Suomi on kylmä maa ja usein tuntuu siltä että vain kesällä todella elää.
Ainakin omat resurssini kuluvat syksyllä, talvella ja keväällä
kylmästä selviytymiseen ja toivomiseen että kohta olisi kesä.
Esimerkiksi viime talvena kävin hyvin usein sokoksella.
En ostoksilla vaan siksi että siellä on niin kirkkaat valot.
Niin paljon valoa!
Tunsin herääväni henkiin.
Tunsin herääväni henkiin.
Kun koko talvi menee hämärässä, ulkona on pimeää ja sisällä 60 watin lamput...
No, onhan se aika ankeaa. Jo silloin sokos houkuttaa kirkkaine lamppuineen.
Toki joka vuodenajassa on puolensa mutta kesä on se jolloin oikeasti kunnolla elää.
Nyt huippuhelteissä ihmiset tuskastelevat kuumuutta ja samat ihmiset valittavat talvella kylmyyttä ja synkkyyttä. Eikö mikään riitä?
Jos on terve, lämmön kestää. Ja se on ihanaa.
Kuvassa on lempikukkiani unikkoja ja lempikeksejäni
joiden reseptin löysin pitkästä aikaa. Lautanen on myös kaunis.
Joskus koskettelen sen punaisia reunuspisaroita vain huvikseni.
Mukavantuntuista sormiakupunktiota.
Joskus koskettelen sen punaisia reunuspisaroita vain huvikseni.
Mukavantuntuista sormiakupunktiota.