Itselleni näin naisena paljon loukkaavampaa kuvitusta ovat ihan tavalliset 
vaikkapa miesten autolehtien kansikuvitukset joita joissain markettien hyllyillä 
välillä näkee. Niissä tuskin puetut naiset silikonirintoineen esittelevät uusinta
ja kiiltävintä metallikasaa ihmeellisiin asentoihin kiemurtautuneena. Tai 
monet samanlaiset mainokset telkkarissa tai bussipysäkkien seinissä.

Niihin ei kuitenkaan puututa sillä valkoinen nainen on vapaata riistaa.


Aiheeseen palaten, näiden erilaisten ristiriitaisten hahmojen vastustajat 
ainakin nettikeskusteluissa toteavat että moiset hahmot tulisi kitkeä kaikki pois 
sillä ne ovat muistoja ajasta jolloin tummaihoisella ihmisellä ei ollut arvoa ja 
sivistystä. Hahmojen esilläpito ja tuotto ylläpitäisi käsitystä siitä että tummaihoiset
 ihmiset olisivat edelleen sivistymättömiä.

Tutkin aihetta lisää ja samalla aiheeseen upoten tutkin myös mm. alkuperäisiin
amerikkalaisiin eli intiaaneihin liittyviä vastaavia kuvituksia ja keskusteluja
törmäten samanlaisiin väitteisiin. Pois sulkahattuiset intiaanihahmot mainoksista.
Pois säämiskäasuiset kauniit intiaaninaiset makeispakkauksista! Kun se on
niin hirveän rasistista ja antaa ymmärtää että asiantila olisi edelleen kuten
kuvissa. Että alkuperäiset amerikkalaiset muka asuisivat edelleen tiipiissä ja
että tummaihoiset vastaavasti hyppelehtisivät hiekalla keihäät kädessään...

Mutta ihan totta, kuka oikeasti ajattelee noin?



En ainakaan minä. Ajatteletko sinä?

Kenties varsinaisen asian taustalta eivät
löydykään rasistiset asiat vaan stereotyypit?

Koetin mietiskellä nykyajan stereotyyppejä ja
kurkkasin nettiinkin jossa oli tällainen esimerkkilistaus:

"Yleisiä stereotyyppejä ovat esimerkiksi tyhmä blondi tai donitseja ahmiva poliisi.

Eri maita ja kansallisuuksia koskevia stereotypioita ovat esimerkiksi saita kilttiin
  pukeutuva skotlantilainen, baskeriin pukeutuva, hienosteleva ranskalainen, 
vinosilmäinen kiinalainen, jatkuvasti nukkuva meksikolainen, puhelias
karjalainen, jodlaava saksalainen, käkikelloja valmistava sveitsiläinen
ja nahkapolvihousuihin pukeutuva itävaltalainen.."

Suupeli = Maukas

Miten on kanssablondit joita suomesta paljon löytyy, oletteko te järkyttyneitä jos
jostakin kääreestä löytyy vaalea nainen? Saattaahan joku luulla naista tyhmäksi?

 Itseasiassa ajatelkaapa Elovena-kaurahiutaleita. Eikö se olekin valtavan loukkaavaa
meitä kaikkia blondeja suomalaisia kohtaan! Pitäisiköhän aloittaa kansanliike jotta tuo
sovinistinen mainos pian poistuisi ja kaikki olisi taas korrektia eikä mikään
 muistuttaisi meitä maatalousyhteiskuntajuuristamme ja peltotyölaisisoäideistämme? :)

Jossain maailmanaikaan on todennäköisesti vähäisen koulutuksen
ja huonon tiedonvälityksen vuoksi eletty ajassa jolloin stereotyyppejä
on voitu pitää totena. Kaikkien tummien ihmisten on ajateltu olevan
todella alkukantaisia ja alkuperäisten amerikkalaisten päänahkoja vieviä
kiertolaisia. Vaan voiko kukaan nykyisessä maailmassa edes ajatella näin?

En usko tuohon ollenkaan.


 Sensuurin alle on Lakupekan lisäksi joutunut myös Kina-suklaa jonka
kääreessä näkyy itämainen riisipaperihattuinen hahmo ja oletteko
tiedostaneet että ihanan Geisha-suklaan kaunis kimonopukuinen
nainen on myös vuosia sitten kadonnut? Kaikki samanlaisessa
korrektiusvillityksessä ja uskon että viehättävä Elovenatyttö tulee
myös tulevaisuudessa lähtemään suurella todennäköisyydellä
jos trendi jatkuu ennen kuin sen älyttömyys
on tiedostettu.


Itse ajattelen että liikaherkkyyden sijasta
tulisi ennemmin olla kiinnostunut moisesta kuvituksesta
ja ottaa se kiinnostavana kutsuna tutkia omia juuriaan ja 
historiaansa. Miksi omasta menneisyydestään pitäisi tuntea hirveää
häpeää erityisesti kun kaikki tietävät että se on kuitenkin
menneisyyttä eikä nykyisyyttä.

 Harvat blondit enää kuluttavat kesiään auringonpaahteisella
heinäpellolla ja yhtä harvat alkuperäiset amerikkalaiset polttavat
 rauhanpiippua tiipiin edessä. Geishoja sentään yhä on joka onkin aivan upean
mielenkiintoinen ura jolle ei jokainen tyttö pääsekään.


Epäkorrekti video

Minä luulenkin ja uskon että tulevaisuudessa lakupekat tekevät jopa paluun
piikatyttöjen ja intiaanihahmojen ja muiden nykyään pahojen hahmojen kera
kun ihmiset oppivat olemaan ylpeitä ja kiinnostuneita omista kulttuureistaan
ja ihmiskunnan historiasta ylipäätään. Siihen kyllä saattaa kulua pitkä aika.

Kun omaa menneisyyttä ei enää hävetä, siitä ollaan ylpeitä ja kiinnostuneita. 

Mitä mieltä sinä olet? Ovatko kaikki kansallisuuteen viittaavat
mainokset ja merkit aina rasistisia? Jos kuvassa on valkoinen ihminen,
onko kuva silloin rasistinen?

Itse ainakin, kun en kudo enkä virkkaa, laitan äidilleni tilaukseen
nämä patalaput aivan hyvillä mielin. Toivon että ne ehtisivät joululahjoiksi.

Loppukommenttina totean että toivottavasti en tällä kirjoituksella ketään
loukkaa, se ei ole tarkoitus sillä sisältäni ei löydy rasisminhitustakaan.
Sen sijaan erilaisten nykyisten sekä menneiden kulttuurien ja tapojen
 (ja kauniiden mainosten ja nostalgisten tuotteiden!)
arvostusta paljonkin.

Kuvitusta lehdestä Me naiset 3.3.1971

lauantai 9. marraskuuta 2013

Haaste


Olen saanut haasteita ja ajattelin tänään ottaa vastauspäivän.

Näitä on hirveän kiva saada, vastauksia miettiessä tulee
samanlainen tunne kun silloin lapsena kun täytti ystäväkirjoja.

Nämä vain ovat jääneet tuonne luonnoskirjoitusten puolelle roikkumaan,
 osa kysymyksistänne on ollut niin kinkkisiä etten ole tiennyt mitä vastata
ja sitten olen vain tallennellut tämänkin kirjoituksen luonnoksiin vaan
ei kai tämä ole niin vakavaa.

Kiitos siis tästä jo jokin aika sitten
tulleesta mukavasta haasteesta N.

Näiden lisäksi Tosivanhan puolelle tulee tässä pian
vastaus kahteen muuhun saamaani haasteeseen
jotka sisältönsä puolesta sopivat paremmin sinne.

Koivukukkulalta tullut haaste menee näin:

" Haasteen säännöt...

    1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään
  2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
  3. Täytyy keksiä 11 uutta kysymystä
     4. Täytyy valita 11 bloggaajaa
5. Täytyy kertoa kenet on haastanut
  6. Ei takaisin haastamista

Minulta kysyttiin:

 1. Mikä on lempivuodenaikasi?

 Kesä!

2. Osaatko kävellä puujaloilla?

En ole koskaan kokeillut.

 3. Valvotko täydenkuun aikaan?

Valvon usein öisin koska se on itselleni miellyttävin vuorokaudenaika.
 Valvon siis todennäköisesti täydenkuun aikaan ja muinakin aikoina.

4. Osaatko leipoa ruisleipää?

En ole koskaan muistaakseni leiponut ruisleipää
mutta olen hyvä leipuri ja olen aika varma että
ruisleipäkin onnistuisi.

5. Mikä on lempiherkkusi?

Kysyn tätä mielelläni muilta mutta tähän on kuitenkin melkein
 mahdoton vastata. Ei ole yhtä ylitse muiden. Makea on ihanaa.
Niin granaattiomena kuin halvin euroshopperin
ikuisesti säilyvä kuivakakkukin.

6. Omena- vai appelsiinimehu?

Appelsiinimehu, tuorepuristettuna.

7. Pidätkö rannekelloa?


  En. Kello ja aikataulutus ahdistaa minua.
Lisäksi rannekello fyysisenä elementtinä ahdistaa.
Se on niin kiristävä ja en pidä ajankulun muistuttamisesta.

8. Minne haluaisit matkustaa?
  Minne vain. Se keski-amerikka nyt aina kiinnostaa.
ja kaikki toiset planeetat! Haluaisin asua Star trekin Enterprise-
aluksella tutustuen eri maailmoihin.

9. Makea vai suolainen?

Makea, makea. Aina makea.

10. Asutko yli 100 km päässä lapsuuskodistasi?

Kyllä.

11. Inhoatko haasteita?

En :)

Ja 11 asiaa minusta ovat... Onkohan enää sellaisia joita en ole
 vielä kertonut mutta kehtaisin kertoa? :) Anteeksi jos toistan itseäni.

1. Kun ahdistun, näen unta hampaista.


Hampaani alkavat unessa heilua, lopulta lähtee suureksi järkytyksekseni yksi.
Syljen sen pois ja koettelen kielellä veristä aukkoa suussani järkytyksestä
hiljaisena... Kunnes toinenkin hampaani heiluu, ja kolmas ja neljäs ja viides...
Lopulta suuni on täynnä irtohampaita kuin pikkukiviä ja tunnen veriset
hampaattomat aukot suussani ja koko olemukseni täyttää kauhu.

Uskomattoman voimakas kauhu-uni. Ehkä voimakkain teema mitä
koskaan näen ja minä osaan nähdä mitä kauheimpia painajaisia.

Hampaanlähtöuniin liittyy paljon symboliikkaa sillä ne
 ovat mielenkiintoisesti unia joita kaikki kansat ympäri maailmaa
näkevät ahdistustilanteissa. Tätä olisi joskus mielenkiintoista pohtia,
mistä tulevat saman tyypin unet samoista asioista joita ihmiset
 näkevät persoonasta riippumatta ympäri planeettaa.

Hampaanlähtöunihan symboloi kuolemaa mutta omasta kokemuksestani
vain ahdistusta. Nyt kun olen ollut lemmikeistäni stressaantunut, näin kolmena
yönä peräkkäin tämän unen. Ja näin on ollut aina stressi-aikoina.

Anteeksi jaarittelu mutta näistä hampaanlähtöunista on pakko puhua vähän lisää.

On siis jopa arveltu että uni tulee ihmiskunnan alkuhämäristä jolloin hampaat
olivat eloonjäämisen kannalta ehdottomat. Hampaaton kuoli pois kun ei voinut
enää käyttää hampaitaan työkaluina ja ruoan hienontamiseen ja hampaan
lähtö ja kuluminen tarkoitti vanhaa ikää ja niin kuolemaa. Eli oikeassa elämässä
koettu syvä ahdistus jää alitajuntaan mistä matelija-aivojen ikivanha vaisto käsittää
ahdistuksen kuolemanvaarallisena ja näyttelee hampaita koska niistähän se elämä riippuu :)


2. Voin myös nähdä todella hauskoja unia. 

Lentounet ovat suosikkejani.
Niissä on sama tuntu kuin oikeassa elämässä mutta huomaan aivan yhtäkkiä
että osaan lentää kun unessa kävellessä askel nousee yhtäkkiä ilmaan ja olen
kuin painoton. Lähden unessa testaamaan asiaa ja lopulta liitelen pilvien tasalla
aivan valtavan autuuden vallassa tehden pääskysmäisiä kieppejä ja surmansyöksyjä.

Hauskinta on katsella alla olevien ihmisten kauhun katseita heidän toki nähdessään
miten taivaalla on yhtäkkiä lentävä nainen. Unessa iloitsen siitä että voin pelotella
ihmisiä ja teen entistä ihmeellisempiä kieppejä oikein mahtaillen ja pröystäillen
että hahaa, katsokaapa, lentävä nainen ja näin hienot kiemurat! 

Kerran tosin eräs pelästynyt katselija otti unessani haulikon ja koetti
ampua minut alas! Tuolloin nostin vain pikaisesti lentokorkeutta ja niin oli
siitäkin selvitty!


3. Syksyssä pidän erityisesti hevoskastanjoista.

Hevoskastanjoita kasvaa usein puistoissa koristeena ja kesällä se on mitä kaunein
 kasvi massiivisine valkeine kukkineen. Ilmestys joka on niin komea että
tuntuu että se kuuluisi pikemmin tropiikkiin kuin suomeen.

Harmillisesti ihanan näköiset kastanjat eivät ole syötäviä, niissä
on saponiineja jotka estävät ravinnoksi hyödyntämisen mutta
kotikosmetiikkaan niitä voisi koettaa testailla. Se oikea kastanja,
jalokastanja ei muuten kasva suomessa. Liian kylmä.


Jokasyksyinen iloni on kerätä hevoskastanjoita.

Tiedän kaikki kotikaupunkini paikat jossa niitä on.

Eräs puu kasvaa hylätyn talon pihassa. Eräs toinen taas
keskellä kaupunkia. Se onkin suurin ja kaunein hevoskastanja
jonka tunnen. Eräs kolmas taas pienessä puistossa ja neljäs äitini
pihalla. Viides kasvaa mummolassa ja kuudes pienellä hautausmaalla.

Kerään kastanjoita ja punon niistä nauhoja ja pitkiä liaaneja.

Osan kutistan uunissa ja lakkaan ja näitä käytän
kaulakoruina. Kovettuvat eebenpuunmustiksi ja
kutistuvat pieniksi helmiksi jotka kestävät ja kestävät
varmaan ikuisesti.


4. Koetan joka vuosi kasvattaa keltaista kurpitsaa. Se ei ole vielä
koskaan onnistunut. Saan yleensä aina valtavat köynnökset ja paljon
kukkia mutta kukat eivät lähde kehittymään kurpitsan aluksi vaikka
pölytän niitä parhaani mukaan. Ostan joka vuosi uutta ravinteikasta
multaa ja serkkuni hevoset ovat tarjonneet omaa lannoitettaan mutta
 kurpitsa ei kasva. Ei koskaan. Tämänvuotiseni kasvoi peräti nyrkin
 kokoiseksi josta siitäkin olen kyllä kiitollinen.

5. Kun kirjoitan, en juuri katso näppäimistöä. Kirjainten paikat tulevat
suoraan aivoista. Aivoni ovat kuitenkin oppineet harmillisen tavan
mitä tulee näppikseltä kirjoittamiseen. Nimittäin kirjoitan aina sanan
"muista" sanaksi "musita." Mikä on musita? Ei mikään mutta
sormi-aivokoordinaationi näppiksella on kehittänyt sen
pysyväksi standardiksi sanalle "muista." Sitä näkyy täällä
jonkin verran sillä aina en huomaa sitä korjata.

6. Inhoan aamuja. Tutkimuksien mukaan ihminen on geeniensä määräämänä
joko aamuvirkku tai iltavirkku. Minä olen aina ollut iltavirkku. Ja tämä
asia ei muutu mitenkään, olen niin monta kertaa elämässäni kääntänyt
sisäistä kelloani sellaiseksi että heräisin aamulla mutta se ei onnistu pidemmän
päälle. En pidä aamuista missään muodossa, minusta aamujen valaistuskin on
aivan kammottava. Kylmä, paljas ja kova. Poikkeuksen tekevät vain kesäkuun
lopun ja aivan heinäkuun alun aamut mutta vain ja ainoastaan ne ja muutaman
viikon ajan.

7.Tänään syön ensimmäistä kertaa maa-artisokkakeittoa.
En ole koskaan syönyt niitä ennen. Äitini puutarhassa niitä kasvaa
mutta en ole raaskinut repiä kukkia maasta
vain kukan päässä olevan juurimukulan takia kun en edes tiedä
 pidänkö niistä. Mutta tänään sain tädiltäni niitä ison kasan
jotka kiehuvat juuri kattilassa. Saa nähdä pidänkö.

(Kirjoitin ylläolevan tekstin muutama päivä sitten,
pidin siis kovasti mutta ne aiheuttivat kovia
vatsavaivoja joka on ilmeisesti tottumattomalle
normaalia sisältämänsä sokerin, inuliinin takia)

8. Minulla on nykyään jonkinlainen keskittymiskykyhäiriö.

Minun on todella vaikea keskittyä vain yhteen asiaan.
Kun katson televisiota, en voi koskaan vain katsoa elokuvaa.
Minulla on pakko olla samalla tietokone tai kirja tai lehti
tai eläin sylissäni tai jotain muuta tekemistä. Koneellakin aina
toistakymmentä sivua auki joiden välillä hypin. Kirjojen lukeminen
on vaikeaa joka surettaa minua sillä olin ennen kirjojen suurkuluttaja.
Nyt on vaikea tarttua mielenkiintoisimpaankin kirjaan. Luen kyllä
edelleen mutta se on vaikeaa ja ainakin jalan on vispattava
maanisesti samaan aikaan ja lukemiseni ovat vähentyneet paljon.
Etsin asiaan ratkaisua lisäravinteiden parista, raportoin tuloksista
jos joku haluaa.


Kasvatin tänä vuonna paljon kehäkukkia koska rakastan niiden väriä. Peura söi joka-ainoan siemenkodan syksyllä. Joudun ostamaan siemenet ensi vuonna mutta olen iloinen että peura sai snäksinsä.

9. Pidän maalaamisesta sillä värit ovat minulle tärkeitä
ja maalatessa niillä saa läträtä.

Kävin itse aikoinani opettajankoulutuslaitoksen koulua eli meillä yhden
vakituisen opettajan sijasta olikin sarjoissa vaihtuvat opettajakimpat.
Vuoden aikana luokallani saattoi olla vaikkapa 50 eri opettajaa.

Näiden kirjoitellessa erityishuomioita oppilaista vanhemmille
lukee melkein jokaisen kirjoittamassa raportissa minusta
"ilmaisee itseään värien kautta" tai "ei voi elää ilman värien
käyttöä" tai muuta vastaavaa ja tämä pitää paikkansa. Saan
väreistä jopa epänormaalit kiksit, kuin aivan konkreettista
käsinkosketeltavaa energiaa. Värinäköni on myös hyvä
kouluaikaisten testien perusteella. Taannoin testasin nykytilaa
nettitestillä jossa oli useampi sata palikkaa jotka piti laittaa
sävyjärjestykseen ja sain kaikki sataprosenttisesti oikein
 ilman yhtäkään virhettä.

Kukkivaa punarahka?sammalta. Sammaletkin ovat niin kauniita.

En oikein ymmärrä esim. valkoisia koteja vaikka niitä ihailenkin ja pidän kauniina.
Minulle tulisi sellaisessa kodissa kylmä. Todennäköisesti juuri runsaan värimaailmansa takia
retromuoti- ja tyyli on sydäntäni lähellä. Usein huomaan kuitenkin pukeutuvani arkena mustaan
 sillä värien käyttö muokkaa energioitani ja ajatuksiani musiikin tavoin liikaa. Musiikkia en siis
juuri kuuntele koska minulle se on "aivohuumetta" ja värit kuuluvat tähän samaan kastiin. Nautin
molemmista kuin alkoholista, pieninä määrinä, muuten tulee aivan ympärihumalaan :)

10. Hyönteiset ovat minusta todella kauniita. Haluaisin itsekin kuvata 
hyönteisiä mutta minulla ei ole sopivaa kameraa. Tässä on esimerkiksi
muutama ihana kuva johon törmäsin hetki sitten.

Vihreä Isomittari kädessäni. Biologeilla on niin vähän mielikuvitusta.
Itse kutsuisin tätä vaikka... Jadesiiveksi? ;)

11. Olen syntynyt 11.11. Se sopii numeroksi 11 
kun en parempaakaan enää keksi!
 
Haastan seuraavat blogit:
 

Kysyn teiltä:
 
1. Kerro mukavin lapsuusmuistosi
(jos olen kysynyt tätä ennen,... Kerro toisiksi mukavin!)
 
2.Oletko joskus voittanut arpajaisissa? 
Mikä oli mukavin voittosi?
 
3. Mikä on lempimakeisesi? Älä sano vain "suklaa" vaan 
kerro mikä ja mikä merkki? Mitä siis ostat useimmin?

4.Onko sinulle tapahtunut jotakin selittämätöntä?

5. Kerro painajaisesi jonka muistat?

6. Kerro pienestä asiasta joka tuo arjessa sinulle iloa.
(Omani ovat esim. pirkan värilliset roskapussit ja earl grey-tee...)

7. Mikä on pahin paheesi tai piirteesi josta et pidä 
josta eroon pääsemällä elämäsi paranisi?

8. Joutuisit aikavääristymään ja palaisit nykyjärjelläsi ja 
mielelläsi aikaan jolloin olit 18-vuotias. Mitä tekisit?

9. Kerro kolme miellyttävää tuntemusta

10. kerro kolme epämiellyttävää tuntemusta

11. Tee tämä pikainen numerologinen tulkinta. Pitääkö se kohdallasi paikkansa?
Englanniksihan tuo on mutta suomenkielinen vastaava löytyy vaikka tästä.
 

perjantai 1. marraskuuta 2013

Halloween Suomessa. Vai Kekri?


Olen useita eri lehtiä ja nettikeskusteluita lukemalla
huomannut että kuluva vuodenaika hämmentää monia.

Varsinkin kaupassa ihmetys iskee.


Kulkiessa tutun marketin käytäviä törmää vihannesosastolla
kurpitsoihin joiden pulleassa kyljessä istuu tarran muodossa 
mustanpuhuva silmäpari ja irvistykseen
 muotoutunut suu. 

Paistopisteellä myydään oranssinvärisiä muffinsseja 
joiden paksu kuorrute valuu mustakeltaisine strösseleineen
ainakin omasta mielestäni hyvin houkuttelevasti ja herkullisesti. 

Ja kassoille ehdittyä seisoo tavallisten makeistelineiden vieressä
tummasävyinen pahvihyllykkö jonka sisällä riippuu teräväkärkisiä
 noitahattuja, pimeässähehkuviä muovikurpitsoita ja pääkallokuvioisia
mustia ja oransseja ilmapalloja. 

Niiden alla laarissa makaavat vihreät,
siniset ja ruskeapupilliset silmämunat joiden
huomaa tarkemmin katsottuna olevan 
marmeladimakeisia.

Amerikkalaista humputusta, toteaa kai useampi aikuinen
 kaupassakävijä happamana. Ei tällaista
ollut ennen

Vaan oliko kuitenkin?

Ja miten?

Ja miksi?


Kaupoissa näkyvät Halloweenkrääsät eivät
 ole vain jenkkien humputusta, ei suinkaan.

Kyseessä on rituaalijuhla jollaisia on vietetty hyvin pitkään, tuhansia
vuosia ympäri maapalloa. Hyvin varhaisista ajoista saakka on aina ollut
 tapauksia, erikoisia tilaisuuksia jotka keskeyttävät arjen. Rituaaleja.
 Huippukohtia joita vaaditaan, jotta kaikki toimisi kuten pitää.

Jokainen varmaan tarkemmin ajateltuna toteaa saman surullisen
 seikan kuin minäkin; rituaalit ovat nykyään menettäneet merkityksensä.

Juhlistamme on tullut pintapuolisia kulutusjuhlia joiden suurin
merkitys on niiden tuoma tervetullut katkos ja loma työelämään.
Nykyään juhlitaan jos juhlitaan mutta ei enää oikein tiedetä että
mitä juhlitaan saatika sitten että miksi.

Näiden erilaisten ennen tiiviisti yhteisen ihmiskunnan kulttuuriimme
 kuuluvien rituaalien puute köyhdyttää meitä ja niiden myötä
kadotamme kosketuksen omiin juuriimme, esivanhempiimme
ja omaan historiaamme. Niistä muistuttaminen on tärkeää
ja siitä kirjoitan tänään.

Köyripukki

Läpi ihmiskunnan historian vuodenkiertoa ovat siivettäneet tietyt 
juhlapäivät. Suomessa tärkeä juhannus ilmenee muissa maissa erilaisina
kesän alun juhlina. Joulu ei ole ollut alun perin Jeesuksen syntymäjuhla
vaan jotain aivan muuta ja niin myös nykypäivän markettikäyntien
halloweenhumputus ei ole vain amerikkalainen perinne vaan pikemmin
vain eräs yleismaailmallisen vuodenkierron kunnioittamisen paikallisjuhla
joista samanlaisia on löytynyt lähes jokaisesta maasta. 

Tieto ja muisto näistä juhlista on kuitenkin
 kadonnut. Syypää löytyy pääosin kristinuskosta ja vain
 toisarvoisesti maalaisyhteiskunnan kaupunkilaistumisesta.

Voidaan sanoa että lähes jokaisen kristillisen nykyjuhlan taustalta
löytyy juhlallisuus joka on alunperin ollut jotakin täysin muuta. Tässä mielessä
kristinusko on tehnyt onnistuneesti paljon pahaa tuhoamalla monien kansojen
alkuperäiset uskomukset, perinteet ja juhlat lähes täydellisesti.

Näin on käynyt ympäri maailman ja näin on käynyt myös suomessa jossa
esivanhempiemme tärkeät maan ja omien menehtyneiden perheenjäsenien
muistelu- ja kunnioitusrituaalit ovat tyysti unohtuneet ja korvautuneet kliinisella 
pyhäinpäivällä joka mielletään hämärästi jonkinlaiseksi kirkkopyhäksi.

Markettien muoviluurangot eivät muistuta esivanhempiemme rituaalijuhlasta
 vaan amerikkalaisesta kertakäyttökulttuurista. Miten murheellista.


Marketeissa ja mainoksissa näkyvä amerikkalaisten
halloween on kulkenut suomessa ennen nimellä kekri.

Kekrin aikaan laitettiin pillit pussiin mitä tuli viljelyyn ja keräilyyn
ja kekrinä vaihtui vuosi. Kekripäivä oli vuoden viimeinen päivä
aikana ennen virallista kalenteria.

Vuosi vaihtui eri taloissa ja tönöissä kuitenkin eri aikaan
 sillä kekri päätti maataloustyöt ja niissä taloissa joissa
työt saatiin joko aikaisemmin tai myöhemmin päätökseen, juhlittiin
kekriä tietenkin eri aikaan, kuitenkin yleensä saman kuun sisällä.

Kirjoitin pääsiäisen alla lankalauantaista jonka vietto oli esivanhemmillemme
jotain aivan muuta kuin nykyään. Silloin laadittiin varhaisia kevättaikoja ja
suojeltiin karjaa, taloa ja sen asukkaita pahoilta voimilta. Samat taiat ja
rituaalit tuli toistaa Kekrinä sillä kuten lankalauantaina, myös kekrinä liikkuivat
henget, haltiat ja kuolleet. Mikäli kekriä ei juhlittu oikein tai ollenkaan, suuttuivat
henget ja esivanhemmat siitä pahasti ja huono onni lankesi talon päälle.


Kekriaamuna piti herätä mahdollisimman aikaisin ja pukeuduttiin
 parhaimpiin vaatteisiin. Myöhäinen herääminen merkitsi laiskaa
ja väsynyttä tulevaa vuotta ja asioiden sujumattomuutta.

Jo aikaisemmin oli valmisteltu tiettyjä ruokia ja talon tytöt olivat kehränneet
talteen kolme vyyhtiä lankaa kukin, tämä langan määrä merkitsi yltäkylläisyyttä
ja erityisesti avioliittoa tulevaisuudessa. Langattomuus kekrinä oli paha juttu
ja edesauttoi vanhaksi piiaksi jäämistä.

Heti hyvin varhain herättyä, ennen ensimmäistäkään tointa, kuljettiin
pimeässä navetalle. Karsinasta valittiin unenlämpöinen lammas joka
tapettiin siihen paikkaan. Lammas oli kekrin tärkein ruoka.

Joka talossa jolla oli siihen varaa syötiin lammasta ja varattomatkin
 koettivat saada lammasta pöytään hinnalla millä hyvänsä. Valmistettiin
verikeittoa ja verilettusia, talkkunaa, piirakoita, viinaa ja kaljaa, viiliä
ja rieskaa, paksua ryynipuuroa ja monenlaisia lihoja. Oravaakin suolattiin
ja uunissa paistiksi paistettiin päineen kaikkineen. Lampaan keuhot ja
 sisäelimetkin syötiin rasvoineen päivineen. Suolista tehtiin heti makkaraa.

 Oli myös mämmiä ja juustoa, kalaa ja limppua, paljon voita ja illalliseksi
saattoi olla metso- tai teeripaisti ja monissa taloissa syötiin pässin pää.

 .

Yhdeksän kertaa tuli kekrinä syödä. Ruoan runsas syöminen ja täydet
vatsat loitsivat runsasta ruokaa ja yltäkylläisyyttä jokaiselle tulevan
vuoden päivälle. Kekrinä oli myös tärkeää kestitä ketä tahansa vierailijaa
ja osoittaa perheen varakkuus siinä että ruokaa piisasi ja paljon.

Vierailija saapuessaan joutui kuitenkin ennen ruoan saantia kovistelemaan
talon väkeä sanomalla; "Kekriäkö vaiko uunia?!" (vrt. karkki vai kepponen.)

 Tähän tuli nopeasti vastata: "Kekriä! Kekriä!"
 ja johdattaa vieras notkuvaan veri- ja lihapöytään.

Jos talo olisi ollut kitsas tai ruokaa ei olisi ollut, oli vieraalla oikeus mennä
talon uunia rikkomaan ja tuhoamaan. Ruokaa oravapaisteineen tarjottiin myös
siksi että maagisena kekripäivänä onni oli helposti varastettavissa ja ellei
vierasta kestitetty, saattoi vieras ottaa ja viedä talon onnen mukanaan.


Kekri oli myös iso nuorison biletyspäivä. Palvelijoille ja nuorelle
talon väelle ripustettiin tuvan kattoon keinuja joissa keinuttiin ja
laulettiin, välillä syötiin ja jossain vaiheessa lähdettiin toisiin
taloihin vierailulle.

Nämä taloissa kulkevat uunin rikkomisella
 uhkailevat vierailijat nimittäin olivat pääasiassa nuoria naisia ja
 miehiä, "Köyrimörköjä" jotka olivat pukeutuneet merkillisiin
turkiksiin ja rääsyihin. Toisilla paikkakunnilla vain naiset ja tytöt
kiersivät talosta taloon Kekrittärinä pukeutuneena valkoisiin
lakanoihin yltäpäältä pelotellen lapsia ja vaatien kestitystä.

Merkillisellä pukeutumisella oli myös toinen syy, kun pukeuduttiin
vainajaksi tai haltiaksi, harhautti se aitoja vainajia ja muita aaveita,
kuolleita ja henkiä jolloin nämä jättivät "naamiaisasuun" pukeutuneen
henkilön rauhaan.


Eläimistä pidettiin myös (sitä lammasraukkaa lukuunottamatta)
kekrinä hyvä huoli. Siinä missä oli tärkeää että ihmismahat olivat
täpötäynnä, oli sama olevaisuuden tila myös eläimille luotava.

Eläinten ruokakaukaloita täytettiin päivän aikana moneen otteeseen ja
isännät kävivät myös kaatamassa viinaa hevosten ja lehmien appeeseen
Tärkeää oli että tärkeän kellokkaan korvaan oli varmaksi vakuudeksi
 lujaa kiljaistava:

"Nyt on KEKRI!"

*

 Päivän aikana lämmitettiin myös sauna. Kun sauna oli valmis, heitettiin
kipakat löylyt, huudettiin "Käkrittäret saunaan!" ja juostiin nopeasti pois.

Siitä hetkestä alkoi talon kaikkien vainajien, esivanhempien, suojelevien 
talohaltijoiden, aaveiden ja tonttujen saunavuoro. Yliluonnollisten
olentojen saunoessa talonväki jatkoi mässäilyä.

Vasta pitkän ajan kuluttua kun jo osa oravista, verikeitoista ja muista maukkaista
tarjoamuksista oli syöty, uskallettiin hieman arastellen mutta tuimina astella saunaan
meteliä pitäen jotta vainajat kuulisivat elävien saapumisen.

Kun elävän talonväen saunavuoro alkoi, siirtyi koko kuollut
konkkaronkka haltioineen, aaveineen taas sisälle tupaan
 syömään sinne talonväen jättämiä yltäkylläisiä ruokalajeja.

 .

Kun kekripäivä alkoi tehdä loppuaan, eivät rituaalit olleet tulleet vielä
päätökseen. Ruokapöytään lapattiin lisää herkkuja vainajien yösyötäväksi
ja vakavin mielin asetti jokainen tuvan ikkunalaudalle oman suolarakeen.

Jos jonkun rae oli aamulla sulanut, kohtasi tulevana vuonna tuota henkilöä
kuolema tai sairaus.

Valojen tai päreen sammuttua alkoi lopulta hiljaisuus
 ja seuraavana aamuna alkoikin kokonaan uusi vuosi.  Kristinuskon levittyessä
suomeen ei Kekristä päästy pyhäinmiestenpäivän myötä sittenkään kertaheitolla
eroon vaan sitä vietettiin yhä hiljaisuudessa vain pilkallisesti todeten että
kekrinä nykyään vaan ne ”pyhät miehet muka mouskutteloo”

*
Kun nyt lähipäivinä näette markettien hyllyillä "amerikkalaishumputusta"
kuten verisen näköisiä hyytelömakeisia, luurankoleivoksia tai näette ehkä
illalla kadulla lakanaan aaveeksi pukeutuneen juhlijan matkalla illanviettoonsa,
muistakaa että kaiken tämän vierasmaalaisentuntuisen jenkkimeiningin takaa
löytyy meidän kaikkien suomalaisten oma ja aito alkuperäinen kekrimme
jonka vieton aloittamista uudelleen kannattaisi itsekunkin harkita.

Lopuksi on sanottava että jos asiaa nyt tarkkaan mietitään, on kenties sen aidon
suomalaisen verikeiton, ihravellin ja paistetun oravan tai keitetyn pässin pään
sijasta paljon mukavampi maistella edellämainittuja hurjannäköisiä ja kenties
jopa amerikasta tuotettuja makeisversioita...

Vai onko joku kenties eri mieltä?!


Hauskaa kekriä jokaiselle!