Ajatusleikki.
On kesäkuun loppupuoli. Olet kotikaupungissasi toimittamassa asioitasi ja
törmäät ruokakaupassa tuttavaasi toiselta paikkakunnalta. Vaihdatte kuulumiset,
rupattelette hetken ja ajatustenvaihdon lomassa toteat että niin, olenkin tässä
rupattelette hetken ja ajatustenvaihdon lomassa toteat että niin, olenkin tässä
vähän juhannusherkkuja ostelemassa!
Ystäväsi ilme muuttuu hämmentyneeksi ja suu pysähtyy aloitettuaan lauseen.
Kummastuneen katseen ja pienen keskustelukatkon jälkeen tuttu toteaa:
Tuota... Niin mitä herkkuja? Että mitä varten?
...Sanoo hän ja katsoo sinua kysyvästi silmät ymmyrkäisenä.
No niin, niitä juhannusherkkuja! Sanot. Grillattavaa!
Mansikkakakkuaineksia!
No niitä kaikkia, mitä niitä nyt on, juhannusta varten!
Ystävä katselee sinua ihmeissään ja ehkä jo vähän ärtyneenä todeten lopulta:
"Jaaha. Onkos tuo joku teidän perheen oma juhla?"
Eikös olisi outoa?
Että täällä suomessa joku tavallinen suomalainen ei olisi kuullut juhannuksesta!
Oletko astunut rinnakkaistodellisuuteen ajattelet? Mistä ihmeestä on kyse?
Onko tuttavalla dementia? Oliko se kännissä?
Tämäntapaisia ajatuksia minulla heräsi kymmenisen vuotta sitten kun tajusin että
eräs itselleni ja kaikille kotikaupunkilaisilleni selvä ja yleinen juhla
ei olekaan koko suomen juhla!
Olin siis saanut kulttuurishokin oman maan kamaralla.
Ja juhla josta puhun on juhla joka on tänään.
Venetsialaiset.
Venetsialaiset ovat kuin pimeä juhannus.
ja niitä vietetään aina elokuun viimeisenä lauantaipäivänä ja -yönä.
Länsi-Suomen rannikkoalueet, Kokkola, Pietarsaari ja Pohjanmaa ovat
perinteisiä venetsialaisten viettopaikkoja.
Väki kerääntyy yhteen veden äärelle, mökille.
Poltetaan kokko, sytytetään lyhtyjä. Valmistetaan hyvää ruokaa ja
syödään kunnolla. Saunotaan ja uidaan ja juhlitaan öisessä luonnossa
ja räjaytellään myös ilotulituksia.
Venetsialaiset ovat suomessa vaatimattomasti runsaan 100-150 vuoden
ikäinen juhla mutta maailman mittakaavassa kyse on lähes tuhatvuotisesta
perinteestä joka perustuu venetsian karnevaaleihin.
Perinteiseen venetsialaiseen karnevaaliperinteeseen kulkeutui ensimmäisenä
euroopassa uutuus, kiinalaiset ilotulitteet ja turistien mukana veden äärellä
vietettävä karnevaalinomainen juhla levisi muuallekin eurooppaan.
Tuli tavaksi juhlia veden äärellä tai peräti veneissä loppukesästä
jolloin pimenevissä illoissa syttyivät kynttilät ja kiinalaiset lyhdyt
erityisen kauniiseen loistoon ja säät olivat vielä kesäisen leppeitä
Juhla tuli erityisen suosituksi sveitsissä, saksassa ja
britanniassa. Merikaupan myötä venetsialaiskarnevaali-
britanniassa. Merikaupan myötä venetsialaiskarnevaali-
juhlallisuudet saapuivat myös suomeen, erityisesti satamakaupunkeihin
joissa venetsialaisjuhlia vietetään tänäkin päivänä.
.
Itselleni venetsialaisten vietto kuuluu normaaliin juhlakalenteriin,
on joulu, laskiainen, pääsiäinen, juhannus ja venetsialaiset. Siksi
minulle tuli ihan aitona shokkina tietää että kaikki sitä eivät viettäneet
ja että osalle koko juhla oli aivan tuntematon!
ja että osalle koko juhla oli aivan tuntematon!
.
Rauman seudulla josta olen kotoisin, venetsialaiskarkeloita oli
jopa kouluissa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että venetsialaisia
juhlimattomat jäävät paitsi paljosta!
Elokuun pimeät illat veden äärellä ovat tunnelmaltaan aivan ainutlaatuisia
ja vaatimattomat rapujuhlat joita monet viettävät jäävät venetsialaisten
rinnalla kyllä aivan kakkosiksi.
Elokuun pimeät illat veden äärellä ovat tunnelmaltaan aivan ainutlaatuisia
ja vaatimattomat rapujuhlat joita monet viettävät jäävät venetsialaisten
rinnalla kyllä aivan kakkosiksi.
Itse lähden illalla kokkoa polttelemaan, yöuinnille ja grilliruoan pariin.
Entä te?
Onko venetsialaisperinne teille tuttu?