Kauneus ja terveys 1977

Löysin kierrätyskeskuksesta muutamia 70-luvun

 Kauneus ja Terveys-lehtiä joissa oli hienoja kuvia.

Tässä vertailuln vuoksi uusin numero.

Mitä olen tuota lehteä silmäillyt niin 

sisältö on aika paljon
samanlaista kuin ennenkin.

Paitsi, entisajan 

lehdessä oli ronskimpia kuvia.

En nyt tiedä miten ronski luonnollinen kuva 

raskaanaolevasta naisesta on, mutta olen aika 

varma että sellaista ei nykylehdestä löytyisi.

Voin kuriositeettina kertoa että joko tässä

tai toisessa, toisen kuun K&T-lehdessä 70-luvulta 

oli myös kuva veitsellä halkaistuista aivoista.

Kokoaukeamana.

Se alkoi itseasiassa ällöttää niin paljon etten edes

ajatuksen tasolla pohtinut sen kuvaamista tähän. 

Aivot ovat muutenkin ällöttävä asia, en halua ajatella että

tässä näin, tälläkin hetkellä, hyvin, hyvin lähelläni on aivot.

Hassua että tässä mainostetaan noita mehuja

isolla sivulla mutta sitten itse tuote

on pikkuriikkisenä kuvana mainoksen alareunassa.

Tässäkin on jotain nykyään poliittisesti epäkorrektia

nimittäin alaston lapsi! 

Entäs jos joku pedofiili nyt saa kiksit

Valion mainoksesta? Tämä ei olisi ikinä sopivaa nykyaikana!

...Sivulauseessa, minusta nykyään ollaan hieman ylihysteerisiä.

No niin, entäpä tämä mainos?

Löytyisiko nykypäivän lehdestä?

Jotenkin hellyyttävää että luulen

että tässä on pyritty puhumaan konstailematta

häveliäästä aiheesta -siitä peräpäästä- 

mutta jotenkin on onnistuttu luomaan entistä nolostuttavampi mainos.

Ainakaan kenellekään ei varmasti jää epäselväksi mihin tarkoitukseen tuote on!

Tätä kuvaa skannatessa rikoin skannerin saranat. 

En millään meinannut saada kuvaa ilman varjoja 

ja lopulta painoin kansiluukkua liian voimakkaasti ja raks... Näitä sattuu.

Ihanan paksu otsatukka kuvan tytöllä.

Ilahduin kun näin tämän,

tässä elävä todiste siitä että ainakin joskus on ollut

saatavilla vihreää ripsaria. Olen ainoa henkilö josta olen kuullut joka 

käyttää nimenomaan vihreää ripsaria, sitä kun vain ei löydy mistään!

Yves Rochersilla oli joskus mutta ei enää. 

Nykyään en sitten käytä ripsiväriä 

ollenkaan kun en ole sitä vihreänä löytänyt...

Jaa, itseasiassa kun katsoin mainosta tarkemmin

niin eihän tässäkään vihreää ripsaria edes myydä vaan 

luomiväriä... Äh.

Sinullekin Silkki-Leena.

Osaisitko kuvitella että nykyään myytäisiin

shampoota jonka nimi olisi Silkki-Leena?

Ei minulla ole mitään nimeä vastaan, 

onkin harmi että tällainen kodikkuus 

ja kodinomaisuus on tuotteista pitkälti

hävinnyt kokonaan. Nykyään shampoissa brassaillaan

teknisyydellä ja laboratoriotuloksilla.

No vihdoin kivan näköisiä Nanson 

mainoksia niiden kerran esittelemieni kasarimainosten sijaan.

Mukavan näköistä kuosia.

Unhoon painuneita juomia. 

Hartwallin Perry ja Hartwallin VIP.

Ihanan pirteä hiihtoasuinen nainen

kiiltävine huulipunineen!

Tässä kuvassa jo

selvää kasarihenkeä.

 

Vimppana Anytime-mainos.

Suloisen 60-lukuista fiilistä 

noissa piparkakkumaisen ja

itämaisenoloisissa etiketinreunoissa!

"Haluamme että kokeilet sitä!"

Pirkka-lehti 1989 ja mainoksia

Viime kesänä kaivoin lehtiroskiksesta tämän vuoden -89 

Pirkkalehden ihan tehdäkseni vertailuja nykypäivän lehteen.

Pirkka ei ole muuttunut yhtään! 

Aivan sama sisältö ja aivan samat jutut eikä

 ulkonäkökään ei ole vajaassa kolmessakymmenessä 

vuodessa muuttunut ollenkaan.

Onneksi sentään nämä mainokset

eivät ole samanlaisia kuin 

nykylehdissä.

Herää myötähäpeä noista pienistä runoelmista.

En muista tällaisia keksejä mutta katsokaa 

miten tyylikkäät pakkaukset niissä on!

Nuohan voitaisiin tuoda markkinille 

uudelleen ilman mitään uudistusta ulkonäköön.

Nuo keltaiset sitruunavohvelit muistan. 

Söin niitä kun ei muuta ollut mutta 

en koskaan pitänyt niistä.

Nanson vaatteet olivat aikanaan tällaisia.

Alankohan koskaan pitämään kasarimuodista... 

Alkaako kukaan?

Muistattekos kupongit?

Kuponkeja leikeltiin lehdistä ja sitten
kaupassa sai kuponkia vastaan aletuotteen.

Kukkarot olivat aina kuponkeja täynnä ja jos oli
 erityisen hyvä tarjous, kysyttiin naapurilta oliko
 hänellä ylimääräistä kuponkia...

Tämä kuva tuo veden kielelleni. 

Vuosi taisi muistikuvieni mukaan olla 1997 tai -98 

kun näiden valmistus lopetettiin. 

Nyt ulkonäöltään samanlaisia keksejä myydään

Lu Carneval Prinsessa-nimen alla

Maku on aivan, aivan erilainen. 

Hannut & Kertut takaisin!

Reseptikortit osa 3. Mestarikokki

Jos luulitte että reseptikorteista oltaisiin jo nähty viimeiset vilaukset, olitte väärässä.

Tässä osat yksi &; kaksi.

Mainitsinkin jo tuossa aikaisemmin että iso osa
näiden korttien resepteistä tuntuu nykyihmisestä
koomiselta tai sitten ihan suoraan sanottuna vastenmieliselle.

Esimerkiksi sisäelinten käyttö korttien resepteissä
on aivan normaalia mikä onkin ehdottoman järkevää
 jos lihaa syö mutta nykypäivälle silti vierasta.

(On muuten hupaisaa että korttilaatikossa on kokonainen
oma osastonsa pelkille silliruoille kymmenine resepteineen.

Aivan kuin silli olisi jokin oma ravintoryhmänsä!

Onkohan sitä sitten nelisenkymmentä
vuotta sitten syöty paljon enemmän?)

Maistuisiko tämä ennen mainittu kieli-spaghetti-salaatti?

Tykkäisikö perheen nuoriso? 

 Entä munuaiset? Maistuisivatko ne vai
ovatko nekin jo liian eksoottista ruokaa?

Oletko sinä ikinä ostanut munuaisia saati niitä syönyt?

Nämäkin ovat minusta kummallisia yhdistelmiä.

Siis kuminarahka? 

 Päärynän sisällä? 

Kehysteenä vihreän paprikan viipaleita..? 

Mitä ihmettä... Lisäksi tuo rahka näyttää herottuneelta... Hyhhyh.
Kumina on muuten kaikkien aikojen
henkilökohtainen inhokkimausteeni.

Minulle tulee oikeastaan paha olo pelkästään tämän kuvan katselusta.

Kinkkujuustolla täytetyt persikat ovat
kuminarahkan rinnalla jo ihan arkiruokaa.

 Tässäkin kieli kylpyyn, mausteisiin ja nätisti rullalle.
Sellainen kepeä pikku iltapala.

Miten nuo kielet voivatkin näyttää niin... Kielille.

Ajatelkaa mikä olisi vastaanotto jos tarjoaisitte
tuttapavariskunnan iltapalaksi kielilautasen?

Tässä olisikin hyvä pikku ohjelmanumero arvuuteltavaksi
ennen vieraiden saapumista, voisi vaikka lyödä vetoa että mikä olisi kunkin reaktio.

 Että ketkä söisivät kielet kauhusta kankeina kuitenkin liian kohteliaina kieltäytymään, ketkä sanoisivat suoraan että kiitos mutta ei kiitos ja löytyisikö joku joka oikein tykkäisi?

Jos nämä ruoat aikoo alas huuhtoa,
olisi kai hyvä olla kurkunkostuketta.

Kuminarahkan rinnalle voisikin ottaa longdrinkin
tai kesäpirtelön joka ei varsinaisesti ole lainkaan pirtelö.

Kaikenlaiset hyytelöjälkiruoat, hyytelödrinkit,
hyytelöliharuoat ja hyytelö-ihan-mitkä-vain olivat
 kovasti in, niin, oikeastaan jo 40-luvun puolivälissä
ja siitä jonnekin 70-luvulle.

On hauskaa että kun löysin nämä kortit, tuli mieleeni että näistä
syntyisi aivan mainio ruokablogi.

Kasvissyöjänä kuitenkin yli puolet resepteistä olisi jäänyt kokeilematta
joten ajatus jäi idean tasolle. Kunnes sitten korteista tietoa näitä postauksia
varten etsiessäni törmäsin blogiin jossa idea oli jo toteutettu! Mahtavaa!

 Ihan älyttömän viihdyttävä blogi, maailmasta löytyy kyllä hauskoja ihmisiä.
Vaikka muuten osaisit ruotsia sujuvasti, suosittelen lämpimästi google kääntäjän käyttöä sillä jo valmiiksi hauska aihe huvittavasti kerrottuna + google kääntäjä = varmat naurut.

Käykää kurkkimassa.

Sota- ja pula-ajan keittokirjat

Tässä muutamana päivänä olen lueskellut suomen sodista kertovaa kirjaa joka keskittyy erityisesti naisten työpanokseen ja pärjäämiseen sodassa. Kirjasta myöhemmin enemmän mutta sotajuttujen lisäksi siinä sivutaan aina välillä joillain pikkuinfoilla pula-ajan ruokia.

 Jostain syystä kaikki ruokajutut kiinnostavat aivan erityisesti 

itseäni ja mitä hurjempi resepti sen enemmän siitä innostun. 

Ei puhettakaan että sitä ruokaa itse ryhtyisin laittamaan 

tai edes toisen laittamana maistaisin mutta jotenkin 

ihmeesti ne mitä hulluimmat reseptit vain kiehtovat?

Ensimmäisen maailmansodan ja kansalaissodan aikana suomessa oli kova elintarvikepula ja senaikainen, v. 1917 ilmestynyt kirja latoo reseptejä esim. verikakkuihin, savustettuihin lehmän utareisiin, sorkkarasvaan ja heinissä keitettyihin herneisiin, onpa opastettu myös miten raaoista perunoista voisi tehdä hiivaa.

Uppouduin näiden mielenkiintoisten esimerkkien innoittamana tutkimaan yleisemmin sota-aikojen reseptejä ja selviytymisvinkkejä ja siinä törmäsin jälleen uudenlaiseen sota-ajan keittokirjaan. Nimittäin amerikkalaiseen. Joka on piirretty.

(Kuvat suurenevat kun klikkaat niitä.)

Varsinainen sota-ajan kirja tämä ei ole sillä se on ilmestynyt Englannissa vuonna 1946 jolloin sota oli jo ohi mutta säännöstely jatkui.

Kirjan nimi on "PATSY'S REFLECTIONS, LEARN TO COOK BY PICTURES" ja se on täynnä eksoottisia reseptejä ja neuvoja korvikkeiden valmistamiseen.

Alun perin kirjan sarjakuvastripit julkaistiin Daily Mirror-nimisessä lehdessä tuoden
kotirouville joka päivä huvia ja hyötyä.

Tämä kirja on suunnattu erityisesti nuorille vaimoille
jotka ovat juuri lähteneet äitinsä helmoista aviopuolisonsa
kotiin ja joka nyt opettelee nuorekkaalla tavalla kokkaamaan
sekä taloudellisesti että maistuvasti.

Reseptejä on satoja ja useimman lopussa työstä palannut pukuun sonnustautunut aviomies Peter kommentoi Patsy-pikkuvaimon kokkailuita vaihtelevin sanoin.

Patsy etsii neuvoja kokkailuihin naapurinrouvilta sekä äidiltään.

Mietin että onkohan tuolla Peter-puolisolla pieni ihastus naapurin Joania kohtaan, tuossa vasemmassa kuvassakin kehuu tämän kosketusta

Ehkä se on jotain hienovaraista vihjailua? :D

Tässä Peter palkitsee nuorikkonsa elokuviin viemisellä.

 Tässä opetetaan taloudellista uunin käyttöä. joka ritilälle oma ruokansa paistumaan.

Ihanan ällöttäviä reseptejä löytyy, miten olisi 

suklaamakaronivanukasta ja haudutettua kurkkua?

Entäs hyvää valaanlihasipulipihviä?

Tai sitten mahalaukkua tomaatin kera?

Minusta tämä on ihana kirja, niin aikansa mukainen, joka reseptissä on melkein erilainen esiliina ja

kaikki kampaukset ovat niin viimeisen päälle.

 Pula-ajasta kertoo se että monessa reseptissä neuvotaan miten korvata maito, munat, voi ja toisinaan

 liha kermavaahdosta puhumattakaan. Melkein kaikki paistetaan laardissa ja

joka toisen aterian jokin valmistusaine ovat leivänmurut jostain syystä.

Pisteitä eli ilmeisesti jonkinlaisia ruokakorttipisteitä
laskettiin tarkasti ja jos kyseessä on erityisen hieno resepti jossa
 käytetään kuin käytetäänkin esim. voita laardin ja margariinin sijaan,
 tulee sarjakuvaan varmasti hahmo heristämään sormea ja kysymään tietääkö
 ruoanlaittaja miten monia pisteitä joudut kuluttamaan tämän kakun takia??

Keittokirja opetti siis lukijoilleen myös säästäväisyyttä ja harkintaa taloudenpidossa.

Peterkään ei siis saa vanukkaidensa päälle kermaa vaikka valittaa ja katsoo Patsya pahalla silmällä.

 Onneksi miespolo sai jossain vaiheessa maalaisserkuilta syntymäpäivälahjaksi munia ja voita ja antoi positiivista palautetta Patsyllekin.

Minusta tämä oli aivan ihana löytö ja tästä kuulette vielä myöhemminkin!

Reseptikortit osa 2. Mestarikokki

Haluan palata taas hetkeksi takaisin 70-luvun keittiöön.

Katsokaa nyt. Eivätkö ole ihania?  

Jostain syystä raakojen kananmunien käyttö
näissä resepteissä on jotenkin tavattoman hellyyttävää.

Niitä löytyy suunnilleen joka neljännestä reseptistä
jota en voi ollenkaan ymmärtää mutta onneksi
löytyy sillä minusta ne siis ovat aivan suloisen näköisiä.

Katsokaa vaikka "ruokahalun herättäjää." Ihana pullero!

Joistakin korteista tulevat vahvasti mieleen 

vanhat maalaukset tai printtitaide. 

Tämä voisi olla vaikka Andy Warholin.

Kyllä ovat kauniita, jotenkin 40-luvunhenkisiä värejä.

Tämän kuvasetin kaunein on minusta kuitenkin tämä:

Onko teillä suosikkia?