Kadonnut kasari

Kaupasta kadonneiden herkkujen ja

muiden nostalgisten makeisten ja syötävien

kirjoitukseni paljastui tämän blogin koko historian

suosituimmaksi viestiksi. Sen julkaisun aikoina

sain myös sähköpostia Hotelli- ja ravintolamuseon 

väeltä joka informoi minua käynnissä olevasta

kivasta kampanjasta.

Harmikseni tuo viesti oli päässyt hukkumaan

vastaamattomiin viesteihini joten mainostan sitä vasta nyt.

Hotelli- ja ravintolamuseo siis on käynnistänyt 

ensi vuonna alkavaan "KASARI!" -näyttelyyn

liittyvän teema-aiheen. Teitä kaikkia pyydetään

kaivelemaan arkistojenne kätköistä 80-lukuun 

liittyviä muistojanne. Näitä saavat olla niin 

valokuvat, reseptit kuin esineetkin.

Tapahtuman omat sivut ovat

TÄSSÄ.

Sivuilta pystyt lähettämään muistosi nettilomakkeella

ja löytyvätpä sieltä ohjeet myös muunlaiseen yhteydenottoon.

Kadonneen kasarin metsästys siis huipentuu 28.3.2014

jolloin itse näyttely avautuu Helsingin kaapelitehtaalla.

Vielä ehdit osallistua!

Kuva

Ps. aikaisemmin mainitsemalleni

kadonneiden herkkujen ketjulle on

pian tulossa jatkoa sillä olette lähettäneet

minulle paljon lisäkuvia. Pysykää linjoilla :)

Anttilan kuvasto, joulukuu 1981

Tänään tehdään aikamatka Anttilaan jouluostoksille.

Kiitokset kulkeutuvat Mynämäelle Elsa-mammani luokse joka 

ei ole heittänyt näitä mainoksia menemään vaan löysin ne vanhan 

asuinmökin tv-tason alapuolelta siististä pinosta johon ne on

 siihen laskettu 32 vuotta sitten.

Kuvat suurenevat entisestään jos oikeaklikkaat kuvan päältä
avaat ne uuteen välilehteen ja klikkaat vielä kerran.

Löytyikös tuttuja tuotteita?

Ostaisitko vielä joitain tämän kuvaston

 tavaroita jos niitä saisi kaupoista?

Mystiset vintage-Pastirolit

Muistetut, kaivatut ja rakastetut Pastirol-pastillit

loi Oy Merijal Ab-makeistehdas vuonna 1972. 

Merijal myytiin pariin eri otteeseen ennen kuin se fuusioitiin

Leaf-konserniin vuonna 1992. 

Ennen Leafille siirtymistään

Merijal kuitenkin kuului kansainvälistä kauppaa 

käyvälle Rettig-perheyritykselle.

 Ja sen ajan peruja ovatkin nämä

minua ensin kovasti kummastuttaneet mainokset.

Jos katsotte tätä hämyistä kuvaa tarkasti, huomaatte että koko 

ylärivi on yhtä Pastirolia täynnään. 

Miten merkillisiä Pastiroleja!

On appelsiinia, yrttiä, sitruunaa ja

 omenaa tavallisten tervaisten lisäksi.

Suomalainen Pastirol ei ole kelvannut aina

aluperäisessa asussaan ja niinpä on ryhdytty

 nimileikittelemään.

 Pastiral.

.

Britannian markkinoille tehtyjä vadelma-Pastiroleja. 

Kovasti seitsemänkymmentlukuisen näköinen pakkaus.

.

Tässä kuvassa taas naapurimaata

varten valmistettuja sitruuna-Pastiroleja.

"Maustettu luonnollisilla ainesosilla!"

Ja saman aikakauden Anis-Pastiroleja.

Tässä taas näitä erilaisten yrttien makuisia pastilleja.

Ainakin minttua, anista, kuminaa, eukalyptusta ja lakritsia

on näissä pastilleissa ollut. Kannessa kukkien vieressä on 

aivan pienellä yrttien nimet.

*

Kokonaan Pastirol poistettiin tuotannosta vuonna 2001

sillä tilastojen valossa kovien karamellien myynti 

ei enää ollut kannattavaa. 

Viimeisenä kuvassa ihan suomen markkinoille 

valmistettuja hunajatäytteisiä Pastiroleja.

Maistuisiko?

Ylimaalliset suklaapatukat vuodelta 1984

"Sateenkaari vie maahan toiveiden. 
 Siellä odottaa... Unelma suklainen.

Vain siivillä aaveiden lennät maahan kesän
 ja  suklaiden, tule, tule... 

Niinkuin haluat sen!"

Olen siis taas katsellut mainoksia ja tässä olisi teidänkin
lauantai-iltanne ratoksi terveisiä 1980-luvulta
 ylimaallisten makeisten muodossa.

Ensimmäisessä takavuosien tuttu kasvo (muistatko kuka?)

laulaa R-kioskin terveiset sateenkaarten suihkiessa sinne, 

tänne enkelinsiipisten suklaapatukoiden leyhytellessä höyheniään 

unelmien prinssien odottaessa pilvenreunalla... 

Kuten mainoksessa sanotaan:

 "Näin syksyllä ihminen tarttis jotain mielen piristystä!"

Toisessa lyhyessä klipissä taas muistutetaan mieliin Fancy-suklaapatukka.

Moniko on sellaista syönyt ja milloin mahtoi poistua markkinoilta?

On tainnut myös tämä herkku olla taivaallinen tuote

mainoksen permanenttipäisen tytön ja pellavapäisen 

ihastuksensa avaruudellisen riemastuksen perusteella.

Pahoittelen klippien vesileimaa, käyttämäni ilmaisen

kuvankäsittelyohjelman kirouksia.

Ps. Tosivanhassa on uusi historiajuttu.

Hauskaa lauantai-illan jatkoa!

Pakko päästä joraan!

"Taas kesä syksyksi vaihtuu ja mun

 kaikki tsäänssit ilmaan haihtuu...

Hei! Aina kun mä saan Chappia

mun on ihan pakko päästä joraan!

Tsekkaa Chappi ime svengiiiin kii!!!"

Joillekuille 90-luvun nuorille tuli toivottavasti nyt pieni korvamato?

Ainakin tämän videon jälkeen.

My little pony - värityskirjani ja puhetta muista kirjoista

Oli hauska löytää varastosta tällainen.

On kyllä ihme etteivät sitä ole hiiret pistelleet

poskeensa ja pesiensä täytteeksi, sen verran moni

muu lehti oli selvästi joutunut talvipakkasten 

hätystelemien hiirten lämmikkeeksi ja viihteeksi.

 

Nämä muutamat ponit olivat jääneet minulta värittämättä. 

Aika söpöjä eivätkös?

Kasari- ja ysäritarroja

Löysin lapsuuteni tarrapussin josta skannailin 

ennen skanneriongelmia muutamia tarrojen kuvia koneelle.

 Ymmärrän että tämä aihe ei varmasti kaikkia kiinnosta,
 mutta täällä käy niin eri ikäisiä lukijoita ja juuri tuli toive
"joistain kasarileluista," joten muutama tarrankuva on nyt
paikallaan vaikka nämä eivät nyt ihan leluja sentään ole  :)

Ja retroahan nämäkin alkavat olemaan.

Ei niin kauan sitten, 80-luvun lopussa myytiin

 uutuuksia, yksittäispakattuja pikkurahkoja joiden 

mainostarroja nämä olivat.

Nykyään noita pieniä rahkapakkauksia
on monilta eri firmoilta mutta silloin ne olivat
uusinta uutta ja todella eksoottista minun lapsenmielessäni,
harvoin saatavaa herkkua eli veikkaan että olivat uutuudessaan kalliita.

Silloin kauan sitten lasten uusin hullutus oli amerikantuonti
Turtlesit joiden ympärille kehittyi suuri bisnes oheiskrääsän
 muodossa joihin erilaiset makeisetkin kuuluivat. 

Nämä tarrat tulivat Turtles-tikkareista 

joita myytiin pitkänä letkana. Tikkarit olivat siis toisiinsa
 kiinnitettyinä muistaakseni kymmenen kappaleen
nauhana mutta niitä sai yksittäisinäkin.

Lauantaipussiin ei aina kuulunut tarraa.

90-luvun alussa ne kuitenkin sinne ilmestyivät.

Jo silloin lapsi-Taikan mielestä nämä olivat todella rumia.

Olen edelleen sitä mieltä ja myös nykyiset Lauantaipussin
 tarrat ovat ihan kamalia.

 Vaihtaisivat suunnittelijaa!

Nämä kasariminnit ja yksi Mikki olivat laattapurkkatarroja.

En olekaan sitä ennen ajatellut mutta enää ei myydä näitä pieniä
laatanmuotoisia ja ohuita levypurukumeja. Onkohan jokin
eu-direktiivi nekin kieltänyt?

Ja harvoin sitäpaitsi näkyy enää edes niitä pieniä
suorakaiteen muotoisia palapurukumeja joiden
kääreessä oli tarra. 80-luvulla niitä oli paljon erilaisia
ja niitä myytiin yksittäin kioskilla ja kaupassa.

Nämä ovat myös levypurukumeista. 

Niin rumia että mykistyn
enkä osaa muuta sanoakaan.

Muistaako joku Dummy-karkit? 

Pakkauksen toteutustapa oli hauska.

Karkkiaskissa oli kaksi avauskoloa. 

Toisesta kolosta tuli pinkkejä, toisesta
 oransseja tai keltaisia rakeita.

Makuina mansikkaa, appelsiinia ja
sitruunaa ja jotain jonka olen unohtanut.

 

Valion Nami-Nami-vanukkaiden mainostarroja.

Itse en muista näitä juuri syöneeni. Meille
ostettiin vain metsätähti-jugurttia.

Tässä aiheeseen liittyvä video.

Mainostarraa...

Niin maailma muuttuu. 

Nykyään tämä olisi kamala ja paha rasistimainos.

Tämä söpö tarra on saatu kirjastoreissulta 

mutta en ole koskaan lukenut itse kirjaa.

Tämä Taku on muropakkauksesta. 

Inhosin muroja enkä niitä syönyt
 mutta lelujen vuoksi niitä joskus kinuin.

Olikohan tämä kirjastotarra
vai hammaslääkäristä saatu tarra?

 90-luvulla söin tikkareita joista
 nämä tarrat tulivat. Olivatkin todella hyviä
ja tikkarin keskellä oli purukumi.

Muodin mukaan kääre vaihtui mutta
 tikkari pysyi samana. Barbien jälkeen kääre
muuttui Spice gilrs-teemaiseksi ja sen
jälkeen muistaakseni spiderman-teemaan...

  Nämä taas ovat tarrajoulukalenterista. 

Muistan etten raaskinut liimata 

kuin yhden tarran tästä arkista jonka revin joulukalenterin

 sisusksista joulun jälkeen. Liimasin sen arkkupakastimeemme 

jossa se oli vuosikaudet

.

Lopulta ihania ponitarroja. 

Ai että!