keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Pihlaja, "Kettukarkki," Vallila ja Fazerin wanhoja makeisia


Tätä aihetta kohtaan minulta löytyy varsin ristiriitaisia tunteita!

Mieleeni muistuvat ensin lapsuuden ylänaapurissa asuvat
lapset jotka eivät voineet allergiansa vuoksi syödä mitään
muita karkkeja kuin kettukarkkeja. Ajatus oli itselleni sekä
puistattava että järkyttävä. Että ei mitään muita karkkeja
kuin kettukarkkeja?

Se oli kauhistuksen huippu.


Fazerin Pihlaja-marmeladikaramellit ovat olleet minulle
 kammotus nuoresta iästä saakka. Kumimainen mutta silti pehmeä
 narskuva rakenne yhdistettynä puhtaaseen imelän sokerin makuun ja
jo makeisen tuoksukin lähettää väreet hiipimään selkäpiihini.

Ei kiitos siis kettukarkeille ja tiedän
että en ole kammoni kanssa yksin.

Ja silti, silti niitä on pakko rakastaa sillä olennainen osa
karkkia on sen design joka tässä tapauksessa on harvinaisen
onnistunut ja aikaa kestävä.

Fazerilla on ollut pitkän historiansa aikana satoja poistuneita
tuotteita. joita aina välillä kaihoisasti katselen heidän vanhoista
tuoteluetteloistaan vaan Pihlaja on syytä tai toisesta pitänyt pintansa 
vuosikymmenestä ja mullistuksesta toiseen kokonaista 117 vuotta.
 Niin kauan Pihlajaa on myyty. Ja koska maku ei voi olla suosion syy,
on sen pakko olla pakkaus! Ja nyt tuo pakkaus on tulossa koteihimme
 meitä kaikkia ilahduttamaan... Nimittäin erilaisina
sisustuskankaina.

Kuvat Fazer/Vallila

Ongelma asiassa on nyt se että aina kun näen ihanan kettukarkkikuvion,
saan välittömästi suuhuni pihlaja-karamellin maun ja nenääni sen tuoksun. 
Siis hajun. Pahan hajun. Vaikka en ole koko tuotteeseen koskenutkaan
varmasti 25 vuoteen. Kuitenkin tuollaiset verhot haluaisin...

Pihlajakarkin nykyinen punakeltainen design on itse reseptin ikään
verrattuna varsin nuori, vain 40 vuotta. Aina kun on kyseessä jokin
kiehtova kuvio, jään aina miettimään kuka alkuperäisen kääreen suun-
nitteli ja piirsi? Usein se varsinainen tekijä jää suuryrityksen brändin
alle harmillisesti. Kovin ärsyttävää! Kunnia sille jolle kunnia kuuluu!

Hieman ärsyttävää on myös että "Pihlaja"-karamelli ei enää edes
sisällä pihlajaa eli pihlajanmarjoja joka kuitenkin on ollut makeisen
kaikkein keskeinen ja tärkein ainesosa... Jääpä linnuille enemmän
talvisyötävää mutta silti...

Lähdin itseasiassa etsiskelemään kuvaa alkuperäisestä pihlaja-karamellin
kääreestä sillä olin varma sellaisen jossakin nähneeni. Ahkeran
parin tunnin selailun ja paperipinojen tutkiskelun jälkeen sen löysinkin
kuten myös vanhoja Fazerin tuoteluetteloita.  Kettukarkkihan on Fazerin
 kaikkein vanhin yhä myynnissä oleva makeinen ja oli hieman murheellista
 huomata hintaluetteloissa sen nimi keskellä kymmeniä muita makeisia joita
ei enää ole.


Miltä kuulostavat mm. "Kalifax," "Jodi-tussin," "Väkevä," "Pierrot," 
"Maamansikat, "Tonkin pavut," "Jockey club," ja "Eri kiva?" 

Nuo nimet lähettäisivät isovanhempamme ja iso-isovanhempamme
heti nostalgiatripille nuoruuteen jossa moisista makeisista
nähtiin ihania päiväunia.

"Aatami," "Eeva," "Ritva," "Mary" ja "Mintella" taas eivät ole nimiä
Fazerin tehtaan työntekijäluettelosta vaan konvehteja. Joita ei enää ole.

Luetteloita (sylki suusta valuen) lukiessani kysymyksiä mielessäni
 herättävät "Secunda-sekoitus" ja merkillisen kuuloisat makeiset
"Sipuli," "Retiisi," sekä "Vihannes." 

"Jääpalat tölkeissä" taas on luo ihanan mielikuvan; sadunomaisen
lasipurnukan täynnä eri väreissä välkkyviä kovia karamelleja.

 "Pompadour," "Marie Antoinette-rakeet," "Nizza," "Gismonda,"
 "Boules de Gomme," "Barcelona-pastillit," "Vallaspähkinä,"
 ja "Princess-mantelit" taas luovat mielikuvan kovasti kansain-
välisista hienoista herkuista joiden hankkiminen harvoihin ja
valittuihin hetkiin on täytynyt olla jotain aivan erikoisen hienoa.

Alkuperäinen Pihlaja.

Kiinnostavaa on myös tietää että Fazer on tarjonnut vuosikymmenet
toisensa jälkeen sekä hääkonvehteja että myös hautajaiskonvehteja.

Mitä tulee kauniisiin, ylellisiin suklaarasioihin joita vietiin vierastuliaisiksi,
lahjoiksi ja mielitietylle, niissä löytyi.  "Aatelisneito," "Auringon lasku," 
"Matkalle lähtö," ja "Kultaside" "Canterburyn katedraalista" puhumattakaan.

Itse rasioiden ulkonäköä kuvaillaan ihanin mielikuvin kuten: "suuri
samettirasia" tai "kulta-arkku." Nämä kaikki kuuluvat sarjaan "hienointa
 konvehtia." 

Aatelisneito on maksanut 150 markkaa vuonna 1940 kun taas
hienoin rasia valikoimassa eli "Leimattu Kultaetiketti" on ollut
huiman hintainen maksaessaan 230mk eli 61 euroa nykyrahassa!

*

Palataksemme ylläoleviin printteihin, joulun jälkeen keväämmällä
kauppoihin saapuvat Fazerin ja Vallilan yhteistuotantona valmistamat
kankaat ja tekstiilit kettukarkki ja karkkipäivä.

Odotatteko sitä innolla vai inholla?

Mitäs mieltä te olette kettukarkeista?

(Lopuksi on vielä pakko kertoa eräs juttu. Voitin
joitain kuukausia sitten arpajaisissa vaikken
 muistanut edes osallistuneeni. Arvatkaa mitä?)


perjantai 18. lokakuuta 2013

Pin-up ennen ja jälkeen


Olenkohan kirjoitellut kuuluisasta mainospiirtäjä Gil Elvgrenistä ennen?

Hetkinen, selasin arkistojani ja tokihan olen, täällä
 
Tuossa samaisessa linkissä sivuankin
 itse aiheen syntyjä syviä, lukaiskaa
jos kiinnostaa.
 
 Ja se aihe! 
 
Pin-up-maalaukset joiden eräs kuuluisa luoja Gil oli. 
 
Näitä kaunisvärisiä vähäpukeisia pin-up-tyttöjä näemme nykyään jo jopa
niinkin erikoisessa yhteydessä kun keittiön sisustustavaroissa, piparipurkeissa
ja jääkaappimagneeteissa. Ja tänään he näkyvät vaihteeksi täällä. Mutta ei ihan 
perinteisessä muodossa sillä nyt omasta mielestäni huippumielenkiintoisesti
 alla olevat kuvat esittävät totuuden itse kuvien takaa.

Katsokaa itse. Aikansa photoshop in action (ja 
huomioikaa toki myös naisten kauniit alusasukerrat.)
 
 
















tiistai 15. lokakuuta 2013

Mäkisen kuvastimen kukkapeili ja kauhua Tosivanhassa


Tässä olisi nyt tämä aikaisemmin mainitsemani peili.

Retrokodin vakio tuli lopulta minunkin kotiini.

Nimittäin tämä monelle tuttu Mäkisen kuvastimen kukkapeili.

Törmäsin siihen sopuhintaan kirpputorilla. Ei minulla ole sille vielä
paikkaa mutta paikka järjestyy ennemmin tai myöhemmin. Ja
sopuhintaan ja sopuhintaan, peili maksoi parikymppiä.

Teiniaikojen kirjahyllyni teiniaikojen kirjoineen. Varhaisteininä keräsin Angelica-kirjasarjaa...

Nykyään löydän paljon kaikkea hauskaa kirpputorilta sopuhintaan, eli
täysin arvoiseensa hintaan mutta haluaisin ostaa vain halpaa.

En tahtoisi maksaa esineen arvoista hintaa vaan tahtoisin tehdä
koko ajan älyttömän halpoja löytöjä ja sitten voisin anteeksi-
pyytelevästi todeta krääsänkeräyksestäni "mutta kun se
maksoi vain kaksi euroa."

Tällaisista ostoksista en taas voi niin todeta sillä
parikymppiä on parikymppiä ja minulla on entuudestaan
ihan hyvä peili. Mutta ei toisaalta Mäkisen kukkapeiliä.

Mäkisen kukkapeilit ovat silti edelleen hinnoissaan joten
olihan tämä parinkympin ostokseni sentään ihan ookoohintainen.

Uustuotannon nykypeilit maksavat viitisenkymppiä johon lisätään 
vielä postikulut, nettikirppareilla hintana on 30-40e plus ne postikulut.

Sain omani paljon halvemmalla mutta tunnen silti tästä ostoksestani
pientä morkkista koska se oli periaatteessa ihan turha. Mutta onko
mikään näin söpö ikinä turhaa? En tiedä. Soma se on kuitenkin.

 Tämä minun peilini näkyy myös 
vuoden 2010 postimerkissä.

Luin huvikseni mistä nämä kuvastimet ovat tulleet ja katselin itse firman
historiikkia. Tämäkin peili tuli minun kotiini Kaarlon ansiosta. 

Kaarlo-niminen mies perusti siis itselleen 1920-luvulla valokuvankehysbisneksen 
Tyrvään tienoilla mutta iski varsinaiseen kultasuoneen saatuaan tuntemattomia
reittejä pitkin käsiinsä peilien valmistuskaavan. 

Peilien valmistus ei olekaan niin yksinkertainen asia ja tuolloin 20-luvulla
sellaisten valmistaminen oli edelleen melkoinen salatiede. Vaan Kaarlopa
laittoi toimeksi ja perusti Mäkisen perheyrityksen joka viitisenkymmentä
vuotta myöhemmin tuotti runsaat määrät näitä 
kukkapeilejä kotien ja mökkien iloiksi.

 1970- ja 1980 luvun markkinoilla myytiin tällaisia nimipeilejä.
Tässä omani. 

Myöhemmin perheyritys myytiin Finnmirrorille mutta 
kukkapeilejä ei unohdettu vaan ne otettiin uustuotantoon ja niitä 
voit katsella tästä linkistä. Kiitokset Kaarlolle ja Kaarlon lisäksi 
myös Tuula Lintiselle. Hän oli nainen peilien designin takana.

1920-luvulla siis peilien valmistuskaava oli kiven alla. Kivistä
puheenollen, juuri niitä olivat alkuperäiset peilit: hiottuja kiviaihioita.

Juttu jatkuu tästä Tosivanhan puolella kun olen saanut kerättyä
sinne tarpeeksi materiaalia. Ihan piakkoin kuitenkin. Kerään
sinne siis tosiaan erilaisia peiliin liitettyjä uskomuksia kuten myös
juttua peilin historiastakin.

Se nimenomainen kirjoitus ei ole vielä valmis mutta
sen sijaan naputtelin sinne tulevan pyhänpäivän ja halloweenin
ja pimeiden iltojen kunniaksi aika karmean tarinan. Käykää siellä
lukemassa kun ne jutut eivät enää tänne pupuleipomon puolelle kuulu.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Mystiset vintage-Pastirolit


Muistetut, kaivatut ja rakastetut Pastirol-pastillit
loi Oy Merijal Ab-makeistehdas vuonna 1972. 

Merijal myytiin pariin eri otteeseen ennen kuin se fuusioitiin
Leaf-konserniin vuonna 1992. 

Ennen Leafille siirtymistään
Merijal kuitenkin kuului kansainvälistä kauppaa 
käyvälle Rettig-perheyritykselle.

 Ja sen ajan peruja ovatkin nämä
minua ensin kovasti kummastuttaneet mainokset.


Jos katsotte tätä hämyistä kuvaa tarkasti, huomaatte että koko 
ylärivi on yhtä Pastirolia täynnään. 

Miten merkillisiä Pastiroleja!

On appelsiinia, yrttiä, sitruunaa ja
 omenaa tavallisten tervaisten lisäksi.


Suomalainen Pastirol ei ole kelvannut aina
aluperäisessa asussaan ja niinpä on ryhdytty
 nimileikittelemään.

 Pastiral.

.

Britannian markkinoille tehtyjä vadelma-Pastiroleja. 

Kovasti seitsemänkymmentlukuisen näköinen pakkaus.

.

Tässä kuvassa taas naapurimaata
varten valmistettuja sitruuna-Pastiroleja.

"Maustettu luonnollisilla ainesosilla!"


Ja saman aikakauden Anis-Pastiroleja.


Tässä taas näitä erilaisten yrttien makuisia pastilleja.

Ainakin minttua, anista, kuminaa, eukalyptusta ja lakritsia
on näissä pastilleissa ollut. Kannessa kukkien vieressä on 
aivan pienellä yrttien nimet.

*

Kokonaan Pastirol poistettiin tuotannosta vuonna 2001
sillä tilastojen valossa kovien karamellien myynti 
ei enää ollut kannattavaa. 


Viimeisenä kuvassa ihan suomen markkinoille 
valmistettuja hunajatäytteisiä Pastiroleja.

Maistuisiko?

tiistai 8. lokakuuta 2013

ELÄINHAASTE


Olen kirjoitellut juttua peileistä.

Tein hienon peililöydön kirpputorilta, sitten löysin
erään nostalgisen käsipeilini romulaatikoideni kätköistä
ja lähdin selvittelemään peileihin liitettyjä uskomuksia ja tapoja.

Monet peileihin liittyvät uskomukset liittyvät sattumoisin kuolemaan
(minkä huomaatte sitten kun oikeasti julkaisen sen kirjoitukseni peileistä)
mutta koska kuolema on juuri käväissyt luonani ja koska nyt on tietty
teemaviikko, päädyinkin lykkäämään peilikirjoitusta ja aloitin
 kirjoittamaan jostain ihan muusta.

.

Muutama viikko sitten eläinlapsisarjastani lähti melko 
traumaattisesti eräs jäsen ja olen vellonut sen jälkeisissä itsesyyttelyissä.

On aina vaikeaa menettää lemmikki mutta vaikeinta menettää
lemmikki tietäen olleensä itse osasyyllinen sen kuolemaan vaikka
ei olisikaan halunnut toiselle muuta kun kaikkein parhainta.

Tiedän kyllä että sellaista on elämä ja elämään kuuluvat alut ja loput.
Välissä voi vain yrittää tehdä parhaansa ja niin olen kuitenkin
tehnyt. Aina se vain ei riitä.

...Eikä tällaisestakaan asiasta tietenkään saisi oikein edes puhua sillä muihin
eläinlajeihin kuin kanssa-ihmiseläimiin ei yleismielipiteen mielestä saisi
 kiintyä aidosti ja on kulttuurissamme edelleen paheksuttua pitää eläintä millään
lailla ihmisen vertaisena.

Moni kokee jopa asiakseen syvästi paheksua toisen itsenäisen ihmisen tunteita
 eläimen kuoleman takia joiden olemassaolon oikeutukseen kenelläkään ei
pitäisi koskaan olla mitään nokankoputtamista. Mutta yllättävän moni kuitenkin
kehtaa sanoa tai antaa ymmärtää että kuulepa, sinä et nyt saa tuntea surua koska
 se oli vain eläin. Että sinulla ei ole noihin tunteisiisi oikeutta.

Hurjaa että joillain on reippautta mitätöidä toisen tunteita noin.


Anteeksi nyt kanssalajikumppanini, te ette tietenkään kaikki ole tällaisia.

Asia nyt vain on niin että olen vuosien aikana menettänyt monta rakasta
perheenjäsentäni ja joka kerta se riipaisee. Olipa lähtijä ihminen tai jonkin
muun lajin jäsen.

Ihminenkin on vain eläinlaji muiden eläinlajien joukossa. On aika ahdistavaakin
että monet eivät tiedä että ihminenkin on vain eläinlaji. Toki ihmeellisen älykäs
ja erikoinen eläinlaji mutta vain eläinlaji. Muiden joukossa. Ja ne muut lajit ovat
myös tärkeitä, varsinkin ne jotka olemme ottaneet perheisiimme. Ja kun
lähdön paikka tulee, kenties yllättäen ja kivuliaasti, se jättää jälkeensä surun.

Sellaista surua pitäisi kunnioittaa aina eikä koskaan arvottaa kenen suru on
arvokkaampi ja mistä syystä sillä suru on henkilökohtainen kokemus.

*

Kuten olen useasta blogista lukenut, nyt on meneillään eläinten viikko.

Kansainväliseltä kannalta sen aloituspäivänä on maailman kaikkien eläinten
päivä (eli myös meidän ihmisten) ja sen lopetuspäivä on eläinten suojelijan
Franciscus Assisilaisen päivä. Suomessa näiden päivien välistä viikkoa
on vietetty eläinten viikkona jo 54 vuotta.

Tämän vuoden teemaeläin on kissa. Eikä turhaan, surullisesti saimme
tälläkin viikolla lehdistä lukea miten edelleen kissoja hylätään luontoon joka
vuosi yli 20.000 kappaletta. Mikä valtava määrä. Mikä ihmisiä vaivaa?

 .

Eläinten viikon kunniaksi kehoitan teitä lukemaan tästä vanhan kirjoitukseni.

Olen sinne koonnut keinoja miten sinä voit henkilökohtaisesti auttaa
muita eläimiä.

Säät ovat kylmenneet joten linnut kaipaavat talviruokintaa
ja siilit kaipaavat kunnollisia talvipesiä. Eläinsuojissa on monia eläimiä
jotka kaipaavat kotia ja muista myös tuotantoeläimet. On meneillään myös  lihaton
kuukausi joka muistuttaa meille että lihantuotannossa on suomessakin eläimen
kannalta vielä paljon ongelmia.

Vaihda vaikka syksyn kunniaksi tehotuotetut kananmunat
 luomukananmuniin ja solidaarisuudesta ja kunnioituksesta elämää kohtaan
 jätä lattialla arasti hiipivä hämähäkki liiskaamatta ja kuljeta se paperilapun
ja juomalasin avulla ulos... Se hämähäkki takuulla pelkää sinua enemmän
 kuin sinä sitä.

Olen saanut viime aikoina paljon mukavia haasteita joihin kyllä
pian vastailen sen lupaan. Mutta näin ensimmäisen kerran teen nyt myös
oman haasteeni jokaiselle blogini lukijalle:

Tässä on perhe.

Haastan sinut tekemään
tällä viikolla mahdollisimman monta hyvää ja huomioivaa tekoa
eläimiä kohtaan ja haastan sinut ottamaan aiheen käsiteltäväksi
blogissasi jos sinulla sellainen on. Mitä sinä teet sen
hyväksi että eläimillä on hyvä olla?

Haastan sinut keskustelemaan eläimistä lastesi kanssa.

Ottamaan puheeksi mikä on oikea tapa kohdella eläimiä ja miten kaikkea
elämää kannattaa kunnioittaa.  

Haastan sinut pohtimaan arjen mentaalisen
laatikon ulkopuolelta ja miettimään minkälaisia tekoja sinä teet arjessasi
jotka koskettavat muita eläinlajeja. Teetko eläimille enemmän pahaa
kuin hyvää kenties tiedostamattasi? Voisitko tehdä enemmän? Saamatta siitä
itsellesi muuta kuin tiedon että teet oikein?

Haastan sinut myös olemaan tällä viikolla aivan erityisen huomioivat
omia lemmikkejäsi kohtaan. Oletko antanut lähiaikoina huollettaville
eläimillesi niin paljon huolenpitoa ja huomiota kuin ne ansaitsivat?

Jos sinulla on tuotantoeläimiä, voit heitäkin hemmotella vaikka vain
vähän aikaa oikein olan takaa antamalla uudet pehkut ja vaihteeksi
ylimääräisen rapsutuksen korvan taakse.

Kiitä myös itseäsi jo niistä hyvistä tavoista ja valinnoista
joita jo nyt teet arjessasi eläinten hyväksi.

Yksikään teko ei ole turha vaikka se tapahtuisi
 vain yhden kerran tai
vaikka vain yhden viikon ajan.

 .

lauantai 21. syyskuuta 2013

Ylimaalliset suklaapatukat vuodelta 1984


"Sateenkaari vie maahan toiveiden. 
 Siellä odottaa... Unelma suklainen.

Vain siivillä aaveiden lennät maahan kesän

 ja  suklaiden, tule, tule... 

Niinkuin haluat sen!"


Olen siis taas katsellut mainoksia ja tässä olisi teidänkin
lauantai-iltanne ratoksi terveisiä 1980-luvulta
 ylimaallisten makeisten muodossa.

Ensimmäisessä takavuosien tuttu kasvo (muistatko kuka?)
laulaa R-kioskin terveiset sateenkaarten suihkiessa sinne, 
tänne enkelinsiipisten suklaapatukoiden leyhytellessä höyheniään 
unelmien prinssien odottaessa pilvenreunalla... 

Kuten mainoksessa sanotaan:

 "Näin syksyllä ihminen tarttis jotain mielen piristystä!"

video

Toisessa lyhyessä klipissä taas muistutetaan mieliin Fancy-suklaapatukka.

Moniko on sellaista syönyt ja milloin mahtoi poistua markkinoilta?

On tainnut myös tämä herkku olla taivaallinen tuote
mainoksen permanenttipäisen tytön ja pellavapäisen 
ihastuksensa avaruudellisen riemastuksen perusteella.

Pahoittelen klippien vesileimaa, käyttämäni ilmaisen
kuvankäsittelyohjelman kirouksia.

Ps. Tosivanhassa on uusi historiajuttu.

Hauskaa lauantai-illan jatkoa!

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Tosivanha


Pupuleipomoa on koskettanut iloinen perhetapahtuma.

Tälle blogille nimittäin syntyi uusi sisar Tosivanha.

Pupuleipomo jääköön mukavien retrojuttujen aurinkoiseksi
pupujen ja sydämien blogiksi johon keskitän tästä lähtien
jutut pääosin viimeisen sadan vuoden ajanjaksolta.

Tosivanhaan kirjoitan tästä eteenpäin kaikki tummempisävyiset 
kertomukset ja sadan vuoden ajanjaksoa vanhempaa aikaa 
käsittelevät jutut mutta päätyvätpä sinne myös jotkin 
sellaiset kirjoitukset jotka ovat täyttä nykyaikaa mutta 
sävyltään liian melankolisia tai jopa makaabereita sopiakseen
Pupuleipomoon...
 

Tämä on siis hyvä uutinen niille jotka eivät tahdo 
keskiaikaisia pääkalloja aamun blogipäivitystensä
 joukkoon tai niille jotka puolestaan eivät ole
 kiinnostuneita 70-luvun hippirytkyistäni ja
retropurnukoistani kun jako on vastaisuudessa 
selkeämpi.

Tosivanhaan olen nyt siirtänyt ne Pupuleipomon vanhat
 jutut jotka sopivat paremmin Tosivanhan teemaan. Noita 
juttuja voi löytyä vielä täältä Pupuleipomostakin mutta 
pyrin siirtämään ne kaikki lopulta tosivanhaan. Tosivanhan 
ulkonäkö voi vielä muuttua. Palautetta siitä saa antaa. 

Toivottavasti viihdytte myös siellä. Tervetuloa!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Pakko päästä joraan!


"Taas kesä syksyksi vaihtuu ja mun
 kaikki tsäänssit ilmaan haihtuu...

Hei! Aina kun mä saan Chappia
mun on ihan pakko päästä joraan!

Tsekkaa Chappi ime svengiiiin kii!!!"


Joillekuille 90-luvun nuorille tuli toivottavasti nyt pieni korvamato?


video

Ainakin tämän videon jälkeen.

lauantai 31. elokuuta 2013

Venetsialaiset


Ajatusleikki.

On kesäkuun loppupuoli. Olet kotikaupungissasi toimittamassa asioitasi ja
 törmäät ruokakaupassa tuttavaasi toiselta paikkakunnalta. Vaihdatte kuulumiset,
rupattelette hetken ja ajatustenvaihdon lomassa toteat että niin, olenkin tässä
 vähän juhannusherkkuja ostelemassa!

Ystäväsi ilme muuttuu hämmentyneeksi ja suu pysähtyy aloitettuaan lauseen.

Kummastuneen katseen ja pienen keskustelukatkon jälkeen tuttu toteaa:

 Tuota... Niin mitä herkkuja? Että mitä varten?

...Sanoo hän ja katsoo sinua kysyvästi silmät ymmyrkäisenä.

 No niin, niitä juhannusherkkuja! Sanot. Grillattavaa!
Mansikkakakkuaineksia!

No niitä kaikkia, mitä niitä nyt on, juhannusta varten!

Ystävä katselee sinua ihmeissään ja ehkä jo vähän ärtyneenä todeten lopulta:

"Jaaha. Onkos tuo joku teidän perheen oma juhla?"


Eikös olisi outoa? 

Että täällä suomessa joku tavallinen suomalainen ei olisi kuullut juhannuksesta!
 Oletko astunut rinnakkaistodellisuuteen ajattelet? Mistä ihmeestä on kyse? 

Onko tuttavalla dementia? Oliko se kännissä?

Tämäntapaisia ajatuksia minulla heräsi kymmenisen vuotta sitten kun tajusin että 
eräs itselleni ja kaikille kotikaupunkilaisilleni selvä ja yleinen juhla
ei olekaan koko suomen juhla!

Olin siis saanut kulttuurishokin oman maan kamaralla.

Ja juhla josta puhun on juhla joka on tänään.

Venetsialaiset.


Venetsialaiset ovat kuin pimeä juhannus. 

Ne ovat pääosin rannikkoseudulla vietettävä veden, tulen ja valon juhla
 ja niitä vietetään aina  elokuun viimeisenä lauantaipäivänä ja -yönä.

Länsi-Suomen rannikkoalueet, Kokkola, Pietarsaari ja Pohjanmaa ovat
perinteisiä venetsialaisten viettopaikkoja. 

Väki kerääntyy yhteen veden äärelle, mökille.
  
Poltetaan kokko, sytytetään lyhtyjä. Valmistetaan hyvää ruokaa ja 
syödään kunnolla. Saunotaan ja uidaan ja juhlitaan öisessä luonnossa
ja räjaytellään myös ilotulituksia.
Venetsialaiset ovat suomessa vaatimattomasti runsaan 100-150 vuoden
ikäinen juhla mutta maailman mittakaavassa kyse on lähes tuhatvuotisesta
perinteestä joka perustuu venetsian karnevaaleihin.

Perinteiseen venetsialaiseen karnevaaliperinteeseen kulkeutui ensimmäisenä 
euroopassa uutuus, kiinalaiset ilotulitteet ja turistien mukana veden äärellä 
vietettävä karnevaalinomainen juhla levisi muuallekin eurooppaan. 

Tuli tavaksi juhlia veden äärellä tai peräti veneissä loppukesästä
jolloin pimenevissä illoissa syttyivät kynttilät ja kiinalaiset lyhdyt
erityisen kauniiseen loistoon ja säät olivat vielä kesäisen leppeitä
mutta jännittävän pimeitä.


Juhla tuli erityisen suosituksi sveitsissä, saksassa ja
britanniassa. Merikaupan myötä venetsialaiskarnevaali-
juhlallisuudet saapuivat myös suomeen, erityisesti satamakaupunkeihin
joissa venetsialaisjuhlia vietetään tänäkin päivänä.

Itselleni venetsialaisten vietto kuuluu normaaliin juhlakalenteriin,
on joulu, laskiainen, pääsiäinen, juhannus ja venetsialaiset. Siksi 
minulle tuli ihan aitona shokkina tietää että kaikki sitä eivät viettäneet
ja että osalle koko juhla oli aivan tuntematon!

 .

Rauman seudulla josta olen kotoisin, venetsialaiskarkeloita oli
jopa kouluissa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että venetsialaisia
juhlimattomat jäävät paitsi paljosta!

Elokuun pimeät illat veden äärellä ovat tunnelmaltaan aivan ainutlaatuisia
ja vaatimattomat rapujuhlat joita monet viettävät jäävät venetsialaisten
 rinnalla kyllä aivan kakkosiksi.

Itse lähden illalla kokkoa polttelemaan, yöuinnille ja grilliruoan pariin.

Entä te?

Onko venetsialaisperinne teille tuttu?

lauantai 24. elokuuta 2013

Kaupoista kadonneet herkut


Tämä kirjoitus on lymyillyt pinnan alla pitkään.

Olen pidempään surffaillut netin lukuisissa pääosin erilaisten
 keskustelufoorumien muisteluketjuissa tehden salapoliisityötä, 
seuraillen kuviin johtavia reittejä koettaen selvitellä linkkien lähteitä 
samalla kopioiden tuloksia salaperäiseen kansioon nimeltä "Nami."


Tänä iltana katselin "Nami"-kansiota ja päätin että verhon olisi noustava
olkoon lopputulos miten epätäydellinen hyvänsä.

Alkuperäisten linkkien selvitys oli mahdotonta ja 
aikajärjestykseen laittaminen liian hankalaa
tietojen puutteen takia.

Siis puhtaasti nostalgian, lapsuusmuistojen ja entisenkaipailun 
hengessä täten esitän ilman lähteitään kaikki löytämäni makeis- juoma- 
jäätelö- ja muut vanhat suomalaiset tuotekuvat jotka löysin . 

Villin lännen hengestä huolimatta, olen pyrkinyt jättämään sellaiset
kuvat pois joiden kopiointi oli suoraan kielletty.  

*

Jos löydät alta kuvan joka on
 omasi ja johon haluat tietosi tai haluat kuvan poistettavaksi,
ilmoita siitä kommenttilaatikossa tai sähköpostilla 
ja poistan kuvan välittömästi.

*

Jos sinulla taas on vanha makeistuotekuva jonka haluaisit 
listan jatkoksi, olisi mukava jos lähettäisit sen minulle ketjuun lisättäväksi.

Paulig jaffa, SuperTed, Pauligin minttusydän, Suklaasydän, Fantasyeskimo

Kuvat eivät ole aikajärjestyksessä ja niitä on kokonaisten
 kahdeksankymmenen vuoden ajalta ja ehkä muutama vanhempikin.

Monia kuvia yhdistää se että ne kuvaavat tuotteita jotka ovat 
kadonneet kaupoista ja siirtyneet pysyvästi muistoihin.

 Listalta löydät kuitenkin myös tuotteita joita kaupasta
 edelleen saa mutta joiden pakkauskääreet ovat jo niin
radikaalisti muuttuneet, että vanhat muistot eivät enää
 niistä herää.

Hellas Jenkki hedelmäpurukumityynyjä

 Omassa nostalgiankaipuussani olen kirjoittanut myös muita
makeisaiheisia kirjoituksia joita voit lukea seuraavista linkeistä.

Muistatko esim. Chap-suklaan ajalta jolloin oli ihan pakko päästä joraan?

Entä tuoko tämä suklaakäärekavalkadi mieleesi kadonneita muistoja?

Moni kaipaa Pastiroleja takaisin kauppoihin, mutta muistatko näitä?

Muutama hauska makeisvideo 80-luvun alkuvuodelta...

Tässä taas kettukarkki-kääreen muuttuvista kasvoista, tässä herttaisen
vanhanaikainen suklaamainos ja tässä henkilökohtaista kritiikkiäni
koskien kansainvälistymistä ja nostalgisia makeiskääreitä.


Känkkä- ja Ränkkäpastillit

Myös muualla blogissani makeisaiheita on ja lisää on tulossa.

Tälläkin hetkellä kuvat odottelevat skannaajaansa, sillä aikaa
tämä ketju riittänee välittömään nostalgianälkään.

 Samainen nostalgiatrendi on kuitenkin myös ilokseni koskettanut
kanssabloggaajia joten suosittelen jokin aika sitten avautunutta
 Lapsuusmuistelu-blogia jossa on lukuisia makeis- sekä ruokaketjuja
joista löytyy kuvia joita tästä ketjusta ei toistaiseksi löydy.

Jos jotkin tämän ketjun kuvat herättivät sinussa muistoja,
vaikka pieniä viipyileviä tuokiokuviakin lapsuudestasi, olisin
erittäin iloinen ja ylpeä jos tahtoisit niitä
kommenttilaatikossa jakaa.

Toivottavasti viihdyt kuvien parissa!

Kuumatka-jenkki, moottori-jenkki, aha-jenkki, tarzan-jenkki, 
auto-jenkki, villieläin-jenkki poptähti-jenkki
Beatles-jenkkipurukumi
Disneylimsat

Koffin Siff
Teem
Sitruunasooda, Florida boy orange
Aurinkopalma - jaffa -grape ja -lemon
Sitso, Slim, Pina colada, Africola
Melody pops, toffeecrisp
Reilu satsi, Ritmix, Dummy, Jee-Jee-pastillit, Pupu Tupuna-pastillit, Hessu-pastillit, Harald-pastillit
Toffo
Linda-siideri


Aku Ankka mansikkalimonadi
Aku Ankka päärynälimonadi
Pluto passionhedelmäjuoma
Roope-sedän vadelma-kirsikkalimonadi

Smurffiina päärynälimonadi
Banaanijuoma zoo
Haribo lakritsiaakkoset


Black Pete
Kolmiotrip

Gilda-jäätelö
Fami, Siesta,





Tiffany-patukka, Fancy-patukka

Pop-up limettimehujää
Kunkun jalokivet, Lurkin väärät rahat, Laku-hiiren papanat
Fazer voitoffee
Marabou kuplasuklaa
Metsätähtijogurtti
Fannyvanukas
Carlos-täytekeksi, Isadora-täytekeksi
Kruunuvohveli
Hannun ja kertun pipari
 Mums-Mums
Fazer-suklaanapit
Suklaatähti-pipari, Suklaanappi-pipari
Rapu-karamelli, Lakta, Rex, Hawaiji, Kino, Alfa, Tosca, Islanti
Lordi-makeissekoitus
Marilyn-suklaapatukka
Matti-siideri
Milkkis
Nami-nami-vanukas
Aku-pastillit
Omenalimonadi zoo
Banaanijuoma zoo

Sorbits

Hopeatoffee
Tsinuski-toffee
Mau-Mau-lakritsi

Ruutibubbis


Hellaksen kolasekoitus
Salmiakki-toffis
 Jaffatoffee
Aarrearkkujäätelö
Pepsi Blue
Pepsi cappuccino
Spice girls-tikkari
Superpuikko
Winner-taco

Skottitoffee
Kumirotta
Roope-Ankan kolikot
Super-Hessun salmiakkipastilleja
Hessun superpastilleja
Hellaksen Kermatoffee
Cool Bits
Katarol-pastilleja


Salttis

Sporttis-pastillit
Kissa-salmiakki
Stop-kurkkupastillit


Fruit dreams hedelmäsuklaa appelsiini


Ruususuklaa
Donna-jäätelö, XL-jäätelö

Rango, Bajt, Non Stop
Dubbel nougat
Musta makia
Pikkuparit-hedelmärahka
Toffee-Zoom suklaapatukka
Lola-patukka
Aku Ankka laku-suklaapatukka
Mansku
Bansku
Xylitol-pähkinäsuklaa
Bianca-suklaavohveli
Hellas Liitupurkka

Turtles-tikkarit
SORA-purukumi
Sitruuna-Frisco



STARK-purukumi

My little-pony purukumi





Jenkki green apple


Xylix-jenkki
Turtles-limat
Suosikki-jenkki
Tao-Tao-karamellit
Trip - kolmio




Pink Panther-pastillit
P.K-purukumit


 Love is... Hedelmäpastilleja
Karkkispussi
Pastirol Seko, Apple, Terva, Salmiak
Ruususuklaa
Raider
Fazer Polkkatoffee, Midinette, Maija
Paulig Topsy, Toffis, Piparnakkeli, Minipuikko, Lumiukko kermajäätelöpuikko

 Kunnon kurkkupastilli
 Kultasuklaa

 Jacky marjamatka

 Sandy-puikko, Jambo
Star wars-tikkari Star wars-pepsi Star wars-karkki




 Pokemontikkari
 Draku

 Siesta, alkuperäinen mandariinifanta
 Batman-limsa


 Dumbo-jenkki
 Hartwall Pirteä Jaffa
Hartwall Perry
 Beverly hills 90210-purukumi, Simpsonit-purukumi, 
Aku Ankka-purukumi, Smurffit- ja Spiderman-purukumit



 Tarzan-jenkki, Vanhat autot-Jenkki


 Keittosuklaa, Ananassuklaa
Lordi-kola


 Kaunotar ja kulkuri-jenkki, Ravi ja ratsastus-jenkki

Edit:

Kiitos lähettämistänne lisäkuvista!

 Tämä kirjoitus päivittyy tahtoessanne joka päivä, aina kun lähetätte 
lisämateriaalia. Jos tiedätte kuvan lähteen, merkitkää myös se mukaan. 
Kerro myös tahdotko nimesi julkaistavaksi kuvan kanssa. 

Ps. Monen kaipaama Winner-taco jäätelö palaa kauppoihin kesällä 2014.

"Vuosituhannen vaihteen yksi suosituimmista snack-jäätelöistä palaa 
jäätelöaltaisiin. Tacon muotoinen vohveli sisältää vaniljajäätelöä ja 
suussa sulavaa kinuskikastiketta. Suklaakuorrutteessa on maapähkinää."