Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirpputori. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirpputori. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Reseptikortit osa 3. Mestarikokki


Jos luulitte että reseptikorteista oltaisiin jo nähty viimeiset vilaukset, olitte väärässä.

Tässä osat yksi &; kaksi.

Mainitsinkin jo tuossa aikaisemmin että iso osa
näiden korttien resepteistä tuntuu nykyihmisestä
koomiselta tai sitten ihan suoraan sanottuna vastenmieliselle.

Esimerkiksi sisäelinten käyttö korttien resepteissä
on aivan normaalia mikä onkin ehdottoman järkevää
 jos lihaa syö mutta nykypäivälle silti vierasta.

(On muuten hupaisaa että korttilaatikossa on kokonainen
oma osastonsa pelkille silliruoille kymmenine resepteineen.

Aivan kuin silli olisi jokin oma ravintoryhmänsä!

Onkohan sitä sitten nelisenkymmentä
vuotta sitten syöty paljon enemmän?)


Maistuisiko tämä ennen mainittu kieli-spaghetti-salaatti?

Tykkäisikö perheen nuoriso? 


 Entä munuaiset? Maistuisivatko ne vai
ovatko nekin jo liian eksoottista ruokaa?

Oletko sinä ikinä ostanut munuaisia saati niitä syönyt?


Nämäkin ovat minusta kummallisia yhdistelmiä.

Siis kuminarahka? 
 Päärynän sisällä? 
Kehysteenä vihreän paprikan viipaleita..? 

Mitä ihmettä... Lisäksi tuo rahka näyttää herottuneelta... Hyhhyh.
Kumina on muuten kaikkien aikojen
henkilökohtainen inhokkimausteeni.

Minulle tulee oikeastaan paha olo pelkästään tämän kuvan katselusta.


Kinkkujuustolla täytetyt persikat ovat
kuminarahkan rinnalla jo ihan arkiruokaa.

 Tässäkin kieli kylpyyn, mausteisiin ja nätisti rullalle.
Sellainen kepeä pikku iltapala.

Miten nuo kielet voivatkin näyttää niin... Kielille.

Ajatelkaa mikä olisi vastaanotto jos tarjoaisitte
tuttapavariskunnan iltapalaksi kielilautasen?

Tässä olisikin hyvä pikku ohjelmanumero arvuuteltavaksi
ennen vieraiden saapumista, voisi vaikka lyödä vetoa että mikä olisi kunkin reaktio.

 Että ketkä söisivät kielet kauhusta kankeina kuitenkin liian kohteliaina kieltäytymään, ketkä sanoisivat suoraan että kiitos mutta ei kiitos ja löytyisikö joku joka oikein tykkäisi?

Jos nämä ruoat aikoo alas huuhtoa,
olisi kai hyvä olla kurkunkostuketta.


Kuminarahkan rinnalle voisikin ottaa longdrinkin
tai kesäpirtelön joka ei varsinaisesti ole lainkaan pirtelö.

Kaikenlaiset hyytelöjälkiruoat, hyytelödrinkit,
hyytelöliharuoat ja hyytelö-ihan-mitkä-vain olivat
 kovasti in, niin, oikeastaan jo 40-luvun puolivälissä
ja siitä jonnekin 70-luvulle.

On hauskaa että kun löysin nämä kortit, tuli mieleeni että näistä
syntyisi aivan mainio ruokablogi.

Kasvissyöjänä kuitenkin yli puolet resepteistä olisi jäänyt kokeilematta
joten ajatus jäi idean tasolle. Kunnes sitten korteista tietoa näitä postauksia
varten etsiessäni törmäsin blogiin jossa idea oli jo toteutettu! Mahtavaa!

 Ihan älyttömän viihdyttävä blogi, maailmasta löytyy kyllä hauskoja ihmisiä.
Vaikka muuten osaisit ruotsia sujuvasti, suosittelen lämpimästi google kääntäjän käyttöä sillä jo valmiiksi hauska aihe huvittavasti kerrottuna + google kääntäjä = varmat naurut.

Käykää kurkkimassa.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Huoleton on vaimoton


Asialistallani olivat tänään joulusuklaa-alennusmyynnit ja
 poikkesin samalla myös kirppiksellä. Tulin vilkaisseeksi ilmaislaatikkoa
 ja poimin sieltä mukaani tällaisen kirjan josta arvelin löytyvän viihdearvoa.


 Huoleton on vaimoton. Miksi mies menisi naimisiin? Ensipainos v. 1969.

Minulla on media- ja kirjanlukutaitoa mutta en ensin meinannut
 saada selvää tästä kirjasta. Että onko se ihan kieli poskessa kirjoitettu vai ihanko
siinä olisi asiaakin. En ole vieläkään täysin perillä asiasta mutta hauskaa on ollut.

Olen kuitenkin kallistumassa siihen arveluun että tämä on hauskasti ja humoristisesti
 kirjoitettua vakavaa asiaa! Ei siis ihan pilailumielessä tehtykään!

Kirja alkaa filosofisilla mietelauseilla kuten:

"Alussa prinssi suutelee enkeliä. Lopussa kaljupäinen
 mies suutelee pöydän yli lihavaa naista."

ja

"Mies joutuu joskus pohtimaan ikuista kysymystä, 
mennäkö naimisiin. Nainen ei ajattelekaan mitään muuta."


Tämä ensiaukeama kertoo mistä kirjassa
 on kyse ellei se nimestä tullut selväksi. 

Kyllä, tämä kirja ihan oikeasti listaa syitä miksi
miehen ei missään nimessä pidä ikinä mennä
 naimisiin ja kirjassa on peräti 118 sivua!


Tässä on havainnollistavaa kuvitusta mitä
tapahtuu jos mies menee naimisiin.


Tällaiseksi nainen muuttuu avioliitossa! 

Kiinnittäkää muuten huomionne kuvitukseen, tässäkin
 peitossa psykedeelisiä kuvioita 60-luvun lopun tyyliin
ja piirrostyyli on aikansa mukaisesti lennokasta
 ja hulmuavaa!


Kirjassa on muutama lyhyt sananen myös naisille:

"Ilmainen neuvo tytöille:

 mene naimisiin jos kykenet. 
Nai ensimmäinen kaveri jonka saat koukkuun!"


Näin nainen ajattelee. 

Nuo sydänlasit! Rakkauden retrolasit! 

Peter pan-kaulus minarissa, lapsikin on 
kapalossa, taitaa olla unohdettu tapa.

Kirjassa käydään läpi todella tarkkaan
mitä avioliitto on ja miksi se ei kannata.

Avioliiton kaari käydään läpi alusta loppuun, eli avioeron
 kuvailuun saakka ja ellei vieläkään tästä miespolo tajua niin
 lopussa on kymmenkohtainen tarkistuslista. Otsikkona on "haluan
 mennä naimisiin koska..." johon annetaan eri syitä jotka
tehokkaasti kumotaan.

Kirjan lopussa on vielä tekstistä erillisiä liitteitä joissa
 kerrotaan tutkimuksista joiden mukaan avioliitto
aiheuttaa mm. nivelreumaa ja mahahaavaa.


Lopuksi viisauden sanoja.

"Ellei olisi avioliittoja, ei olisi aviottomia lapsia."

"Rakkaus on radikaalein tapa tehdä miehestä idiootti."

"Kaikki avioero-ongelmat ovat peräisin avioliitosta."

"Kaksiavioisuus on sitä että on yksi vaimo liikaa. 
Yksiavioisuus on ihan sama asia."

Kavahda mies! :D

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Joululiinasta sydänkellohame


Otin itseäni aamupäivällä niskasta kiinni ja tartuin joululiinaprojektiin. 

Jostain syystä viimeaikoina on ompeleminen tuntunut todella nihkeältä.
Ei vain ole huvittanut.
Tänäänkin kuten monena muunakin päivänä ja viikkona silmäni
osuivat läpinäkyvään hedelmäpussiin jossa liina on roikkunut iäisyydet
 ja päätin että nyt ei pohdita huvittaako vaan ommellaan vain.

Ostin syksyllä punaisen joululiinan (kirpputorin hintalapussa luki
nimenomaan joululiina vaikka sydämiähän tässä on) ihan siinä tarkoituksissa
 että ompelen siitä kellohameen. Sitten projekti viivästyi kun sopivan leveää
kuminauhaa ei löytynyt yhtään mistään kangaskaupasta.

Lopulta pistäydyin ihan muissa aikeissa askarteluliikkeessä
 ja huomasin siellä tuota kuminauhaa ja nyt kun tosiaan oli
 kaikki tykötarpeetkin, oli aika ryhtyä hommaan.


Nolottaa oikein että lykkäsin tätä niin kauan koska
 tämä oli niin helppo muutaman minuutin juttu.

Taas nähtiin että itse ajatusprosessiin ja jahkailuun tuli investoitua
paljon enemmän energiaa kuin itse työhön. Minulla on taipumusta tähän.

Ensin siis suurin piirtein jonkinkokoinen pala irti pöytäliinan kärjestä. Mielummin liian pieni kuin liian iso.
Sitä voi sitten suurentaa jos jäi liian pieneksi. Sitten vaan ommellaan kuminauha rinkulaksi ja
rinkula kiinni reikään ja sitten siitä tulee hame.


Harmittaa tämä kuvanlaatu mutta ei voi mitään. 


Yritin poseerata luovissa asennoissa että hameen
 muhkeus näkyisi mutta eipä se kunnolla erotu.
Täyskello tuo kuitenkin on ja aika iso.

 Näitä joululiinoja tai ylipäätään pyöreitä liinoja onnistuu
muuten aika usein löytämään kirppiksiltä ja aion niitä kyllä
 enemmänkin ostaa nyt kun tämä kerran näin helppo homma oli.

 Ja jos oikein haluaisi olla pro-jouluihminen tekisi
tämän tietenkin joulukuusenalusliinasta :D


Yksi asia jäi mietityttämään, tuota kuminauhaahan pitää ommellessa
koko ajan samalla venyttää jotta se istuisi leikattuun kankaaseen hyvin.

 Muta kun kuminauhaa venyttää, venyvät ompeleetkin
 ja sitten kun kuminauha palaa lepoasentoonsa jäävät
 ompeleet ärsyttävästi koholle. En ole ollenkaan kokenut
 ompelija, mitä tätä tällaista ehkäistäkseen voisi tehdä?

 Pidentää tikkiä tai onkohan tuossa koneessa joku jousto-ommel?


Tässä vielä loppukevennyksenä vauvasta tällainen rusettikuva. 

Vauvan hiukset ovat niin pitkät että niitä pitää välillä
kammata mitä inhoaa syvästi, siellä kun on takkuja
joiden kiskominen tietenkin nipistää mutta kurkun kun saa
 nenänsä eteen, ei edes huomaa mitä minä siellä turkin
 kimpussa kamman kanssa puuhaan.

 Leikkelin muutamia suortuvia tuolta takapuolesta pois
ja nostin pompulalle nuo päälle putoilevat karvat jossa
 näkisin paremmin leikata, normaalisti siis
en vauvalle kampauksia laita ;)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Reseptikortit osa 2. Mestarikokki


Haluan palata taas hetkeksi takaisin 70-luvun keittiöön.


Katsokaa nyt. Eivätkö ole ihania?  

Jostain syystä raakojen kananmunien käyttö
näissä resepteissä on jotenkin tavattoman hellyyttävää.

Niitä löytyy suunnilleen joka neljännestä reseptistä
jota en voi ollenkaan ymmärtää mutta onneksi
löytyy sillä minusta ne siis ovat aivan suloisen näköisiä.

Katsokaa vaikka "ruokahalun herättäjää." Ihana pullero!


Joistakin korteista tulevat vahvasti mieleen 
vanhat maalaukset tai printtitaide. 

Tämä voisi olla vaikka Andy Warholin.





Kyllä ovat kauniita, jotenkin 40-luvunhenkisiä värejä.

Tämän kuvasetin kaunein on minusta kuitenkin tämä:


Onko teillä suosikkia?

lauantai 27. lokakuuta 2012

Joskus käy näin


En ole ollut iloinen! 
 
Lumi tuli keskelle kauneinta syksyä ja pilasi syksysuunnitelmani. 
Nytkö jo pitää valmistautua täyteen talveen?

Voi itkujen itku.

Minulla on yleisesti vuodenaikoihin liittyviä vapaa-ajan tehtäviä. Kesällä tulee uida
 paljon, pitää pyöräillä paikallisille syrjäisille merenrantakohteille joissa on kaunista
 ja valokuvata, pitää tehdä jotain hyödyllistä puutarhassa, pitää kuvata hyönteisiä, syödä
sesonkituotteita, kierrellä kirpputoreja muutaman sentin löytöjen perässä, kerätä lemmikeille
ratamoita kuivattavaksi talven erityisherkuiksi, soutaa jne. Lisäksi ovat tietyt kesäkirjat
 jotka pitää lukea.

Syksyn asioihin kuuluvat marjastus, kesämustikoiden jälkeen puolukat,
sitten karpalot. Omenoita pitää kerätä ja kuivata renkaiksi, omenapiirasta leipoa.
 Pitää kerätä hylätyn kaupunkitontin luumupuiden luumut. Pitää kerätä hevoskastanjoita,
sieniä, kasata kasvihuone vajaan ja katkoa perennat. Kerätä materiaalia luonnosta talven askarteluihin. Panostaa kivoihin syysvaatteisiin, saappaisiin ja samettihameisiin ja asusteisiin joita ei kesällä voi käyttää
 eikä myöskään talvella säiden takia. Pitää myös kalastaa meduusoita (kerron tästä toinen kerta) ja tehdä monia muita syksyasioita jotka nyt jäävät tekemättä aikaisen lumentulon takia.

Ensin ajattelin että en välitä.


Tuossa vaiheessa kun ensilumi putoili päälleni edellispäivänä ajattelin että tämä sujuu vielä ihan hyvin, ja että seuraavana aamuna lumi olisi varmaan sulanut pois... Mitä vielä. Minulle jäi nyt  kokonaan kukkapenkin reunuskiviprojekti kesken ja työkalutkin hautautuivat lumeen.
Sen sijaan ehdin kerätä hevoskastanjoita. Viimeisenä lumettomana päivänä!
Muuten olisi sekin jäänyt hoitamatta. 


Näitä hevoskastanjoita kerään vain siksi että ne ovat kivan näköisiä. Ripustan
niitä naruun roikkumaan ikkunaan ja muitakin käyttökohteita niille löytyy.

Kuin kärpäsen silmiä.

 Ajattelin että päivä paistaa risukasaankin kun paikallisen punaisen ristin kirpputorilla kaikki lasitavara oli -50% pois jo valmiiksi halvoista hinnoista. Olen alkanut jonkin verran tunnistelemaan ja ostelemaan vanhaa
 60-70-lukujen lasia ja ostin ihanan Muurlan 70-luvun alun hedelmäkulhon, juuri sellaisen jollaista olen pitkään katsellut.

Löysin lisäksi kuuden käyttämättömän retrolasin setin todella
 edullisesti alkuperäispakkauksessaan ja olin tyytyväinen. 

Astuttuani kaupan ovesta ulos kirjaimellisesti kolmannella askeleellani liukastuin lumeen ja lensin selälleni mahtavan lasin helinän ja kilkkeen säestyksellä. Tuloksena oli violetti häntäluu, kahtiahaljennut designkulho
 ja mehulasimurskaa.

Joskus käy näin.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Reseptikortit osa 1. Mestarikokki


1970-luvun emäntien villitys olivat reseptikortit joita
tilattiin muutamia kerrallaan suureen muovilaatikkoon
jotka kokonaisuudessaan muodostivat valmiiksi kerättynä
 hienon reseptikokonaisuuden.

Näitä oli aikanaan lähes joka perheellä ja
niiden keräily oli samanlainen kansalaisvelvollisuus
kuin muumimukien keräily nykyään. 

Kun itse löysin nämä reseptikortit kirpulta
totesi äitini heti; "tuollaisia romuja!!" 

Hän kun taitaa muistaa reseptikorttien ajan
liiankin hyvin eikä niissä ole hänelle sen
 ihmeellisempää viehätystä ja eksotiikkaa
 toisinkuin tällaiselle 80-luvulla syntyneelle.

Minusta nämä ovat visuaalisesti aivan ihanat! 


Suoraan sanottuna, eihän näistä tule ruokaa laitettua. 
Reseptit ovat suureksi osaksi todella outoja 
nykymakuun tottuneille. 

Joskin leivonnaisohjeet vaikuttavat ihan kelvollisilta.


        
Voi noita värejä!


Haluaisitteko testata vaikka joitain näistä?


Tässä reseptit. 

Monissa resepteissä on pieni alustus aiheeseen 
ja joistain niistä olen lukenut aika hauskoja juttuja. 

Milloin jotain reseptia moititaan lihottavaksi
 mutta todetaan "hyvää se on kumminkin" 
tai kertoja eksyy muutoin ihan sivuraiteille.



Korkkasin tänään uuden monitoimilaitteen
 joten kaikki kortit oli pakko käydä läpi
 ja skannasin nämä suosikkini. 

Tuollaisen kultaisen padan kun vain saisi. 




Samat kauniit astiat vuorottelevat kuvissa...


 Ihanat kattaukset.

Koristelu on herttaista.

 Jostain syystä tämä alimmainen on minusta peräti kaunein. 

Minulla itseasiassa on kaksi settiä näitä kortteja, 
toinen on ehjä kokonaisuus mutta toinen on
 hajallaan ainakin 200 eri paikassa. 

 Käytän niitä nimittäin kirjanmerkkeinä. 

 Siinä on ihan varteenotettava nykyaikainen 
käyttötapa ainakin jos lukee paljon,
kummasti arkea ilahduttaa kun kirjaa avatessa 
syliin putoaa milloin 
"Kieli-spagetti-salaatti" tai "Se hienompi munuaismedaljonki!"

lauantai 8. syyskuuta 2012

My little pony, Stengods, Muki

Ponimukeja!


Kävipä tuuri. Olin vierailemassa viikon verran lähes 90-vuotiaan mummoni luona ja kävin tuolloin myös pikkupaikkakunnan työttömien kirppiksellä. Möyrin koko mökin läpi enkä löytänyt lähes mitään tähdellistä ja juuri kun olin kääntynyt lähteäkseni viipyi katseeni sekalaisen romun pöydässä ja näin nämä. Kylmää kun mietin että olin jättää nämä sinne tyystin. En ymmärrä, muistutan itseäni aina katsomaan mukihyllyt ja niin luulin tehneeni nytkin ja silti en ensikatsomalla näitä huomannut.

Näiden hinta lienee siinä 20-30e tietämillä, ainakin
huutonetissä. Itse maksoin näistä tällä kertaa yhteensä yhden euron.

Yksi tällainen minulla jo onkin kiitos mainitun nettikirppiksen ja nyt sitten on kaksi muutakin. Nämä ovat muuten erilaisia.

Kamera tarkentaa näköjään mihin sattuu

Hyvin samankaltaiset asennot kylläkin vaikka ponit ovat erilaiset.


Soma.

torstai 6. syyskuuta 2012

Finlayson kärpässieni, Alcobaca portugal


Elämän ilonaiheita on se että olen sattunut ihastumaan kaikenlaisiin retroaarteisiin.

Millainen taloudellinen katastrofi olisikaan jos silmääni miellyttäisivätkin vaikkapa hienot autot, uusin elektroniikka, design-veskat tai vaikka kallis kosmetiikka ja kauneudenhoito! Puhumattakaan siitä että harmittaisihan se hirveästi jos niitä mielestään kivoja juttuja ei voisi mitenkään hankkia vaan niitä pitäisi kieli pitkällä tiirailla mainoksista ja telkkarista...

Jos tavarasta siis pitää, on parempi olla vähän retrohullu ja nautiskella nuhjuisen kirpputorin koluamisesta kuin viinilasillisesta työviikon jälkeen ja iloita kirppiksellä laahustamisesta yhtä paljon kuin naapurinmies uusien autojen kaupassa käynnistä tai se tuttavanainen Louis Vuittonin liikkeessä vierailusta.


Finlaysonin vanha mutta priima kärpässieniliina sekä Alcobacan posliinikupit kevensivät kukkaroa 2.50e ja ovat niin kamalan kivat. Ajatuksenahan on kyllä hiukan hassua leväyttää myrkkysieniä kahvipöytään.

Nuo sydänkupit. Sydänteemastahan tulee mieleen saksalaisen Waechtersbachin tehtaan uusi ja vanha tuotanto mutta näin että nämä eivät siihen sarjaan kuulu. Itseasiassa hetken mittailin näitä ajatellen että kenties olisivat jotain vain, satunnaisia kasari- tai jopa ysärikuppeja ja voivathan ne sitä ollakin, 80- tai 90-luvulta siis mutta valmistaja on kyllä muu kuin kiinankaltainen halpamaa.                                                                                                                                                                   Kuppien valmistaja on Raul da Bernarda & Filhos Lda, jo vuonna 1875 perustettu arvostettu Portugalilainen keramiikkatehdas joka harmillisesti suljettiin vasta vuosi sitten. En löytänyt syytä sulkemiselle, vain viittauksen että samassa maassa koki moni muukin keramiikkatehdas suunnilleen saman kohtalon suunnilleen samoihin aikoihin. Lamastako lienee kyse? Mainittakoon muuten että näistä kupeista on todellä hyvä juoda!

En sitten malttanut olla tekemättä vertailuja kun kerran pihalta löytyi aitoakin asiaa ja kyllähän tuo malliaan kovasti muistuttaa.

(Tässä olen ja pönötän mutta ellet varo niin jopa tapan!)